Ushva kirjoitti:
Samaa olen miettinyt. Eli kyllä ne harakoidenkin viemät poikaset voivat ilona sulla olla näitä vähän heikompia tai tyhmempiä vai millä sanoilla nyt kuvailitkaan aiemmin. Siinä mielessähän luonnon karsintaa sekin on. Sillä tavalla haahuilijat eivät jää jatkamaan sukua, kun taas tiiviisti emon perässä pysyttelevät säilyvät hengissä ja jatkavat mahdollisesti näitä "viisaita" geenejään eteenpäin. Jotkut kanaemot jopa itse tappavat nämä perässähiihtelijätiput.
Mä oon kyllä arvioinut, että nuo harakan saaliiksi joutuvat meillä ovat niitä virkuimpia ja vahvimpia, jotka tutkivat maailmaa verkkoaidan takaa, eivätkä nyhjää emon alla lämpimässä, kuten heikommat. Viime kesänä harakka vei isoimman kukkotipun. Tyhmyydestä en puhuis tipujen kohdalla, ne kaiketi toimii aika pitkälle lämmöntarpeensa ja emon kutsu- ja varoitusäänten ohjaamina. Mut kuka tietää. Luonto ei tunne verkkoaitoja. Kaikki ihmisen systeemit vääristää luonnonvalintaa, joten kotieläimiä ei oikein voi verrata luonnoneläimiin tässä suhteessa. Verkkoaita tai joku muu (mikä hyvänsä) voi vallan hyvin ohjata luonnonvalintaa päinvastaiseen suuntaan kuin luonnontekijät. Minusta tipujen tappaminen ei ole hautovalle kanalle normaalia käytöstä. Toki kana on raadonsyöjä ja sille kelpaa myös oman lajin raadot eli jos kana luulee tipua kuolleeksi, se kaiketi voi tappaa sen. Meillä ei ole koskaan tappanut. Hautomahaluttomat kanat kuulemma voivat tulkita tiput (tai munat) ruoaksi, mutta siinä on kyse jalostuksella aikaansaadusta käyttäytymisen muutoksesta.
Ei tietystikään jokainen harakan viemä tipu tai virustautiin sairastuva kana ole aina huono ja kelvoton, mutta laajemmin tarkasteltuna suurin osa kuitenkin. Kuten luonnonlinnuissakin, heikot karsiutuvat.
Toisin kuin moni luulee, esim. IB- ja ILT-virus ovat kyllä joillakin harrastajilla vienee kaikki tai suurimman osan kanoista. Kaikki tuskin ovat olleet geneettisesti epäkelpoja? Heikkoja ovat tietysti saattaneet olla valmiiksi huonojen olosuhteiden tai väärän ruokinnan takia, mutta tällä ei ole mitään tekemistä geenien kanssa. En väitä, mutta oletan, että suurin osa vakaviin virustauteihin kuolleista ei ole geneettisesti muuta (koko rodun) populaatiota heikompia, mutta suuresta tautikuolleisuudesta kärsivät parvet ovat kyllä muita huonommin hoidettuja.
Mulla on tästä myös omakohtainen kokemus. Aloittaessani maatiaiskanojen pidon, multa kuoli 4 nuorikkoa kokkidioosiin. Kanala oli uutena hyvin puhdas ja poikaset sairastuivat ulos päästyään, koska vasta-aineita ei ollut. Mulla oli nuorikoita parikymmentä, joista nämä 4 olivat emon hautomia toisessa kanalassa, jossa poikasia oli varhaisvaiheessa ruokittu kaurahiutaleilla ja raejuustolla ja siirretty myöhemmin meille. Loput olivat mun hautomakoneessa hautomia ja olivat saaneet alusta asti poikasrehua. Poikasrehua alusta saakka saaneet eivät sairastuneet. Oletan, että kyse oli nimen omaan alkuvaiheen ruokinnasta, ei perintötekijöistä. Kunnollinen ravinto antaa parhaat lähtökohdat vastustuskyvyn kehittymiselle geenien mahdollistamalle tasolle. Luonnossakin aikuiset linnut syövät aivan eri ravintoa kuin millä ruokkivat poikasensa. Paraskaan kokki tuskin pystyy valmistamaan pikkupoikaselle optimaalista kotiruokaa. Aikuiset ovat eri juttu, ne voivat kompensoida ravinnon laadullisia puutteita vähentämällä tuotantoaan.
No näinpä! Tämän takia mua olis kovasti kiinnostanut tietää kuinka monessa kotikanalassa lopulta esim. IB löytyy, puhumattakaan muista taudeista. Mutta ei ehkä kuitenkaan niin paljon että olisin alkanut monta sataa testeistä makselemaan.
Ei ne montaa sataa maksa, nimim. kokemusta on. Ne harrastajat, jotka on sen satasen valmiita laittamaan, tyydyttävät sitten myös sinun tiedonhaluasi ja kaikkien yhteistä intressiä saada mahdollisimman hyvä kuva taudin levinneisyydestä, eri kantojen vastustuskyvystä virusta vastaan ym. säilytyksen kannalta olennaista tietoa. Minusta harrastuksen ei kuulu tuottaa mitään, vaan poikasten myynnistä saadut rahat voi huoletta laittaa "ylimääräiseen" ja yleisesti uhanalaista kanakantaa palvelevaan, esim. salmonella- yms. tutkimuksiin.
Kanojen ruokinta on ollut lähinnä viljaa ja niistäkin huonoimmat jyvät. Rikkinäisiä posliinilautasia murskattiin kanoille, ymmärtääkseni kalkin korvaajaksi? (Tästä olis muuten kiva tietää tarkemmiin mihin tuo perustui.)
Posliinilautasten syöttäminen perustui tasan tarkkaan tietämättömyyteen. Jos siihen kanoja kuoli, niin syynä ei taaskaan olleet huonot geenit, vaan se posliinilautasten syöttäminen.

Viljan seulontajätettä on käytetty paljon kanojen ruokintaan, myös meidän suvun kanatilalla aikoinaan. Aikana ennen glyfosaattia se jäte sisälsi valtavat määrät rikkojen siemeniä (ainakin saman verran kuin luomuviljan seulontajäte nykyään) ja ne ovat valtavan valkuaispitoista ravintoa kanalle. Nykyäänkin jotkut sitä käyttävät, mutta Pulliaisen tutkimuksissa aikoinaan ilmeni, että monet rikansiemenet aiheuttavat muniin ikäviä sivumakuja, siksi ei ole käytössä ammattituotannossa. Kanoja on pidetty vain ja ainoastaan munien ja paistikukkojen tuotantoon, ei lannantuotantoon, kuten lehmiä. Siksi on ollut järkevämpää lopettaa kananpito kuin ruokkia tuotantokaudella (kevät-syksy) huonosti. Munat ovat olleet kalliita ja niitä on tuotettu myyntiin. Sulkasatoaikaan ruokinta on saattanut olla varsin huonoakin, mutta tuskin silloinkaan on seulontajätettä säästelty, jos sitä on ollut saatavilla. Nykyäänkin ulkomailla on tapana munittaa "tehotuotannossa" hybrideitä kaksi munintakautta ja sulkasato välissä saadaan aikaan lopettamalla ruokinta ja jopa veden anto lähes kokonaan. Suomessa tällainen ei onneksi ole sallittua. Miten on, jalostaako tämä ulkomailla käytäntönä oleva nälällä rääkkääminen hybrideitä kestävämmiksi?
Lehmät lopettivat lypsämisen talvella koska ruokaa ei yksinkertaisesti ollut. Kun oljetkin loppuivat niille syötettiin kuusenhavuja ja sellua. Lehmien ja varsinkin kanojen ruokinta oli muuten vielä neljä-viisikymmentä vuotta sittenkin todella alkeellista monilla köyhillä pikkutiloilla. Kun olen näistä asioista paljon vanhempien ihmisten kanssa keskustellut, on tullut ilmi että ei ole mitenkään tavatonta ollut silloinkaan että talvella lehmät eivät lypsäneet juuri mitään.
Usko tai älä, lanta oli aikana ennen väkilannoitteita lehmän tärkein tuote. Lehmä oli väline, jonka avulla siirrettiin luonnonniittyjen tuottaman biomassan sisältämät ravinteet peltoon tuottamaan biomassaa ihmisten ruokapöytään. Maito oli sivutuote. Olen hiukan perehtynyt oman kotikuntani maatalouden ja varsinkin Vuojoen kartanon maatalouden historiaan. Kartanossa oli hyvin suuri karja, jonka tarkoitus oli tuottaa lantaa ruispelloille. Varsinainen myyntiartikkeli oli ruis, jota lannan avulla viljeltiin. Kartanon lehmät olivat jo varhain Ay-rotua, mutta ne tuottivat pitkään huonommin maitoa kuin pientilojen sk-lehmät, koska ruokintaan ei panostettu. Itse asiassa köyhimmillä torpilla/pientiloilla on ollut eniten motivaatiota sen ainokaisen lehmän hyvään ruokintaan, koska viljaa on ollut niukasti ja maidolla on saatu paikattua talvista elintarvikepulaa. Toistuvien nälänhätien takiahan maitokarjataloutta Suomessa alettiin 1860-luvun nälän jälkeen kehittää. Pyörtäneheiniä yms. on kuitenkin ollut köyhänkin saatavilla. Mitä köyhempi talo/torppa, sitä enemmän lehmänpidon painopiste on ollut lannan sijasta maidossa, koska ravinnontuotannossa on pitänyt satsata useampaan epävarmaan lähteeseen nälän välttämiseksi. Krooninen aliravitsemus on ollut Suomessa yleistä aina 20-luvulle saakka. Ei sitä lehmää aina ole voitu hyvin ruokkia, mutta köyhällä on todellakin ollut syytä siihen pyrkiä.
Itseasiassa kerran erään kanssa puhuin justiin tästä asiasta ja hän oli sitä mieltä että vaikutukset on jo näkyvissä. Että ei olis hänen mielestään enää niin terveitä mitä hänen nuoruudessaan ovat olleet. Mutta ei siksi että niitä olisi ruokittu ja kuivitettu hyvin vaan nimenomaan siksi että hoidetaan paljon antibiooteilla ym.
Jep. Sama pätenee kanoihin. Hyvä hoito ei geenejä pilaa, tällainen pelko on turha. Antibiootteja tuskin kukaan harrastaja käyttää kanojen hoitoon. Itse annoin kokkidioosipotilaille sulfaa, jolla yksi sairastuneista pelastui. Siitä tulikin yksi parhaista kanoistani. En voi nähdä, miten isokokoinen, vielä 5-vuotiaana hyvin muniva ja erinomainen emo voisi olla geneettisesti huono. Antibiootteja ei suositella myöskään säilyttäjille/poikastuottajille. Jälleen siis paluu aiheeseen: mitä vikaa poikastuotannon säännöissä on, kun näitä omasta mielestäni olkiukkoja (esim. antibiootit) ei säännöissä kerran ole?
En ole sitä mieltä että ei kannata ruokkia ja kuivittaa hyvin, varjelen edelleen tiput kissoilta ja harakoilta jne. Mutta tautien takia en ala ylihysteeriseksi, en aio tutkituttaa IB:tä, en salmonellaa, enkä ole huolissani marekistakaan vaikka se viheliäinen onkin. Kuolleita toki tarvittaessa lähetän edelleen Eviraan. En auta tipuja kuoriutumaan enkä varalta lääkitse. En kyllä lääkitse sairaitakaan vaan se on kaula poikki hetimiten.

Ihan ilman rääkkäystäkin voi mielestäni tukea maatiaiskanan elinvoimaisena säilymistä. Mihin se sitten riittää, jää nähtäväksi.
Monessa kohdin samoilla linjoilla. Lopetan sairaat, enkä auta kuoriutumisessa. Selvästi heikot poikaset lopetan, jos eivät itse ymmärrä kuolla. Tautiin kuolleiksi epäillyt lähetän Eviraan. Salmonellat testaan, koska en lain mukaan saa antaa yhtäkään munaa edes ilmaiseksi kenellekään, jos en testauta ja minusta lakien noudattaminen on aika perusjuttu. IB:n testaan, koska MTT niin suosittelee, enkä ala leikkimään "työnantajaani" viisaampaa. Minusta poikasten ostajalla on oikeus tietää ostopaikan salmonella- ja IB-tilanne voidakseen valita itselleen sopivia kanoja: uusi säilyttäjä halunnee IB-vapaita, IB+ -parven omistaja ehkä IB+ kanoja, joilla on valmiina vasta-aineet. Tämä ei ole mitään "ylihysteriaa", vaan normaali tapa toimia. Ylihysteriaa olisi laittaa maatiaiset häkkiin ja pitää ne siellä ilman kosketusta likaiseen ulkomaailmaan. Harakoilta en erityisesti varjele, emo vie poikaset ulos kun vie ja jos näen tipun toikkaroimassa tarhan väärällä puolella, nostan kyllä takaisin, mutta en ala pakolla sisällä pitämään tän takia tai tarhan vieressä vahtimaan. Eläinsuojelulain lämpötilavaatimuksia (20 astetta!) en noudata, koska nähdäkseni se on tarkoitettu puolikaljuille hybrideille häkkioloihin, eikä sovellu maatiaiskanoille. Pidän sellaista lämpötilaa, että kanat voivat hyvin, talvella ainakin 5-10 astetta ja pikkupakkasilla vapaa ulkoilu. Ilmanlaatua en ole mitannut, mutta kanalailman pitää olla sellainen, että voisin itse vaikka yöpyä siellä. Mä näkisin, että hyvät olot, tautien ennaltaehkäisy ja sairaiden tiukka karsinta on paras mahdollinen tapa säilyttää maatiaiset elinvoimaisina, ei siis riittävä, vaan paras.
Olemme ehkä puhuneet toinen aidoista ja toinen seipäistä. En väitä, etteivät olosuhteet suuntaisi kotieläinten geneettistä perimää. En toisaalta hyväksy myöskään ajatusta, että luonnonvalinta toimisi kotieläimillä täysin samalla kaavalla kuin luonnoneläimillä. Jutun pihvi on se, että jos joku näkee MTT:n poikastuottajille asettamat vaatimukset liian tiukkoina tai eläimiä "liikaa suojelevina", niin vika ei ole MTT:n säännöissä, vaan kritiikin esittäjän omissa toimintatavoissa. Säännöt eivät estä maatiaiskanojen luonnonmukaista ja ominaisuudet säilyttävää hoitoa, vaan päinvastoin edellyttävät sitä!