Seurallisia kanoja

[Kiireisesti apuja]

Hei! Etsittäisiin seurallista kanarotua, joka kesyyntyy helposti. Tietäisikö joku, mikä rotu on sellainen?

[HiltaHelikopteri]

Mulla on ollut pieniä rotukanoja, maatiaisia, isoja rotukanoja ja kirjavankukertavia sekarotuisia sekä nuorina ostettuja ns. tuotantohybridejä...pienenpienen osan olen hautonut itse koneella, aika suuren osan ovat kanani hautoneet ja jonkin verran olen ostanut nuorikkoja ja hieman myös aikuisia lintuja. Kaikki ne ovat olleet kesyjä ja seurallisia. Kotona haudotut kesyyntyvät nopeiten. Elävinä hankituilla on kestänyt vähän aikaa tottua emäntään ja talon tavoille, mutta nopeasti nekin ovat tottuneet ja kesyyntyneet. N. kymmenen vuoden aikana mulla oli vain yksi vihainen kukko: nuorikkona ostettu hybridi. Aikuisina ostetut ns. poistokanat munintakanaloista kuuluvat yleensä kesyyntyvän hyvin, kunhan pääsevät kärryille uudesta vapaammasta elämästä eli en kyllä osaa sanoa mikä rotu olisi seurallisin. Lähtisin siltä pohjalta, että hanki sitä rotua/risteytystä mikä miellyttää ja mitä löydät helposti läheltä.

Ainakin faverolleja olet etsinyt ja se onkin aivan ihana rotu, mutta saatavuus on aika heikkoa. Tykkäisitkö brahmoista? Niitä löytyisi kasvattajalistan kautta...https://munanetti.net/viewtopic.php?f=29&t=901

[Tiira]

Komppaan Hiltaa. Oma kokemus on, että brahmat ja jättikochinit erityisen kesyjä. Luonne-eroja on kaikkien rotujen sisälläkin. Äkäisin koskaan näkemäni oli (alfa)silkkikukko, arkaluonteisin taas nuorena ostettu Alho. Sen sisko oli kuitenkin kesy ja rohkea.
Kaikki rodut kesyyntyvät, kun lintuja kohtelee hyvin ja antaa niiden rauhassa tottua ihmisiin.

[Kalle]

Eiköhän tuo seurallisuus/kesyyntyminen liene opittu ominaisuus, mielestäni ei periytyvä. Ympäristölläkin on merkitystä. Rauhallinen maaseutupihapiiri vs ruutukaava-alue.
En oikeastaan tunne/ei ole kokemusta isommin muista kuin maatiaisista (Alho).

[Maattari]

Mä luulen että se on osittain geeneissä koska kaikki meillä olleet tehotytöt ovat olleet super kesyjä, eikä niitä ihminen mitenkään kesyttele, eikä se niiden elinympäristökään mikään stressitön ole. Omat kanat/tiput jotka elävät ihan erilaista elämää alusta asti ovat paljon arempia ja pysyvät myös arempina kun en minäkään niitä kesyttele. Tehot pysyvät kesyinä.

[T800]

Minulla on kaksi Brown Nick tuotantokanaa ja kolme Piikkiön kannan maatiaiskanaa. Maatiaiskanat ovat syntyneet hautomakoneessa, ja olen ensimmäinen elävä olento jonka tiput ovat nähneet. Tuotantokanat ostin 15 viikon vanhoina. Nyt kanat ovat n. 1-3 vuotiaita.

Useat kanakirjat väittää, ettei kana nauti sylissä olosta. Minulla molempien rotujen kanat tulevat syliini oma-aloitteisesti ja kanoja on jopa jonoksi asti, kun he huomaavat minun istuvan kanalan penkille. Kana voi olla jopa 15 minuuttia siliteltävänä ennenkuin se haluaa sylistä pois. Uskaltaisin väittää, että kanani nauttii ainakin jollain lailla sylissä olosta.

[Kotkotti]

Samaa mieltä että kana tykkää olla siliteltävänä ja sylissä. Viime kesänä ahma vei maatiais kanani Martan. Toista samanlaista tuskin tulee Kun kutsuin aina Marttaa nimeltä ja muutenkin, se tuli luokseni ja katsoi että etkö syliin ota. Tykkäsi oikein kun nostin syliin ja silittelin, ummisti silmänsä ja näytti että nukahtaa syliin
En ikinä ollut tiennyt että kanat voivat olla niin persoonallisia, mutta voivat näköjään olla. Mutta noin kesyjä saa vain todennäköisesti kun kanat on pienestä pitäen tottuneet ihmiseen tai konehaudottuja, kuten minun kanat yleensä..Mutta kyllä harmittaa kun ei enää Marttaa ole, eikä muita entisen parven kanoja. Nyt minulla on tuosta ahman viemästä parvesta jälkeläisinä kaksi kukkoa ja yksi kana nuorikko. Ovat arkoja eivätkä ollenkaan yhtä kesyjä kuin aiemmat kanani. Itse tykkään suomalaisestamaatiais kanasta rotuna jos joku pitää sanoa, on mielestäni paras kyllä

[T800]

ja silittelin, ummisti silmänsä ja näytti että nukahtaa syliin

Sama juttu. Minun kanat ummistaa silmät useasti sylissäni ja myös näyttää välillä nukkuvan.

Välillä olen antanut sylissä oleville kanoille taskustani maapähkinöitä. Mutta pähkinät on hivenen liian isoja kanoille, joten olen omassa suussa pureskellut kanoille sopivia murusia. Kanat onkin alkaneet oppia, että kun pähkinöitä menee minun suuhun, niin kohta kanojen annos on valmis. Pikkaisen intiimiksi tilanne menee kun kahden kanan nokat on millin päässä minun huulistani varttumassa pähkinäseosta...