mik kirjoitti:Mä ainakin käytän hautomakonetta "ottamaan geenit talteen". Ts kun pidän talven yli isompaa porukkaa nuorisoa munimassa ja myyn niistä keväällä munivina osan, niin kerään keväällä ennen myyntiä satsin siitosmunia ja haudon koneessa. Yleensä kanat alkavat mulla hautomaan ekat vasta huhti-toukokuun vaihteessa, joten osa tai kaikki myytävistä munivista on jo lähtenyt siihen mennessä. Nytkin suunnittelin laittavani koneellisen maaliskuun alusta, jolloin saan myytävien munivien kanojen munia haudontaan. Sit sen jälkeen lisäys tapahtuukin kanan alla. Et kyl sillä hautomakoneella on puolensa, vaikka kanat hautovatkin itse.
Minusta tuo on todella hyvä pointti hautomakoneen puolesta, jos sen avulla mahdollistuu laajemman geenikirjon ylläpito. Tietysti minäkin olen sitä mieltä, että emo on tipulle se paras. Mulla on melko vähän kokemusta konehaudonnasta, vain pari satsia muutaman vuoden takaa, mutta en mä kyllä kokenut, että tiput olisi siellä mitään hätähuutoja päästellyt. Samaa piipitystä sieltä kuului kuin emojen alta. Tai sitten olen vain huono tulkitsemaan niiden kieltä. Toki sekin on aiheellinen kysymys, että onko hautomahaluttomuus maatiaiseläimelle kuuluva ominaisuus ja pitäisikö sitä karsia. Sehän on ainakin kaikkein varmimmin ihmisen kanalle jalostama ominaisuus, joka punaviidakkokanalla olisi mahdottomuus. Silti se ei ole, kuten maattari totesikin, meidän harrastajien päätettävä kysymys.
Sitten vielä rehuasiaan:
Ushva: Vielä mitä tulee noihin tipurehuihin, niin nehän on tarkoitettu syötettäväksi ainoaksi ruuaksi. Aika harva meistä varmaan pelkkää tipurehua syöttää ekat 6 viikkoa? En minä ainakaan.
Minä puolestani arvelen, että hyvinkin moni syöttää. Sehän on helppo ja laadukas vaihtoehto, joten miksi sen suosiota epäilet? Tuskin kellään on kokemuksia tipujen sairastumisesta/heikkoudesta tai heikosta kasvusta poikasrehun takia? Vai onko jollakulla? En toki tiedä, viittasitko sanalla "me" koko harrastajakuntaan.
Mun tiput syö alkuun pelkkää tipurehua, siinä 3-5 viikon iässä, kun emo alkaa niitä enemmän tutustuttaa kanalaympäristöön, ne alkavat maistella myös aikuisten apetta. Myöhemmin appeen osuus ruokavaliosta kasvaa ja poikasrehun pienenee, mutta pidän poikasrehua niille jatkuvasti tarjolla aikuisten ulottumattomissa vielä pidempään kuin 6 viikon ikään. Viime keväänä ostin jatkoruokintaan kasvatusrehua, jota myös oli jatkuvasti tarjolla säkin loppumiseen saakka. Poikaset kehittyivät viime kaudella erittäin hyvin ja omista munista kuoriutuneiden kuolleisuus oli pyöreät 0 %. Mut tämä siis mun rajallista kokemusperäistä tietoani.
Siitä aasinsilta aikaisemmin käsiteltyyn ontologiseen ongelmaan, kokemus kontra teoria. Ihan ensiksi, teoriatietoa ei ole olemassa kuin ehkä teologian piirissä. Teoriat ovat vain tiedontuotannon apuvälineitä, eivät tietoa itsessään. Me maallikotkin tuotamme tietoa teorioiden pohjalta. Mulla esim. on semmoinen teoria, että poikasrehu on tehty poikasten tarpeita ajatellen niin laadukkaaksi, ettei aivan samaan yllä kohtuullisin aika/raha-panostuksin tehdyllä kotiruoalla. Tai oikeastaan tämä on hypoteesi, ei teoria. Ennen kuin hypoteesin pohjalta voidaan tuottaa tietoa, tarvitaan empiiristä eli kokemusperäistä
vertailevaa tutkimusta. Siihen se eläinlääkärien, rehutehtaan biologien yms. asiantuntijoidenkin tieto perustuu, ei teorioihin, vaan kokemukseen. Kokemus ei kuitenkaan itsessään ole tietoa, vaan sen pohjalta saadaan tietoa, kun havaintoja kerätään ja niistä tehtyjä päätelmiä testataan systemaattisesti. Tähän käsittääkseni esim. poikasrehujen kehitystyö perustuu. Tämä ei mitenkään poissulje sitä, etteikö maallikko voisi olla tiedontuottaja. Minä suhtaudun teolliseen rehuun hieman vieroksuen, koska preferoin kotimaisuutta ja halpuutta. Siksi olisikin kiinnostavaa vertailla hyvänä pidettyjä poikasten kotiruokareseptejä teolliseen rehuun vakioiduissa oloissa (samojen kanojen jälkeläisiä, sama kanalaympäristö, samat hoitorutiinit). Eli siis tuottaa samaan aikaan kaksi samassa tilassa erillään olevaa poikasparvea ja ruokkia toinen poikasrehulla ja toinen kotiruoalla ja kirjata tarkoin ylös poikasten painot tiettyinä päivinä, sairastavuus, kuolevuus ja luiden kehitys. Myös kuolleiden/lopetettujen kuolinsyyt pitäisi selvittää. Sellaista kuolinsyytä kuin "heikkous" kun ei ole olemassa. Nostan hattua tosi korkealle sen harrastajan edessä, jolla on aikaa, halua, rahaa ja järjestelmällisyyttä tähän. Mulla ei ole. Ehkä joskus eläkkeellä... Näin saataisiin ihan oikeaa tietoa kotiruoan laatutekijöistä poikasten ruokinnassa. Siihen saakka meillä pärjäillään poikasten osalta agrimarketin tarjonnalla.
Käytännön esimerkki vertailtavuuden vaatimuksesta ja ideologioiden haitallisuudesta, kun puhutaan tiedosta: kuten aiemmin taisin kertoa, mulla oli jokunen vuosi sitten muutamalla tipulla peroosi. Tiedän, että se on magnaani-koliini -aineenvaihdunnan häiriöstä johtuva sairaus ja tiedän, että emot olivat saaneet pelkkää kotiruokaa (kaura/ape). Tiedän myös, että aloin tämän jälkeen lisätä kanojen rehuun myös puolitiivistettä, eikä peroosia ole sen jälkeen esiintynyt lainkaan. Hypoteesi: appeen koostumuksessa oli jokin tekijä, joka vaikutti munien ravintoainekoostumukseen, sitä kautta sikiönkehitykseen ja altisti poikaset häiriölle. Vika korjaantui puolitiivisteen tasapainottaessa rehun. Hypoteesi voi olla oikea tai väärä. Jos olisin altis itsepetokseen, minä aikuisten kanojen kotoisen rehun kannattajana tietysti kuvittelisin, että vika ei voi olla emojen ruokinnassa ja vakuuttelisin sitä muillekin. Koska nyt kuitenkaan en halua perustaa käsityksiäni omiin intresseihini, myönnän sen mahdollisuuden, että ongelma johtui ruokintavirheestä. Jos asiasta haluttaisiin tietoa (olettaen, että sitä ei jo eläinlääkäreillä tms. ole), pitäisi tehdä laaja, satoja harrastekanaloita käsittävä selvitys, jossa kerättäisiin aineistosta kaikki parvet, joissa on peroosia ja verrattaisiin näiden parvien ruokintaa peroosin suhteen terveiden parvien ruokintaan. Jos tulokset viittaisivat siihen, että tietynlainen ruokinta altistaa peroosille, voitaisiin asiasta vielä varmentua analysoimalla rehuja, sairastuneiden raatoja, emojen veriarvoja tms. Sen jälkeen voitaisiin todeta ongelma joko ruokintaperäiseksi tai ei-ruokintaperäiseksi. Tätä tarkoittaa kokemusperäisen
tiedon hankinta.
Toinen, laajemman tason esimerkki tiedon tuottamisen säännöistä koskee luomua: Siitähän väännetään jatkuvasti, että onko luomu maailman pelastavaa ja sairaudet poistavaa hitec-tuotantoa vai surkeaa rikkaruohonviljelyä ja virheellisillä terveysväittämillä ratsastavaa mielikuvamarkkinointia. Tutkimukset sanovat, että nautakarjataloudessa ja rukiin viljelyssä päästään luomulla selvästi
keskimäärin parempaan ympäristötaseeseen kuin tavanomaisella viljelyllä. Muilla kasveilla/eläimillä ero on tulkinnanvaraisempi monien eri arvojen suuren vaihtelun takia. Samoin terveellisyys on hyvin vaikeasti todennettavissa, koska terveellisyys koostuu niin monista eri tekijöistä ja eri ihmisten ravitsemustarpeet ovat erilaiset. Luomutuotteissa on enemmän flavonoideja, mutta vähemmän seleeniä kuin tavanomaisessa. Mutta sekä kiivaimmat luomun kannattajat että vastustajat tietenkin kiistävät tämmöiset harmittavan moniselitteiset tutkimustulokset. Heille luomu on joko superhyvää tai superhuonoa, koska "minun kokemukseni niin sanoo" ja taustalla on tietysti omaksuttu ideologia/maailmankuva, jota ei osata erottaa tosiasioista. Jos ihmiselle rehutehdas edustaa jotain vastustettavaa maailman pahuutta, niin totta kai sen tuotteet "koetaan" huonoina. Eli kyllä se taitaa yleensä olla se tieteellisesti koeteltu tieto, joka on siellä turvallisen tylsällä "harmaalla alueella" ihmisten käsityksiin nähden.
Mä en kokenut raporttia kovin työlääksi, joskin hetken siihen piti kyllä perehtyä. Mulle jäi epäselväksi esim. se, tarkoitettiinko lisäykseen jätetyillä vain lisäykseen jätettyjen osuutta vuoden poikastuotannosta vai koko jäävää talvikantaa. Mä varmuuden vuoksi merkkasin koko talvikannan koon ja sulkuihin nuorten ja vanhojen osuudet. Sama juttu myytyjen osalta. Kanojen punnitus ei mulle ole ongelma, hoituu iltahämärässä kanojen noustua orsille suht helposti digitaalisen kalavaa'an ja kangaskassin avulla (kassi kanoineen vaakaan roikkumaan). Munia sen sijaan en ole voinut punnita, kun ei ole siihen tarkoitukseen sopivaa vaakaa. Mitä ehkä olis voinut olla lisää, niin tieto ruokinnasta, poikaskuolleisuudesta, kuoriutumisprosentista ja poistojen syistä. Mä kuvittelisin tällaiset tiedot ihan keräämisen arvoisiksi ja niilläkin voisi isosta aineistosta saada suuntaviivoja ruokinnan ja terveydentilan välisiin suhteisiin. Mut MTT on tietysti se, joka päättää, mitä tietoja se kerää ja vastassa on varmaan tiedonkäsittelyyn liittyviä resurssirajoitteita. Toisaalta, voihan sitä tietoa kerätä myöhemmin analysoitavaksikin.
. 
