Lintujen lopettamisesta

[Rusina]

Mulla hyvin samat tunnelmat kuin mikillä.

Nykyään pystyn jo hätälopettamaan yksin tipun tai viiriäisen. Pakkotilanne kun tuli, niin onnistuin teilaamaan ensimmäisen päivän vanhan viiriäistipun. Sen jälkeen on tullut lisää tilanteita ja on ollut pakko yrittää. Joka kerta on silti pakko heti tarkistaa, katkesiko kaularanka varmasti (mulla tuppaa näistä tulemaan melkeinpäättömiänickejä eli pää jää nahan varaan...). Aikuisen kanan tai kukon kanssa en ole vieläkään varma onnistuisinko yksin. Pelottaa etten saisi henkeä pois kertalaakista.
Teurastuksissa mä olen se avustava osapuoli, vihreänaamainen isäntä heiluttaa kirvestä. Ja voi pahoin jälkikäteen. Vaikka on metsästäjä. Itse asiassa mä olen silloin meistä se kylmähermoisempi, kun olen henkisesti ehtinyt valmistautua kyseisen linnun lähtöön.
Meillä on vähän eri syyt kukkojen pitoon kuin monella muulla ja ne kasvatetaan isoiksi. Joten on ollut pakko ajatella asiat niin, että niitä tulee olemaan paljon ja ne on pystyttävä itse lopettamaan.

Se on fyysinen tosiasia, että joillekin tappaminen on vaikeampaa kuin toisille. On ollut sitä läpi ihmiskunnan historian ja tulee olemaan jatkossakin. Ihmiset ovat erilaisia, ei kaikkien tarvi siihen pystyä!!! Mun mielestä tutun tai naapurin apu on ihan yhtä arvokasta kuin se, että pystyy itse teurastamaan!

Hätäteurastus on eri asia, siihen on oikeastaan pakko pystyä. Tuskin kellään on aina muuta apua saatavissa. Varmaan kaikille on loppujen lopuksi vaikeampi katsoa linnun kärsimystä kuin hujauttaa sitä kirveellä? Itselleni ainakin on iso helpotus, kun eläin pääsee tuskistaan.

Mulla on veli, joka on himometsästäjä. Hän oli meillä miehen apuna reilu 10 vuotta sitten, kun edellinen lintujen pito loppui ja kukkoja (niitä oli kymmeniä) lopetettiin liukuhihnasysteemillä. Niin vain kävi, että miehen lisäksi myös metsästäjäveljeni oli huonovointinen urakan jälkeen ja taisi jälkihoitona tyhjentyä pullo jos toinenkin, ennen kuin helpotti. Sen jälkeen ei ole teurastusapua tarjottu siltä suunnalta . Teurastus on ihan eri asia kuin metsästys.

[Xaus]

Ne ekat teurastukset oli hirveitä, kun ei vielä tuntenut osaavansa sitä hommaa. Ja tunnustan, kyl mä tirautin sen ekan jälkeen, loput on mennyt kyyneleittä.

Mä ostin juuri pulttipyssyn, osittain lampaiden kotiteurastuksen vuoksi, mutta myös hätätilanteiden vuoksi. Pateja on myös hevoselle, mikä olisi kaikista pahin.Mut jos tilanne on se, että hevonen todella kärsii ja pahasti, niin on mun vastuulla päästää se pois, jos eläinlääkäriä en nopeasti paikalle saa.

[mik]

Meillä on vähän eri syyt kukkojen pitoon kuin monella muulla ja ne kasvatetaan isoiksi. Joten on ollut pakko ajatella asiat niin, että niitä tulee olemaan paljon ja ne on pystyttävä itse lopettamaan.

Nyt ei tuu mieleen ku kukkotappelut...

[milkkis]]

Mistä sä Xaus hommasit pulttipyssyn? Mein tarvis kans hommata

[mik]

Ja mä haluisin semmosen kanien lopetusjousen.

[Ilona]

Ainakin tuolta SystenLahdesta saa. http://www.systemlahti.fi/index.php?cPa ... b9o9eccna5 Mä tilasin joltain lammastarvikkeita myyvältä lammastilalta, en muista enää.

Mä oon teurastanut 2 lammasta ja ne putosi sillä pulttarilla todella nätisti. Mitään ei ehtineet tajuta, omenan maku suussa jäi viimeiseksi havainnoksi maailmasta. Mulla on myös vuohia ja minusta se hätälopetusväline pitää olla.

Oman kutun lopettaminen olisi kaamea paikka ja samasta syystä meillä ei ole pukkipoikia ainakaan vielä syöty. Vuohi on liian söpö ja inhimillinen. Pukin teurastukseenkin olen kyllä koittanut henkisesti valmistautua, aina ei voi olla varma, löytyykö niille hyviä koteja ja ens vuonna ehkä otetaan pukki ihan sitä varten, että se astuu meidän kutut ja pääsee sitten ruokapöytään. Ymmärrän oikein hyvin niitä hevosenomistajia, joille on mahdotonta itse lopettaa vanhaa hevosta. Lammas on paljon persoonattomampi kuin vuohi ja niiden teurastukseen orientoiduttiin koko kesä.

Mä oon Rusinan kanssa samaa mieltä siitä, että ihmiset on erilaisia, eikä minusta teurastuksen vaikeutta tarvitse hävetä, se on ihan inhimillistä. Silti, kyllä siihenkin hommaan tottuu. Mä aikoinani harrastin kesäkanoja 10 vuoden ajan ja kun mä teurastin mun ensimmäisen kanani, mä meinasin pyörtyä. Se oli niin hirveetä kuin vain voi. Nyt mä oon teurastanut arviolta +-250 kanaa ja kukkoa, eikä homma enää ole kuin ihan pikkuisen vastenmielinen.

[Xaus]

Mä ostin pyssyn Laurilasta ja panokset tuolta Systemlahdesta. Lopetusjousen sain tutun käydessä Saksassa.

[Rusina]

Pulttipyssy meillekin hankittiin, kun tuli lampaita. Larsmon lammastuote taisi olla liike. Kummasti antaa turvaa tuolla kaapin perällä, eläinlääkärin saaminen kun ei täällä ole kovin nopeaa aina. Ja pistooli ei täällä kylän keskellä ole oikein hyvä vaihtoehto... Yksi hevonen on jouduttu omin voimin lopettamaan, kun ei hirvetty odottaa. Oli muuten niin rankka kokemus, ettei sitä enää haluaisi koskaan kokea. Tulee painajaisiin edelleen.
Kyllä meillä ainakin lampaat ovat kaikki niin erilaisia ja suuria persoonia , ettei yhdestäkään luopuminen tule olemaan helppoa. Ekojen omien pässipoikien pitäisi muuttua lihoiksi kevään aikana .

Meillä on vähän eri syyt kukkojen pitoon kuin monella muulla ja ne kasvatetaan isoiksi. Joten on ollut pakko ajatella asiat niin, että niitä tulee olemaan paljon ja ne on pystyttävä itse lopettamaan.

Nyt ei tuu mieleen ku kukkotappelut...

Meidän kukot on liian sopuisia, ei niistä olisi tappelemaan (ilmajokisten ja rokkien hyvä puoli ) . Kyllä kyse on ihan perhohöyhenistä. Kukon niska- ja satulahöyhenet ovat nuorilla aika onnettomia, 1½-vuotiaalla jo kohtuullisia ja 4-vuotiaalla hyviä . Siispä parhaat perhokukot pidetään ihan aikuisiksi asti, joten ne oppii kyllä tuntemaan hyvin ihan yksilöinä. Siitoskukot mä tottakai valikoin omilla kriteereilläni, isäntä taas valikoi "omat kukkonsa" omilla perusteillaan (siinä pöyhitään nuorikkokukkojen höyhenykset aika tarkoin...).

[milkkis]]

Oma pulttipyssy on ollu tosiaan jo tovin hankintalistalla, tähän asti on tullu tuttu käymään joka on hoitanu isännän kanssa sen lopettamisen. Mä en pysty lopettaan mitään oon niin lällykkä. Ukko meillä heiluttelee kirvestä, oon ollu ainoostaan pitämässä jaloista kiinni kun on lopetettu pari ankkaa ja noita isompia kukkoja, sillonkin laitan silmät kiinni kun heilahtaa. Kuolleen eläimen käsittely ei sit taas tuota mulle juurikaan mitään tuskia ja ollaan ankat ja yks iso kukko laitettu lihoiks. Meillä tolle isännälle ei tule minkäänlaisia tunne siteitä noihin elukoihin kun ei osallistu niiden hoitamiseen millään lailla, mutta ei sekään siittä tykkää. Se on vaan asia joka täytyy hoitaa aina välillä..... Lampaita meille on tulossa nyt keväällä ja tarkotus olis tulevaisuudessa niitä pataan laittaa. Ukko on tosiaan kahden pukin lopetuksessa ollu joten pulttipyssyn käyttö on siinä tullu tutuksi. Samoten lihakaneja on tarkotus ruveta kasvattamaan ja siittä isäntä on oikeen innoissaan. Kertaakaan ei ole omien kasvattien lihat "juuttunu kurkkuun" vaan hyvillä mielin on niitä syöty. Kanaharrastuksen alkuvaiheessa en voinu edes ajatella syöväni omia kasvatteja mutta ajatus on tässä muutamassa vuodessa kypsyny kun niitä ylimääräsiä kukkoja tosiaan tulee joka vuosi vähän liikaakin.


Kiitti linkeistä tarviikin heti käydä kattelemassa

[jetta]

Lohduttavaa huomata, että on muitakin arkajalkoja . Arvelen miehen juurikin pelkäävän joutuvansa noihin lopetushommiin. Naapurissa on onneksi metsästäjiä. Menen jo edelle, kun ei ole yhtään kanaakaan .

[Ilona]

Nyt on pakko pieni tasa-arvopoliittinen kommentti heittää tähän väliin. Ei kai se nyt niin ole, että miehet on sitä varten, että ne automaattisesti tekee kaikki tämmöset hommat, mitä me naiset ei katsota voivamme? Multa on hiukan liian moni kysynyt, että kai sä laitat miehes teurastamaan. No en todellakaan laita, koska kanat on mun harrastus ja mun mieheni on mua herkempi tämmösissä jutuissa. Aikoinaan, kun meillä kesäkanaharrastus alkoi, se ei halunnut olla edes kotona teurastuspäivänä. Nykyään se jo saattaa teurastaa, mutta se on ihan oma-aloitteisesti päättänyt opetella homman, ei minkään painostuksen johdosta. Me naiset ollaan ihan luonnollisista syistä paljon tottuneempia veren näkemiseen. Miehet saattaa ottaa tämmösiä hommia hoitaakseen jostain "miehekkyyden" vaatimuksesta, mutta ei se tarkoita sitä, että teurastaminen olis yhtään keskimäärin sen mukavampaa hommaa miehille kuin naisille. Totta kai sen ukon voi laittaa hommaan, jos se siltä helpommin käy, mut joskus me naiset unohdetaan kysyä, että pystytkö ja tekeekö pahaa ja delegoidaan herkkätunteisuuteen vedoten semmosiakin hommia ukoille, jotka loppujen lopuksi itseltä kävis ihan yhtä hyvin tai huonosti. Ei sekään oo kovin mukava ajatus, että toinen yökkäilee ja voi pahoin vain, koska katsoo sukupuolen velvoittavan. Meillä mä teen yleensä katolla olemista vaativat hommat, koska miehellä on kova korkeenpaikankammo ja se on sen kehdannut myöntää. Mua sitten taas ei hirvittäis varmaan edes laskuvarjolla hyppääminen. Mies sitten taas vastavuoroisesti tekee hommat, joihin mun rikkinäisestä selästäni ei ole.

[Suvianne]

Komppaan Ilonaa!!

Meillä mies on tosi herkkis näihin tappamis hommiin. Ja on myös korkeenpaikan kammo ja ei kestä kakan hajuakaan.
Siis teurastus, suolistus ja ulkohuussintyhjennys ja vaipanvaihto on minun vastuulla.
Ja silti en pidä häntä yhtään vähemmän miehenä!!!

Jos mies päättäis. Yhtään elukkaa ei tapettas koskaan ja lihakin mikä syödään olisi puussa kasvanutta ja jos se nyt olisi eläimestä, niin ne olisi kaikki viettänyt onnellisen elämän ja ihan joku muu ne tappanut.

[Rusina]

Ilona ja Suvianne kirjoittavat ihan asiaa!

Meidän perheessä naiset kestävät verta ja suolenpätkiä paremmin kuin nuo miespuoliset, joilta kaikilta menee taju jo rokotusjonossa. Verta eivät kestä nähdä ollenkaan, pieni haavakin jo nostaa hien pintaan. Ja se ei kyllä ole opittu asia, vaan näyttää kulkevan ihan geeneissä. Olinkin enemmän tai vähemmän ihmeissäni kun mies aikuisena aloitti metsästyksen. Pojat ovat vielä isäänsäkin herkempiä, eikä heillä enää ole taakkanaan edellisen sukupolven "on oltava MIES"-asennetta. Hyvä niin, en haluaisi heidän muuttuvan toisenlaisiksi .
By the way, meillä asiat tekee se, joka niissä on parempi tai jolle ne ovat mieluisampia. Kukkojen kanssa mä olen parempi käsittelemään niitä ja mies parempi teräaseen kanssa. Sama työnjako varmaan tulee olemaan lampsujen kanssa, koska mun käsissä ne ovat rauhallisempia. Nyt kun on selvinnyt, että mä saan pakkotilanteessa pienet siivekkäät hengiltä, niin tuskin isäntä niihin enää koskee... nää eläimet on kuitenkin enempi mun juttu. Soppakauhanvarsi taas istuu huomattavasti paremmin jo pikkupoikana kokin ammatista haaveilleen miehen käteen. Mä poltan jopa teeveden pohjaan...

[Suvianne]

Tuli muuten mieleen,että armeijassa poikarukkia kaatui kuin heinää rokotuksissa
Vaikka oli laitettu peti mihin piti mennä makaan rokotuksen ajaksi.
Ennen sitä oli vielä enemmän pyörtyjiä
Me tytöt vaan porskutettiin

Nykyaikana on mukava kun voi jokainen tehdä halujen ja kykyjen ukaan. Roolit on rikkoutuneet.
On minulla tuttuja joiden perheessä mies on lapsien kanssa kotona kun äipää käy töissä.
Ja hyvin menee!!

[tinttuli]

Menee ihan ohi aiheen, mutta poika meni armeijaan tammikuussa ja äiteellä oli ihan tippa linsissä. Komentaja oli pitänyt toisella viikolla puheen yhteydenpidosta kotiin

"Naiset ei ymmärrä armeijasta mitään.. minunkaan vaimo ei tajua tästä yhtään mitään. Me miehet tiedetään mitä tämä on ja teidän isätkin tietää. Joten älkää sille isälle soitelko - soittakaa äidille. Ne muistaa teidät vaahtosammuttimen kokoisina.. ja rakastaa teitä ja on teistä aidosti huolissaan." Kiitos!

Roolit ovat tosiaan rikkoutuneet ja hyvä niin. Silti metsästävien miesten perheessä teurastan itse lintuni ja jos jossain toisessa perheessä toisin niin hyvä niinkin. Silti kannattaisi tottuneen teurastajan kanssa kokeilla, sillä itse itselle asetettamia rajoja on mahdollista rikkoa ja samalla poistaa omaa ahdistusta teurastuspäivänä.