![:smt021](./images/smilies/021.gif)
Meillä on styroksi jotain aivan mahtavaa herkkua. Ulkotarha on rakennettu alueelle, joka on ollut joskus vuosia vuosia sitten tunkiona ja ennen tarhan rakentamista kaivoimme maasta jos jonkinmoista "löydöstä". Melkein kaikkea rikkinäisistä leluista ja vaahtomuovipatjoista rautatiekiskon pätkiin. Sitten sitä styroksia, isoina ja pieninä paloina. Tarkaan koitimme maan putsata roskista ja rojusta ja olimme lopputulokseen varsin tyytyväisiä, kunnes...
Eikös nämä tipuset ole semmoisia kaivinkoneita, että välillä vielä jostain löytyy pala styroksia. Ja sitten alkaa ihan hirmuinen ralli kun löytäjä koittaa suojella aarrettaan muilta tipuilta ja vieläpä perässä laukkaavalta emännältä. Argh! Nyt ei jokuseen päivään ole herkkupaloja maasta löytynyt, tai en ole ainakaan huomannut. Onneksi ei yhdelläkään kotkottajalla ole ollut suoli solmussa. Mikä ihme siinä styroksissa niin viehättää?
![:smt012](./images/smilies/012.gif)
![:smt002](./images/smilies/002.gif)