Kiiran haudontapäiväkirja

[Juuliska]

Meidän tyrniskana Kiira hautoo jo neljättä päivää Tätä mä just toivoin, kun maattareita otettiin, että niillä olis haudontavietti.

Kiira hautoo ulkotarhan yökopin munintapesässä. Tänään otettiin sieltä alta kolme tehtotyttöjen munaa ja jätettiin alle seitsemän maattarin munaa. Nyt täytyy vaan poistaa päivittäin uudet munat sieltä. Merkittiin vedenpitävällä tussilla näihin jätettyihin muniin rastit, mahtaako vedenpitävä tussi olla myös haudonnankestävä? Vai pitäisikö pesä sulkea jotenkin verkolla, että muut eivät pääsisi sinne? Mutta miten kana sitten hoitelee tarpeensa? Ruokaa ja vettähän voisi pesään laittaa, se on sen verran iso että sinne mahtuisi. Kiira pysyy kyllä järkähtämättömästi paikallaan, vaikka muut tunkevat miltei selän päälle munimaan. Olin ajatellut siirtää rouvan ja munat tyhjänä olevaan talvikanalaan, mutta onneksi lueskelin munista taas ensin Olisi saattanut vaikka lopettaa hautomisen siirtoon.

Huh, aika jännää, saas ny nähdä et onnistuuko tää. Kiira on kuitenkin niin nuori vielä, vasta seitsemän kuukautta.

[HiltaHelikopteri]

Peukutusta Kiiran haudontaan

Merkatut munat ja verkoton pesä on ihan hyvä ratkaisu sinne haudonnan loppumetreille saakka. Eli siinä vaiheessa, kun munista alkaa huomata pienenpieniäkin elonmerkkejä (piipitystä, säröjä) kannattaa pesä verkottaa, etteivät munimaan tulevat muut kanat häiritse kuoriutuvia tipuja tai pahimmassa tapauksessa tapa niitä. Sinä aikana, kun pesä on verkotettu, pitää hautoja nostaa kerran tai pari vuorokaudessa tarpeilleen, ettei se sotke munia. Rastia näppärämpi merkintäkonsti on vyön piirtäminen munan ympärille, niin erottaa ilman kääntelyä haudottavat munat jälkikäteen munituista.

Emohan yleensä hyväksyy siirron helposti siinä vaiheessa, kun tiput ovat kuoriutuneet.
Jonkun hitaammin kuoriutuvan munankin voi siirtää mukana uuteen tiputurvalliseen pesään, koska emo makoilee pari ekaa päivää hyvin tiivisti tipujen päällä, niin ne hitaammatkin kuoriutujat kerkiävät mukaan.

[Juuliska]

kiitos Hilta peukuista!

heh, enpä ole tätä päiväkirjaa yhtään ehtinyt täydentääkään Kiiran puolesta, on ollut tuossa kaikenlaisten kotihommien lisäksi yhden näytelmän puvustus työn alla, mutta onneksi ensi-ilta on ylihuomenna, joten voi taas ihan täysillä keskittyä näihin kotiasioihin, kuten esim. munikseen

Kiiran seuraksi saapui Kreeta-sisko jo kolmantena haudontapäivänä. tuolloin Kreeta lähti kyllä ihan pitkille kylpyreissuille ja jätti munat lämmittämättä. vaihtelivat sitten vielä munia, jotta varmasti saivat sekaisin kaikki tunnollisesti haudotut ja kylvyn aikana viilenneet... loppuajan kyllä ovat pysytelleet molemmat pesässä

eilen mies ja poika sanoivat nähneensä yhden kuoriutuneen tumman tipun pesässä. sit kun mä menin katsomaan, niin Kreeta suivaantui tuijottelusta niin, että siirtyi Kiiran puolelle pesään, ovat hautoneet siis vierekkäin isossa munintapesässä. jätti kolme munaa viereiseen pesään. munista ei kyllä kuulu mitään, eivätkä ne säröile. eilen oli siis kulunut tasan kolme viikkoa siitä, kun Kiira aloitti. yksi muna oli mennyt kai Kreetan alla rikki. kuoren palaset olivat liimantuneet hyvin valmiin näköisen poikasen pintaan kiinni ja se oli menehtynyt

tänään en ole halunnut häiritä yhtään pesärauhaa, toivotaan että ainakin yksi tipu olisi säilynyt hengissä. tilasin meidän agriin jo pikku punahelttaa säkillisen, jos ei tipuja tulekaan, niin voihan sen aina syöttää aikuisille. mut toivottavasti ei nyt ihan pieleen mene tyttöjen ekat haudonnat.

piti toissailtana lopettaa pikkuinen chabo-kana Touko. taisi olla ib:tä, joi kuin sieni, peräpäästä tuli vetenä ulos ja sitten alkoi tippua nokasta tai sieraimistakin vettä, tai ainakin jotain ihan vetistä. Touko kyhjötti höyhenet pörhöllään ja silmät kiinni aivan pystyssä asennossa, jopa sen nokka näytti kalvenneen. harja ja heltat olivat taas ihan violetinpunaiset. pari kuukautta sitten Touko aloitti muninnan noin 10 kuukauden iässä. se muni pari viikkoa normaaleita munia, minkä jälkeen munat muuttuivat epämuodostuneiksi ja parin viikon päästä se lakkasi munimasta. varsinaisesti tää ei kuulu Kiiran haudontapäiväkirjatopiciin, mutta tuntuis niin ihanalta, että kun yksi kuolee, niin syntyisi uusia tilalle.

[Juuliska]

ai kun mukava täällä keskustella itsensä kanssa Kiiran ja Kreetan haudonnoista mutta tuleehan tässä sitten itselleen kirjoitettua muistiin, että miten kaikki meni

toissapäivänä mäkin näin sitten sen ekan tipusen, tuli syömään kun vein muna-kaurahiutale-porkkanaraasteannoksen tummanharmaa, vatsassa ja pepussa vaaleampaa ja nokan yläosan vieressä vaalea pikku täplä, ei siis korvan kohdalla

tänään on tullut kaksi lisää, nekin tummia. meidän Torsti periyttää aika voimakkaasti harmaata vois sitä vaihteeksi tulla vaikka muunkin värisiä, vaikka harmaat on kyllä tosi hienoja...

[onnikas]

Onnea tipuista! Onko siellä vielä monta tipua tuloillaan?

[Juuliska]

Perjantaina syntyi neljäs tipu, ruskeapäinen, mutta muuten harmaa. Kolme muuta ovat kokonaan harmaita, olishan sitä tietenkin muunkin väriset olleet ihan mukavaa vaihtelua mutta oikein tyytyväisiä ja iloisia olemme näistäkin...Oli munaan kuollut yksi tipu, kuoressa oli särö, mutta ei ollut tipu jaksanut ponnistautua ulos. Mikä sitten lienee syynä... Kaksi munaa hölskyivät sen verran eilen, että päätimme pudottaa ne avaamattomina kompostiin, siellä sitten odottaa seuraavaksi tuoksuva yllätys kompostin hämmentäjää, eli todennäköisesti minua

Ovat nyt äitiensä kanssa jaloitelleet jo hieman maassa, kanojen kesäkanalakoppi on metrin verran maan pinnan yläpuolella, sinne menee portaat. Tänään kuului kanatarhasta kovaa piipitystä ja menin katsomaan. Ruskeapäinen tipu, työnimeltään Nils Aslak Ruskeapää (sen täytyy olla kukko, kun on vähän sellainen avuton ) haahuili yksin maassa ja emot vaan makailivat muiden kanssa kopissa. Nils Aslak ei ollut päässyt tikkaita ylös, tai sitten ei ollut tajunnut. Kun olin selvinnyt isä-Torstin hyökkäysyrityksestä, nostin tipun takaisin koppiin. Torsti puolusti lastaan...