Maatikko kirjoitti:Varmaan monien kantojen (Jussilan lisäksi tulee ainakin Lindell mieleen) olis tällä hetkellä syytä tuutata munia koneeseen niin paljon kuin rahkeet riittää, jotta lintuja saataisiin lisää ja uusia säilyttäjiä myös. Kyllä sitä hautomaviettiä ennättää murehtia sitten kunhan kanta ei enää ole muutaman linnun varassa.
Ja esimerkiksi värien suhteen valitseminen pitäis tosiaan malttaa toistaiseksi pitää aika vähäisenä.
(Yleensäkin maatiaiseläinten kanssa pitäis muistaa, että ennen kuin ruvetaan jalostamaan, pitää ensin olla riittävä kanta jota säilytetään. Että on mistä ottaa sitä mitä nyt kukakin haluaa jalostaa. Lihakkuutta, maitoisuutta, munintaa, tuottavuutta, rehunkäyttökykyä, mikä nyt minkäkin eläimen kohdalla kyseeseen tuleekaan.)
Näitä kolmea asiaa olen miettynyt "kana-uran" alusta lähtien.
Ensinnäkin hautomavietti: mitä ihmettä tehdään kanakannalla, jolla ei sitä ole? Ei sellainen eläin ole elinkelpoinen, jolta puuttuu lisääntymiskyky/halu. Maattareissa ajattelen siten, että ennenvanhaan kun ei ollut hautomakoneita, niin talosta olisi loppuneet kanat jos ei olisi ollut hautomahalukkaita kanoja.
Värien suhteen valintaa olen ajatellut myös, koska mielelläni "säilyttäisin" kaikkia värivariaatioita, mutta mutta... Onko ennen valittu kanoja värin mukaan? Tuskin. Ei edes kukkoja. Miksi siis minä tekisin valintaa värin perusteella? Onko se olennainen ominaisuus? Ajatellaanpa esim hämäläistä kantaa, jota on kutsuttu myös hämeen mustaksi. Poikastuottaja on määrätietoisesti karsinut "vääränväriset" pois parvestaan ja kanta on pysynyt mustana. Kunnes toinen poikastuottaja antaa "kaikkien kukkien kukkia" ja esiin alkaa pompsahdella muitakin kuin mustia hämäläisiä.
Tästä päästäänkin hyvllä aasinsillalla tuohon jalostukseen. Onko maatiaisia tarpeen jalostaa? Onko ne sen jälkeen maatiaisia vai onnistummeko muutamassa vuosikymmennessä kadottamaan alkuperäisen maatiaiskanan ja jalostamaan nykykäsityksen mukaisen "maatiaiskanan"? Tässä yhteydessä koiraharrastajat tietävät mitä tarkoitan: kun katselee kuvia vaikka 70-luvun rotukoirista ja nykyisistä muotovalioista, niin joskus on suorastaan vaikeuksia tunnistaa samaksi roduksi tai ainakin kovasti etäisesti ne toisiaan muistuttavat. Itsekkin myönnän jalostavani maatiaisia, mikä mielestäni on väärin. Minulla jalostaminen räikeimmin näkyy kukkovalinnassa: ihmiselle kiltit kukot saavat jatkaa sukua. Kakarana muistan kuitenkin, että vihasia kukkoja oli ja monessa paikassa. Kukolta siedettiin vihaisuutta, koska se siten puolusti talolle arvokkaampaa asiaa eli kanoja.Kylän kakarat tiesivät, missä taloissa oli paras olla nopeakinttuinen, jos kukko lähti kohti.
Suwitsu kirjoitti:mika kirjoitti:nyt päästiin asiaan,itseäni on ruvennut askarruttamaan koko säilytys listan mielekkyys.ei tila käyntejä ei verikokeita ei edes varmaa tietoa mistä linnut ovat lähtöisin,siitä huolimatta ovet ovat avoinna listalle ja eikun myymään poikasia nämähän on puhtaita maatiaisia olenhan listalla....
NIMENOMAAN!!! Ei minultakaan kukaan koskaan kysynyt halaistua sanaa kanojeni alkuperästä kun ohjelmaan liityin, periaatteessa olisin ohjelmaan voinut vaikka Hy-line browneja liittää ja kiltisti kyselyt vuosittain palauttaa.
Tämä testaus minuakin kiinostaisi. Toisaalta olen niin sinisilmäinen, että vielä uskon ihmisten rehellisyyteen. Juu, tiedän että ei kannattaisi... Mitä tulee nuihin kyselyihin, niin joka vuosi olen palauttanut sekä piikkiöläisten että hämäläisten raportit ja ne on ilmeisesti otettu vastaan, vaikka mun hämäläiset ei kai sitten kuitenkaan ole säilytysohjelmassa, kun niistä ei ole tehty erillistä sopimusta. Huomautusta ei kuitenkaan ole tullut, kun olen laittanut kummankin kannan raportteihin saman säilyttäjänumeron. Vai onko mun hämäläisten raportit kirjautuneet piikkiöläisten tiedoiksi?