Omat ilmajokiseni ovat myöskin maailman mainioimpia kanoja. Sopivan kesyjä, mutta väistävät kyllä. Uteliaina tulevat aina ihmisten seuraksi, mutta oppivaisina ovat myös oppineet ne paikat, jonne eivät saa mennä (mm.etuportaat)
Myös hautomaviettiä löytyy, kun ensikertalainen Mona-Liisa hautoi kesälomien aikana 6 tipua itselleen. Tiput ovat ihanan eri värisiä, vaaleaa ja tummaa. Ja äiti hoitaa moitteetta! Jännä juttu oli, ettei Mona-Liisa ollut lainkaan vihainen hautoja, ainoastaan pörhisteli kun keräsin ylimääräiset munat rouvan alta. Tipujakaan hoitaessa ei minua noki, mutta muille kanoille antaa kyytiä!
Kukkoni Leonardo on sukua seuraaville (ylenevässä järjestyksessä): Ukkeli-Kukko, Tolohvi, Viiru. Nyt etsinnässä olisikin vaihtokukko, joka ensi kesänä polkisi sitten. Kanani ovat lähintä sukua Pikku-Kallelle, Tolohville ja Mustikalle.
Leo on loistava vaihtokukoksi, huolehtivainen, kiltti, seurallinen. Väriltään se on kuparinen, ja väri on melko tasainen. Pyrstösulissa on vaaleat laidat (ilmeisesti Viirun peruja) Kukosta on kuva uudet käyttäjät osiossa, otsikon "uusi kana muniksen parveen" alta. Kanamme ja kukko ovat Hernandelta, säilytykseen kelpaavia. Minä en ole säilyttäjäksi ainakaan vielä alkanut.
Ovatkohan pohojammaan kukoot niin kovasti sukua keskenään, että sopivan voi joutua hommaamaan kauempaakin? Entä toi himputin ib, pitääkö nyt sitten hautoa itte siitosmunista itelleen seuraava kukko?
