Miten kesytätte kanat/kuinka kesyjä kananne ovat?

[Frida]

Meillä siis vasta hommaa opetellaan, nyt on kanalassa 7 tipua (äitienpäivänä kuoriutuneet) ja sisällä vielä 11 tipua (6.6. kuoriutuneet).

Nuo seitsemän vanhempaa tipua ovat mielestäni kovin kesyjä. Antavat silittää, ottavat ruuan kädestä, tulevat ihan "tarjolle" kun hiffaavat että siirrän niitä paikasta toiseen (kanat eivät vielä ole tarhassa pihalla, vaan suuressa häkissä, jonne roudaan ne kanalasta pahvilaatikolla eli nostan jokaisen tipun sinne yksitellen). Eivät pelkää ihmisen liikkeitä kanalassa, eivätkä muuten koirankaan (toinen koiramme on oikein ihastunut kanoihin ja sievästi niitä vain katselee ja nuuskii).

Mitä vielä voisi tehdä, jotta kanat pysyisivät näin kesyinä? Onko jotain vinkkejä? Millainen on kesy kana, pitääkö sen hakeutua silitettäväksi tms?

[Ushva]

Eiköhän ne pysy kesyinä kun niitä säännöllisesti käsittelee ja ruokkii kädestä.
Mun kanat ei ole niin kesyjä että antaisivat silittää ja juoksevat yleensä karkuun kun niitä yrittää päivällä ottaa kiinni. Yöorrelta ne saa helposti syliin nostettua, mutta ei ne siitä mitenkään nauti. Kädestä ne kyllä käyvät syömässä kun niille jotain herkkua tarjoaa.
Mulla on niin paljon muitakin halittavia ja syliteltäviä eläimiä, että lintujen kanssa en ole vaivautunut mitenkään kesyttämään niitä, ne tuottavat iloa muilla tavoilla. Vähän niin kuin undulaattinikin, mun kanat on katselua varten.
Nyt meillä on tuo ylikesy kukkopoika, enkä käsitä miten se on niin kesy vaikkei sitä ole enempää käsitelty kuin muitakaan tipuja. Taitaa olla tuo kanojen arkuus/rohkeus paljon kiinni myös perimästä, eikä pelkästään käsittelystä.

[Suwitsu]

Meidän kanat oli tosi arkoja meille tullessaan, kukko taas "sylikesy". En tiedä johtuuko tuosta kukon kesyydestä että kanat kesyyntyivät tosi äkkiä. Kädestä niille ei ole koskaan mitään annettu mutta mielestäni kana on kesy kun ne eivät pihalla vapaana ollessaan säntäile karkuun (ei ihmisiä eikä koiriakaan). Seisoskelevat vaan ja katselevat että tuossa tuokin kulkee. Ihan viereen päästävät mutta syliin niitä on kyllä aika vaikea saada. Perässä ovat oppineet kävelemään siten, että kauhaan laitetaan hiukan kauraa ja sitä sitten heilutellaan, kulkevat tällä konstilla perässä vaikka minne! (Todella helppo tapa siirtää kanat kanalaan jos on esim. sellaisia vieraita tulossa jotka noita pelkää..)

[Frida]

Suwitsun vinkki tuosta perässäkulkemisesta onkin kätevä. Pitää ottaa ohjelmaan. Toistaiseksi vaan olen kuskannut tipuja loodassa, koska talon toinen koira ja varsinkin kissa katselevat turhan ahneesti tipuja, ja tuskin tyytyisivät seuraamaan sivusta kanamarssia.

[Klara]

Mä oon joskus kyselly saman tapasta kanojen kesyydestä, sylittelystä yms., niin silloin annoin itseni ymmärtää, että maattarit ei nyt mitään varsinaisia kesyjä sylikanoja ole. Sattaavat tulla silitettäväksi ohimennen ja seisoskella polvella / kengällä kerjäämässä herkkuja, mutta varsinaisesti "sylikanoiksi" niistä ei olisi.

Meillä nää ilmajokiset kyllä käppäilee ympärillä ja käy kuikuilemassa, mutta ei ole kuin muutama kana jotka antaa suht vapaaehtosesti koskea itseensä. Muut on otettava kiinni yöorrelta tai muuten "väkisin". Celine oli aiemmin tosi kesy, kun sisällä asusteli monta kuukautta ja sai erityishuomiota, mutta ei se silloinkaan sylittelystä erityisemmin nauttinut. Rinnasta sai silitellä, selän päälle koskemisesta ei tykänny. Vaati kyllä seurustelua, mutta ei mitään jutustalua ja herkkujen jakelua kummempaa.

Sitten kun se muutti kanalaan, sen käytös muuttui "kanamaisemmaksi" ja se ei enää hakenut huomiota samalla lailla. Kesyin se noista vieläkin on, mutta entiset "läheisyyden hetket" on kyllä takana päin. Pelkäsin että saako sitä kunnolla kanalaan suopumaan kun on ihmiseen niin vahvasti leimautunut, vaan turha oli sekin pelko, sielä se mennä potpottaa muitten mukana, eikä kaipaile sisälle tai ihmisen seuraan.

[kanamummo]

Kannattaa kokeilla tipuille, vaikka vähän isommillekki, munankeltuaista kädestä syötettynä. Pidä samalla jotain määrättyä kutsuääntä (tipa-tipa-tipa ) ja murustele hiljalleen keltuaista . Tiput oppii et kädestä saa ruokaa ja oppii kutsun.

Isot kanat saa meillä pois karkuteiltä kun kalkuttaa lusikalla lautasenreunaan, ihan sama mitä naapurit aattelee helvetillisestä kilinästä ja hoilauksesta ruokakutsu tehoaa aina. Mutta monasti ei kärsi bluffata

[mimmu]

Meillä on kaikki kesyjä paitsi nuo silkki "sekoitukset" ja olen ihan tipusta asti niille jutellut sekä ruokkinnut kädestä, no kun on ollut aikaa.
Samoin kukko on kesy kiltti muttei se enään tule syliin kun ehkä haluaa olla kummiskin porukan pomo.
Minulla kaikki kyllä tulee heti portille vastaan ja lentävät jos on pidemmällä kun vien aamusella ruokaa tai pihalla kutsun sisälle tarhaan. Ne voi olla vaikka missä pensaan alla tms. niin sieltä ne tulee kukko etunenässä jonossa miun kutsuhuudoilla ulkotarhaan. Viimeisenä tulee vanhin Tipsu jota nykyään kutsun "vanha rouvaksi" se kun on ilmeisemmin Isabrow ja jo neljä vuotias.
Ihan nämä pienimmäiset 5 viikkoisetkin emon kanssa osaa tulla jo kun kutsun sekä kuuntelevat tarkasti näköjään kun huutelen nimillä.
Meillä kaikkia olen kutsunut myös nimillä ja uudetkin oppi aika pian.
Nyt ihan pikkuiset kaksiviikkoiset on myös kesyjä sekä osaavat jo tiedostaa kun tulen kanalaan et keinoemo tulee joten alkaa kova piipitys
Iltasella kun laitan ulkotarhan oven kiinni, niin pitää sanoa hyvät yöt ja sen jälkeen tulee hiljaisuus eikä yhtään kurnota ketään.

[kaakatin]

Tarviiks kanoja silitellä? Jotenkin tuntuu etteivät taida sellaista kaivata. Meillä alhot ovat olleet reilun viikon ja ovat kyllä jo aika kesyjä. Olen alusta asti syöttänyt niille herkkuja kädestä ja kanat ovat oppineet mistä herkut tulee. Minulla on pieni palli kanalassa, istun siinä ja juttelen kanoille ja syöttelen niitä. Ne lentää polvelle ja kädelle ja syövät siitä. Jos on oikein hyvää herkkua kukkokin änkee syliin. Tesma ja Peippi antavat hyvin ottaa kiinni, Virna vielä ujostelee, mutta kyllä senkin kiinni saa. Tesma lentää joskus jo harteillekin.(Olenkohan vähän kanahöpö) Onneksi "paskatapaturmia" ei ole vielä sattunut. Pikkuhiljaa ajattelin opettaa niille käsittelyä. Silkit ovat olleet vähän kauemmin, mutta ne eivät kyllä tule polvelle eikä kädelle istumaan, syövät kyllä kädestä.

[kanamummo]

Siis eihän meilläkään kanoja silitellä, sori jos annoin väärän käsityksen! Mulle kesy maatiainen tulee saappaan eteen kattoon että onks ruokaa ja seuraa ihmistä ja voipa syödäkin kädestä.

[Moilanen]

Tuo kanojen kesyyntyminen; jos haluaa opettaa kanan käsin kosketeltavaksi, kätevintä on silloin laittaa käsi rintalastan olle ja nostaa. Tällä menetelmällä kana ikäänkuin puoliksi omastakin halustaan nousee kädelle, sitten maissia palkkioksi.
Kanojen herkkuna käytän maissia kun sekä kanalla kuin kyyhkylläkin on tuommoinen "herkkusilmä", keltainen väri ilmeisestikkin aktivoi.
Meillä muuten on muutamia kanoja, jotka silminnähden nauttivat kädelle nostettuna ja jopa orrellakin siitä kun laitan sormen rintahöyhenten sisään ja hiljaa rapsuttelen, jos eivät nauttisi, poistuisivat, mutta kun vaan ovat ja kuuntelevat.
Tapaeläiminä kanat iltakuuden aikaan kun alan ruokkia kyyhkyjä, kerääntyvät lakan luo ja saavat kyyhkyjen jyväseoksesta omansa.
Meillä ovat kanat vuosikausia oppineet kutsuun, kun huudan "Moilaneeen", kanat tulevat juosten, koska herkkuja on tarjolla. Kana ei muuten ole tyhmä, se vain omaa viisautensa ja älykkyytensä eri tavoin kuin ihminen. Oppii herkästi, jos ihminen vain omaa hieman kärsivällisyyttä. Koirien kouluttajia opetetaan juuri kanoja käyttäen, siis positiivisen ehdollistamisen opettamiseen, kana kun toimii puhtaasti viettiensä perusteella.
Kaikkihan me olemme seuranneet kanaemon huolellista poikasten opettamista. Se on todella mielenkiintoista ja siitä saa paljon vinkkejä kun haluaa kanojensa toimivan tietyllä tavalla.

[Frida]

Joo siis en minäkään niistä siliteltäviä ja syliteltäviä yritä, vaan meinaan kesyydellä juurikin sitä, että saan kanan tarvittaessa kiinni, eivätkä ne ryntää sinne tänne, kun lähestyn. Toistaiseksi tässä näytän onnistuneenkin: tulevat syömään kädestä ja muutenkin ovat kiinnostuneita, jos menen kanalaan. Tulevat kumpparin päälle istumaan jne.

Vaikka kyllä noissa nuorikoissakin eroja jo on. Kun lastaan kanat laatikkoon kuskattavaksi pihatarhaan, yksi kana aina jää viimeiseksi. Muut tulevat melkein säntillisessä jonossa että "no ni nyt voit nostaa mut".

Kanat on kyllä ihania. Miksen jo aiemmin ole ottanut näitä mainioita elikoita?

[kaakatin]

Siis eihän meilläkään kanoja silitellä, sori jos annoin väärän käsityksen! Mulle kesy maatiainen tulee saappaan eteen kattoon että onks ruokaa ja seuraa ihmistä ja voipa syödäkin kädestä.

En minä ainakaan kanamummo sun tekstistä saanut kuvaa, että erityisesti silittelisit kanoja, enemmän noista aiemmista teksteistä. Vaikka ei kai silittelyssä mitään pahaakaan ole jos kana siitä pitää. Voihan se olla, että kana yhdistää silittelyn kaverin sulkien sukimiseen.

[kanamummo]

..tai kukon polkemiseen

[tursia]

Tuossa kun lueskelin noita kanojen sairauksia, ajattelin että ne on kyllä paras kesyttää.

Jos niille joutuu tekemään jotain toimenpiteitä monena päivänä peräkkäin ilman että kotkot ovat yhteistyöhalauisia,voi hoito käydä rankaksi sekä hoitajalle, että hoidettavalle.
Meillä on yksi kaunis brahma-neito jalkasulkineen. Luulen että sen jalkoja on hyvä tosiaan tarkistaa aina silloin tällöin. Samoin kuin kääpiökanojen. Ne on niin matalia että eihän niiden jalkoja edes näe täältä korkeammalta.

[HiltaHelikopteri]

tursia: hienosti kirjoitit! Juuri noinhan se menee, että mitä kesympi ja käsittelyyn tottuneempi, niin sitä helpompi hoitaa ihan jokapäiväisessä arjessakin ja varsinkin sairastapauksissa sekä noissa terveystarkistuksissa (esim. onko jalkasulissa kökköjä, vipeltääkö iholla ylimääräisiä asukkaita).