Tämä onkin ihka ensimmäinen kirjoitukseni täällä. Olen seurannut palstaa aiemminkin, mutta nyt vasta rekisteröidyin.
Marekia se siis on, mikä minunkin kanojani on tappanut. Tosin ensimmäiset kanani otin yli 10 v sitten. Aluksi tuli yksi kukko syksyllä ja keväällä se sai kanoja kaverikseen. Kanoja taisi olla noin 5 kpl silloin. Tämä kukko kuitenkin kuoli muutaman kuukauden kuluttua kanojen saapumisesta. Ei pysynyt jaloillaan, mutta söi hyvin. Lopulta lopetettiin. Kanat saivat uuden kukon. Vuosien varrella kanat menivä yksi kerrallaan tuohon halvaantumiseen. Laumaa täydennettiin jossain vaiheessa kolmella kanalla. Viimeinen kana - oli alkuperäistä katrasta - meni yli 10 vuotiaana viime talvena ja tuo "uusi kukko" tänä syksynä, sekin jo 10 vuotiaana.
Kaikki olivat siis ensin vähän alakuloisia, joillakin ripulia, siipi alkaa roikkumaan, eivät enää lennä orrelle, lopulta jalat eivät kanna. Ruokahalu säilyy. Yksikään ei ole ollut varsinaisesti spagaatiasennossa. Jalat ovat halvaantuneet taaksepäin. Jotkut kuolivat itse nopeasti enimmäisten oireiden jälkeen ja jotkut jouduin lopettamaan.
Kerron tämän siksi, että kyllä tuon taudin kanssa voi elääkin ja kauan. Minulla viimeiset kaksi siis yli kymmenvuotiaat pappa ja mamma. Munia ei toki tullut enää vuosikausiin.
Minulla on nyt uudet, vuosikkaat kukko ja 6 kanaa. Tulivat tutulta, kun muuttivat. Ovat kuulemma ruotsalaista maatiaiskantaa Kalixin seutuvilta. Nyt on yksi kana jälleen tekemässä kuolemaa.

Ei pysy reppana enää jaloillaan. Pitää tilata naapurist pyöveli. Itse en saata enää tehdä sitä hommaa, auh.
Vasta tänään minulle selvisi, että ovat kai tuohon marekiin kuolleet. Minä jo vähän syytin tuota Punahelttaa. Pappakukko nimittäin meni sen jälkeen, kun olin jälleen pitkästä aikaa ostanut sitä. Oli viime talven ja kesän syönyt ruoan tähteitä ja kauraa/kauraryynejä/mysliä. Yhtä kukkoa varten ei tullu punahelttaa osteltua. Kukkopappa eleli viimeisen vuotensa pupujen kaverina. Söivät myslit samalta kupilta.