Minkälaiset asumukset teillä on viiriäisille? Siis liha-japsi viiriäisille.
Onko ulkotarha ja jos on niin millainen vai asuvatko sisätiloissa häkeissä ja jos asuvat niin millaisissa?
Itselläni viiriäiset on kesän ja niin pitkään syksyyn kun pärjäävät tarhassa, kai sitä aviaarioksikin voisi kutsua. Tarhan pohja on 2x3m, korkeutta on 2m jotta mahtuu itsekin kävelemään siellä, päällä peltikatto, alareunassa valokatetta tuulen suojana, yhdessä seinäkulmauksessa peltiä tuulen ja sateen suojana. Tarhassa hiekkakylpy renkaassa, turvenurkkaus toisena kylpypaikkana. Putkia, kukkaruukkuja ja mökki piilo- ja munintapaikkoina. Istutinpa saniaisiakin kesällä, ja rakastuivat niihin mutta runnoivat saniaiset lopulta kuoliaaksi
Ostin ison ruohopuskan kodin terrasta, jonka alle tykkäsivät kaivaa munakuoppaa, no sekin kasvi sitten tuppas kuolemaan viiriäisten kaivuuoperaation takia Ens kesänä ostan pikkusia havupensaita ja istutan niitä jos eivät niitä tappaisi. Pohjassa ei ole verkkoa, jotta saavat kaivettua makuukuoppia itselleen maahan.Talveksi pääsevät asumaan ankkalaan, heille rakennettavaan majaan. Rakennan majan ison pöydän päälle jotta heillä olisi mahdollisimman paljon tilaa. Ja jos näyttää että kaipaavat lisää tilaa, mulla on myös kanalan puolella jo valmiiksi rakennettu koppi muutamalle.
Ulkomailla noilla tuotantoviiriäisillä näkee sellasia kamalia verkkohäkkejä sisätiloissa, missä asuvat koko ikänsä. Mahtuvat juuri ja juuri liikkumaan, pohjana on myöskin pelkkä verkko, ei mitään pehkuja, pohja on kalteva jotta munat valuu kouruun helposti kerättäväksi ja ruokakin tarjoillaan kaukalosta häkin ulkopuolelta niin että viiriäisten täytyy työntää pää läpi verkosta jotta pääsevät syömään. Ja kun niitä viiriäisiä on pikkiriikkisessä häkissä aivan käsittämätön määrä. Säälittää tuotantoviiriäisten elämä siellä.
Suomessakin noita viiriäisiä kasvatetaan sisätiloissa aika pienissä häkissä ilman pehkuja. Ekat viirumunat joista omat viiruni haudoin hain sellaisesta paikasta jossa viiriäisiä oli siellä täällä. Vanhukset oli hyvin pienessä kanalan seinään rakennetussa kopissa. Ja kissan kantokopeissa ja pienissä kanihäkeissä oli päällekkäin sakkia aika liuta. Varsinaiset siitosmunalinnut pidettiin sisällä sellaisessa perus viiriäis/tipu häkissä, missä on monta kerrosta, jokaisessa omat luukut, pohjana vetopohja että saa kakat siivottua, ei pehkuja. Se häkki oli mielestäni hyvä viiriäisten häkkinä ja tipujen häkkinä, mutta alimpaiseen kerrokseen oli laitettu asumaan isoja varmaan parikuisia ankanpoikasia jotka mahtui juuri ja juuri kävelemään siellä, itse en niin pieneen tilaan laittaisi niin isoja poikasia.
Juuri jokunen viikko sitten hain isoja 2kk ikäisiä viiriäisnuorikoita eräältä myyjältä, sääliksi kävi viiriäisiä asuivat hyvin yksinkertaisissa vaneripohjaisissa häkeissä, pelkkä vesi ja ruokakippo. Yhdessä varmaan n 60x40cm häkissä oli jotain parikymmentä viiriäistä. Eivät varmaan koskaan olleet päässeet ulos.
Eviran mukaanhan viiriäiset ei paljon tilaa tarvi ja voivat asua pienissä häkeissä isoina parvina, mutta itse haluan että viiriäisillä on paljon tilaa touhuta ja että pääsevät ulos kävelemään nurmella ja kaivamaan maata ja että talvimajassakin on pehkua johon kaivautua. Ja että viiriäisillä on piilopaikkoja ja virikkeitä, että saisivat elää mahdollisimman luonnollista ja mielekästä elämää. Mun viiriäisillä on kaikilla nimetkin, ovat kumminkin lemmikkejä pääasiallisesti minulle.
Huomasin vaan että asumuksella on vaikutusta viiriäisten käytökseen. Nämä viiriäisakat jotka hain tältä toiselta myyjältä, jotka asuivat pienessä häkissä parinkymmenen muun kanssa eivätkä varmaan koskaan olleet päässeet ulos, nämä käyttäytyy eri lailla kun minun itse hautomani jotka ovat asuneet sisätiloissa seuranani ensimmäiset viikot jonka jälkeen pääsivät ulos asumaan tarhaan. Näistä ostetuista viiriäisakoista varsinkin toinen on agressiivinen. Molemmat oli ihan sekaisin päästessään tarhaan nurmen päälle kipittämään, ja tämä toinen nokki kaikkia muita viiriäisiä ketkä meni ohi tai tuli liian lähelle. Pitää usein myös sellaista pelko sirputusta. Toinen akka taasen hyökkäsi aina kukkojen kimppuun jos kukot hyppäsi jonkun viiriäiskanan selkään. Vieläkin agressiivisempi akka nokkii kaikkia ketkä tulee liian lähelle, ja mun hautomat viiriäiset juoksee tätä kaksikkoa karkuun jos tuleevat lähelle. Jopa siis kukot, ja vieläpä tuo jämerämpikin kukko juoksee karkuun kauheata vauhtia jos näkee näiden lähestyvän. Tuo agressiivisempi akka ei anna ottaa kiinni ja käsitellä, toinen antaa ottaa nätisti kiinni eikä edes pyristele paljoa. Mikä erikoista, niin molemmat akat rakentavat pesää yhdessä ja vuorotellen samaan kukkaruukkuun. Tämä agressiivisempi käy ilmeisesti munimassa sinne munan ja peittelee itsensä ja munan oljilla, sitten tämä toinen ostamani akka tulee myös kukkaruukkuun ja agressiivinen akka alkaa pitää matalaa mutta kimakkaa pitkää piuuuuuuuuuuuuuuuuu ääntä ja pää nykii kun epileptikolla. Kun toinen lähtee häiritsemästä, jatkaa hän peittelyä. Ja jos tää muninut lähtee pois ni tää toinen juoksee äkkiä ruukkuun ja kierittää nokallaan munan vatsan alle ja alkaa kiskomaan myös olkia itsensä ja munan päälle. Hienoa jos heillä vähän hautomaviettiä olisi, mutta saisivat olla vähemmän vihaisia toisia kohtaan.
Näillä eukoilla oli myös jalkapohjat ihan kirkuvan punaiset tullessa kun olivat pelkällä vaneripohjalla kävelleet tipusta saakka, toiselta myös puuttui kynsiä ja kukot oli kynineet sen lähestulkoon kaljuksi.
Varmaan siis ovat tulleet hiukan mökkihöperöiksi kun ovat koko lyhyen ikänsä asuneet sisätiloissa pikkuhäkissä isossa parvessa.
Itse aion tästä lähin kyllä vaan hautoa omat viiriäiseni tai ostan sellaiselta joka kasvattaa niitä myös ulkona tarhassa.
Ensimmäinen akkaviiriäiseni jonka haudoin on kaikista kesyin, se kipittää tarhan ovelle minua vastaan, kävelee mun ympärillä ja vieressä, nokkii mun kenkiä ja vaatteita sekä tulee syömään suoraan kiposta jolla heille kannan ruokaa. Se tietää että mulla on yleensä ruokaa mukana kun tulen tarhaukseen, se on muutenkin kiinnostunut mun touhuista, joudunkin kävelemään tosi varoen ja hitaasti tuolla tarhauksessa ettei höppänä jää alle kun seuraa meikäläistä
Se oli myös tipusena kaikista rauhallisin, ei välittäny tuon taivaallista kun nostin käsille, eikä pyristelly pois, seiso ihan rauhassa kämmenellä tai käsivarrella. Tämä kyseinen kananen on myös sitkeä sissi, kesällä kanahaukka näitä tosiaan pelotteli, rassukat lenteli tarhassa miten sattuu ja tältä meni siipiluu sijoiltaan/poikki siinä temmellyksessä. Silloin tämä oli vielä ainut akka mulla ja olin murheen murtama jos tämä ainokainen täyty lopettaa. Myös viiriäiskukko oli jotenkin satuttanut itsensä, ulkoisesti ei ollut vikaa mutta ei pysynyt pystyssä ja tärisi kivusta, sen lopetimme heti. Mutta tämä akka se mennä porskutti rikkinäisellä siivellään niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, söi ja touhotti normaalisti, munintaa ei ollut ehtinyt aloittaa ennen onnettomuutta. Akka oli niin virkeä ja touhukas niin päätin yrittää parantaa, haavat parani parissa viikossa ostamallani haavaspraylla, sulat kasvoi takaisin muutamassa viikossa, siipi roikkui pitkän aikaa mukana. Mutta kun haavat meni umpeen ja sulat kasvo takaisin alko kylpemään normaalisti hiekassa, ja nyt siipi roikkuu vaan ihan hitusen alempana kuin toinen, ei siitä edes huomaa että siipi olisi viallinen, se jopa pyrähtelee molemmilla siivillä, vaikkei lentoon pääse. Ja munii normaalisti ja isoja munia tekeekin Kivuliaan oloinen ei ollut missään vaiheessa vaikka varasti aristi, eikä nykyäänkään siipi aiheuta mitään kipua ja käyttää sitä normaalisti vaikkei lentoon pääsekkään.Toivotaan että uusi kaksikkokin rauhoittuu ajan kanssa lisää kun huomaavat ettei muut viirut ole vaarallisia eikä uusi emäntäkään.
Meikäläiseltä kun ei oikein muuta tule 