Miten valitsitte ensimmäiset kananne?

[Xaus]

Talosta löytyi suomenvuohia ja suomenlampaita, joten selviö oli, että maatiaiskanoja tänne tulee. Aluksi kartoitin munimista ja haudontaa ja lopulta sydän teki päätöksen ulkonäön perusteella. Eli tyrnäväläisiä tuli. Tilat on sen verran pienet, etten edes unelmoi muista kanoista. Kalkut ja ankat on sitten eri asia.

[jaanahi]

Kun viitisen vuotta sitten muutettiin tänne maalle, ajatus oli heti että kanoja pitää saada, ja nimen omaan maatiaisia. Oltiin niitä nähty erään majapaikan pihamaalla vapaana kulkemassa, ja niihin ihastuimme. Aloin sitten selvittelemään asiaa pikkuhiljaa ja tilasin oppaan pienkanalan hoitajalle. Siinä esiteltiin kaikki kannat. Meille ei ollut silloin kauheasti väliä mitä kantaa kanat on, ja kun lähistöltä löytyi kiuruvetisiä niin niitä meille sitten tuli. Nykyään ollaan jo sitten säilyttäjiä.

Näitten lisäksi haluaisin jossain vaiheessa jotain isoa rotua, toivomuksena hyvä haudontavietti ja liha. Jotenkin tää harrastus on vaan vieny mukanaan

[Röhkö]

Röhkö valitsi lopulta maatiaiset (Alhon kanta) seuraavin perustein
- pitää olla sitkeä rotu
- brahman munia ei tullut helposti vastaan (en kyllä juurikaan jaksanut etsiä....)
- suosii kotimaista säilyvyyttä
- näytti olevan melko yleinen (ja sain munat helposti...)

Ja miksi munista - halusin rakentaa hautomakoneen ja aloittaa "puhtaalta pöydältä" ilman mukana pahimmassa tapauksessa tulevia loisia tms.

hauskinta on etten tiedä vielä menikö metsään vai ei, osa on vielä munina ja osa tipuina....

EDIT: Niin ja tietenkin siksi ettei näille tarvii kantaa päivässä ämpäritolkulla ruokaa! Vaikka possuista kyllä enemmän kai pidänkin.

[Muusa]

Mulle kanojen hankinta oli itsestäänselvää heti kun on sopiva paikka missä niitä voi pitää ja kun sellainen koti saatiin ostettua niin kanat muuttivatkin jo ennen meitä Lehti-ilmoituksen perusteella hain "maatiaiskanoja" kaksi kanaa ja kukon. Jotain sekoituksia kai ne olivat ja monta sukupolvea jo sukurutsattuja keskenään joten se oli selvää etten niitten antaisi lisääntyä. Lisäkanoiksi kuullostelin maatiaisia mutta tuli siinä hankittua sitten puolivahingossa yksi kääpiökoch ja hybridikin - sekin meille myytiin "maatiaisena" jos toki tuotantokanana kyllä ostettiin . Teppanalta haimme myös muutaman sekoituskanan ja oikein kivoja nekin olivat. Kunnes sitten vihdoin sain hankittua niitä oikeita maatiaisia! Tyrnväläinen kanta oli itsestäänselvä kun olin täällä muniksessa ihaillut Elojalakan kuvia tyrnäväläisistään, ne näyttivät kuvissa niin ihanan kauniinkirjavilta, varsinkin valkoisiin ihastuin. MTT:n tiedotteista tutkin että tyrnäväläiset ovat maatiaiskanoista parhaita munimaan ja myös harvinaisimpia - niillä oli vain yksi säilyttäjä. Nämä olivat tärkeitä valintakriteereitä myös. Kaksi vuotta sitten huristelimme sitten 200km hakemaan parvemme kantaeläimiä, emokanaa kahdeksan tipunsa kera Teppanalta haetut kanat palasivat synnyinkotiinsa ja muista meillä oli jäljellä enää ne ihan ekana haetut kukko ja toinen kana, joka ei enää muninut ja kukkokin oli jo aika seniili joten ne pääsivät autuaammille jyvännokkimismaille joten meillä on vain näitä tyrnäväläisiä. Enkä ole sitä valintaa katunut! Tässä parin vuoden aikanahan olen hautomisinnossani ansiokkaasti lisännyt kannan päälukua ja samalla myös säilyttäjiä - on tosi kiva miten moni muukin on innostunut tyrnäväläisten säilytykseen! "Uutta" vertakin olen hankkinut parveemme jossa ei muuten edes enää yhtään noista alkuperäisestä seitsikosta enää ole.

[sisu65]

Meille tuli eka kanoina tuotantohybrideja, myyjälle sanoin, että haluan maatiaiskanoja ja niinä se ostinkin, kunnes selvisi että tehotyttöjä olivat. Ihan mukavia kanasia, mitään ongelmia ei ollut tehotyttöjen kanssa.

Tänä kesänä sain sitten niitä oikeita maatiaisia ja löysin tehotytöillekin uuden mukavan kodin. Kävin muuten katsomassa niitä juuri äsken ja komeita olivat ja näyttivät viihtyvän uudessa kodissa.

Maatiasrotua kun mietin niin ensimmäisenä ajattelin niitä tyrnäväläisiä kun asustelen samalla alueella, mutta sitten päädyinkin ilmajokisiin. Olen kyllä ollut tyytyväinen valintaani.

Silkkikanoihin olen myös kovin ihastunut, vaikka alunpitäen ajattelin vain pitää nuita maatiaisia kun säilyttäjiinkin kuulun. Asian ratkaisi kuitenkin se että kanalaasa on kaksi eri karsinaa joten eivät pääse sekoittumaan. Kesäksi olen suunnitellut myösvieväni maattarit kesäkanalaan ja silkit pidän tuossa ulkohäkissä.

[Mar-jatta]

Sattumalta, näkemättä...
Maalle muutettuamme oli aika selvää, että omia kanoja otetaan. Kyllähän nyt maatalon pihassa pitää kanoja olla! Ja meillä menee munia ihan kiitettävästi, kun annan niitä koirillekin.
Siitä lähdettiin, että maatiaisrotu pitää olla. Tuttavalla oli 4kpl kanoja ja kukko, alho-brahma sekoituksia. Muuton tieltä oli antamassa niitä pois. Ei ihan 100% maatiaisia siis, mutta kotia vailla ja meillä koti tarjolla, joten... Sittemminhän meille tuli täysverisiä alhojakin, eli mukanaan vei kanatouhu.

[raakku]

2008 keväällä meille hankittiin tanskandogin pentu. Kasvattajalla sattui olemaan pari kukkoa pataan menossa ja tietenkin ne tarttuivat mukaan. Matti ja Teppo äityivät meillä ottamaan mittaa toisistaan niin julkeasti, että tuumasin poikamiesten olevan akkoja vailla. Täältä munanetistä tsekkailin myytävänä-ilmoja kevättalven ja varasin sitten meille sekalaisen sakin kananuorikoita, jotka asettuivat meille kesän alussa. Teppo muutti ystäväni luo, jonka kanssa jaoimme nuorikot, jotta kummallakin kukolla on nyt oma haaremi. Matti pitää hyvää huolta naisistaan. Kiekuminenkin on jäänyt hiukka vähemmälle, kun äijän pitää vahdata kuka missäkin kotkottaa Olen ihan kanaistunut. Haaveilen, että kun isäntä joutaa rakentamaan lisää tilaa elikoille, saisimme vielä oman tyrnäväläissakin

[kanamari]

Kun mie otin ekat kanani, en edes tiennyt että niitä on olemassa eri rotuisia. Ekat kanat oli valkoisia leghorneja. Ja luulin että ruskeat on maatiaisia. Sitten internetin ihmeellisen maailman kautta tämä kanojen valtava kirjo rupesi aukeamaan.
Maatiaiskanani halusin olevan harvinaista laatua. olin ajatellut luumäkeläistä kantaa, mutta en saanut niitä. Vaihtoehtoina savitaipale ja iittiläinen, maantieteellisen sijainnin mukaan. Päädyin iittiläiseen, koska niitä oli saatavilla.
Olen tosi tyytyväinen valintaani, sain kivan lauman.

[Muusa]

Minullekin kyllä ihan ykkösvalinta olisi maatiaiskanoista ollut "paikallinen kanta" mutta ainakaan 100km säteeltä ei löydy yhtään maatiaiskanakantaa joten siksi oli ihan sama ottaa tyrnäväläisiä, vaikka Tyrnävä täältä katsottuna onkin ihan "hornan tuutissa".

[pipsa]

Katselin kuvia, halusin jonkun suuren rodun.
Faverollet oli ykkösvalinta naiselle jolla on myös koirat ranskalaisia ja varustettu ylimääräisin kannuksin
Sitten pitää olla vähän erivärisii ja brahma vähän tuli niinku vahingossa,sillai heräte ostos...
ja yllättäen siitä on tullu mun lempilapsi...kaunis sellainen....
Samoja rotuja kait ottaisin...tuo sekarotuisuus ei ole mun juttu

[mimmu]

Mie kaupunkilaisena kun ajattelin et jos joskus asun maalla, niin haluaisin eläimiä sinne ja ne olisi kanoja.
Kun sitten kuusi vuotta sitten muutimme tänne ja kotiuduimme niin oli itsestään selvää että kanoilla olisi tosi upeat oltavat tepastella pihalla.
Menin sitten kirjastoon ja lainasin vino pinon kirjoja ja tankkasin kaiken mahdollisen tiedon sieltä. Luin yhden kirjan jonka oli kirjoittanut joku mies omista kokemuksistaan eli miten kasvatan kanoja (en muista nyt nimeä ) ja se oli todella valaiseva apu ensi alkuun.
Siinä mie sitten oppejen mukaan kävin katsomassa miten kanat menee nukkumaan ja mitä ne yleensä tekee päivisin sekä kutsumaan niitä nimillä ja tuntemaan oman emäntänsä.
Vaikka ihan vihreänä kun aloittaa, niin ei se silti niin vaikeaa ollutkaan.
Eli siinä kerrottiin ihan kaikki miten tutustut kanaan ja sen mukaan sitten aloitin nämä ensimmäiset "opettelut".
En ollut koskaan nähnyt muita kuin maatiaisia, joten viisi kanaa sitten ostin "kana-autosta" jotka tuli Iisalmesta joista ilmoitettiin lehdessä. Viimeinen alkuperäinen Isabrow kana joka minulla vielä oli Tipsu pääsi 4,5 vuotiaana kanojen taivaaseen viime kuussa.
Pari vuotta sitten paikallisen lehti ilmoitteli kanoja joten kävin lähi tilalle tutustumaan toisenlaisiin tipuihin ja kukkoihin, joten sieltä lähti mukaan joskin sekoituksia niin ihania tupsujalkoja. Näistä olen sitten itselleni risteyttänyt kolmet tiput ja tykästynyt.
Ehkä tulevaisuudessa on mahdollista toisenlaisiin rotuihin isompiin ja erikoisiin sen näkee sitten.

[Alice]

Meillä kun tuo kanaharrastus on enimmäkseen siippani juttu niin minä olen tullut tähän vähitellen mukaan,kuin hiipien.Ensimmäinen oma rotuni oli iso Orpintong,ja sen valinta tuli sillä lailla että näin niitä näyttelyissä ja juttelin siellä rodun harrastajien kanssa.Siippani osti sitten muutamia minulle ja kyllä minä niistä tykkäsinkin kovasti.Uskomattomia persoonia ja niin mukavia!Valitettavasti meidän kanalat on vain rakennettu kääpiökanoille ja Orpintog-kukko tarvitsee 7-8 kanaa eikä meille mahtunut kuin 4-5,ja niiden elämä kävi liian hankalaksi joten annoin ne pois.Esitin toivomuksen siipalleni että haluan jonkun rauhallisen ja kivan rodun,joka mahtuu meidän kanaloihin ja sain sitten kääpiö Plymouth Rock´ja ja niitä on ollut nyt 4-5 vuotta meillä ja tykkään kovasti.Vaikka kaipaan niitä isoja Orpingtojea vieläkin..

[mirri]

Minä hömppä olen joskus Helsingissä töissäni hoitanut kanoja Joo joskus noin30v sitten !
Ja siitä jäi sitten ikuinen haave kytemään, että lintuja pitää saada. Ankkoja minulla oli jo Tuusulassa. Mutta niitä en sitten saanut tänne Pohojamaalle mukaani .
Sitten yhdellä puutarhalla käydessäni kukka ostoksilla törmäsin kanaan, siellä se mennä töpötti puskienvälissä.
Minä sitten köpötin perässä, ja löytyihän se "pesä". Ei mennyt pitkään kun kukkapuskien seassa istui 4 kanaa, ja kukko oli tilauksessa.
Tavallaan heräte ostos, mutta oikein onnistunut sellainen. Sen tiesin että kanat ovat maatiaisia, mutta ei missään rekisterissä. Ja että voi olla muitakin rotuja seassa paljonkin, tai sitten ei
Minulle valintakriteerinä on ollut ulkonäkö ,kestävyys ja terveys. Sillä olen aina halunnut kirjavaa sakkia. Ja sitä kyllä myös saanut. Porukkaan olen surutta sekoittanut erilaisia sulkajalkaisia maatiaiskanoja .
Nyt kun sitten on tilaa, vieläkin niin on ruvennut kiinnostamaan eri rodut. Ja nimenomaan alkureräiset. Mahtuisi vielä parvi maattareitakin, ja jotain muutakin katoamassa olevaa.

[smari]

Mä olin pitkään sitä mieltä että kanat ei kiinnosta yhtään. Moni tuttu kananpitäjä yllytti kovasti, mutta en vaan syttynyt vaikka näin heidän mitä ihmeellisempiä lintuja. Riikinkukot oli ainoita mitä tahdoin. Kaikenlisäksi luulin että oon kaikille siivekkäille allerginen, koska sain astmaoireita niin paljon sisälinnuista, papukaijoista, kanarioista, peipoista jne. Kaikki mielipiteet kanoista vaan jotenkin muuttui, siihen vaikutti hyvin paljon tietoisuus häkkikanojen oloista, halusin omat munat. Ja oma oravanpyörästä pois hyppäämisen yritys tänne syrjään muuttamisineen. Ja kun yhden tuttavani luona näin mun silmiin huippukauniita rotuja, olin ihan myyty. Ja kun toisen tutun luona näin upean jättikanan, tiesin että haluan jotain sen tapaista.

Voin vieläkin muistaa hyvin sen tunteen kun ajoin kauas ostamaan kanarotukirjaa, joka oli juuri julkaistu. En millään meinannut pystyä olemaan lukematta sitä jo kaupassa. Sitä kirjaa sitten tavasin ees ja taas, plussasin ja miinustin rotujen ominaisuuksia ja yritin hakea netistä lisätietoa. Rasitin tuttujani rotukysymyksillä loputtomiin ja lapsetkin odotti kovasti kanojen tuloa, mutta mä vain jahkasin että minkä rotuisia. Ykköskriteeri oli kylmänkestävyys, pelkäsin että ne paleltuu. Monta muuta ominaisuutta mietin ja vertasin myös. Ensin oli kolme vaihtoehtoa, brahma, orpington, faverolle. Niitten rotuesittelyt luin varmaan miljoona kertaa ja harmittelin kun orpeista oli vain piirroskuva. Sitten jahkasin karvajalkojen kanssa että kumpi rotu on sopivampi. Lopulta ostin neljä kaunista kultabrahmaa ja olen ollut tyytyväinen. Ja nythän meillä on sitten nuo kaikki kolme rotua joista aluksi tein niin vaikeaa valintaa. Silloin en kyllä olisi voinut kuvitellakkaan että haluaisin noin monta tai vieläpä joitain muitakin rotuja.

[mika]

ensimmäiset kanat olivat leghorneja ns.kesäkanoja 2kpl kesät kotipaikallani ja talvet isän tätin luona,aikaa tuosta jo ainakin 25vuotta.pari vuotta sitten toteutin pitkän harkinnan jälkeen ottaa kanoja kesäksi,kesän munitan ja syssymmällä monttuun näin aattelin.helpostihan kanat löyty paikalliselta munantuottajalta 15kpl isaprouneja semmosia vähän kuin puimurin alle jääneitä,ei kummosella karvalla varustettuja nahkapusseja.jokupäivä menikin ihan hyvin nurkissa kyttäillen, mutta sitten alko nokkiminen,kukko puuttui no ostin kukon joka oli kiuruvetinen,hairiöt hävis heti.tuli syksy ja alkoi talvikanalan teko ei ollu miestä laittaa monttuun ku munivatkin vielä.keväällä laitoin kanat ja kukon kiertoon.hommasin hautomakoneen,kiuruvetisiä munia koneeseen jotka löyty säilyttajältä hausjärveltä autolla hakien. tuloksena 7kanaa ja 3kukkoa toiselta säilyttäjältä munia 4kanaa ja 8kukkoa itselle jätin10kanaa 4kukkoa nyt itse säilytyslistalla.suosittelen maatiaisia lämpöisesti sekotukset on aina sekoituksia ei sen huonompia,mutta miksi pitää sekarotuisia jos aitoja muotiaisia on saatavana.