Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen

[max3]

Onhan Muori oikeassa... Tuntuu vain muka niin julmalta olla auttamatta niitä heikkoja aineksia, vaikka melkein tietää, et se on toivotonta. Mä olen kyllä ne pari, mitkä on selvinnyt hengissä (mun auttamisesta huolimatta ), pitänyt erillään siitä jalostusporukasta.
Mut luulen, et yks kukko, minkä sain vaihdossa on tälläinen, jolla on varpaita oikaistu tipuna ja se tosiaan on se, jota epäilen jalkavikojen periyttämisestä.

[mik]

Meneeks tää pikkasen OT, mut missä menee raja, et tipua sit voi auttaa? Mä olen yhtä tipua auttanut, eli oli joku 9 pvää vanha ja se vaan yks ilta oli etumuksestaan märkä, joi, joi, joi ja vedet valu rinnuksille ja "haukko" nokallaan. Mä pakkojuotin sen ja seuraavana päivänä se söi ja haukko siinä vähän, mut sit sitä seuraavana päivänä oli jo ok. Omasta mielestäni olisin evännyt ko. tipulta mahdollisuuden, jos en ois sitä auttanut. Enkä jaksa uskoa, et ko juttu ois mitenkään perinnöllinen.

Eli mä vaan haluan sanoo, et missä menee raja? Miten osaa päätellä, et nyt on kyseessä perinnöllinen sairaus tai vielä vaikeempi, heikkous. Koska, jos kyseessä on perinnöllinen juttu, niin silloinahn on väärin edes myydä lintua ns. rotulintuna, silloin se pitää myydä johonkin sekaparveen ja ei lisääntymään. Ja ei sekään oo oikein, et heti vedetään nirri pois, jos tipulle tulee jotain. Itse olin valmis nirhaseen tipun, mut päätin odottaa aamuun ja hyvä oli, et odotin.

[vardenji]

Oikeen hyvä kysymys! Meillä kun nuo tiput ei tuppaa pysymään hengissä, olis ollu huomattavasti armeliaampaa olla edes yrittämättä niitä pitää hengissä, mutten sillon vielä uskonu että kaikki kuolis. Ajattelin ettäkyseessä oli mun mokani lämpötilojen tai jonkin vastaavan kanssa, mutta kun kuolleisuus alkoi tälleen vasta kukon vaihduttua, niin sitä epäilee asiaa jos toistakin. Miten voi tietää et tipu on menetetty joka tapauksessa?

[pulina]

Minäkin olen sitä mieltä, että kärsivä tai pahasti epämuodostunut eläin on armeliaampaa lopettaa. Tärkeämpää mielestäni kuitenkin on varmistaa ettei kyse varmasti ole perinnölisestä onelmasta ja jos se voi olla, niin pitää huoli siitä ettei nämä geenit, sen tipun tai sen vanhempien mukana pääse leviämään. Eli sen lisäksi ettei päästä sairasta tipua lisääntymään niin ei myöskään niitä yksilöitä joilta vaiva on mahdollisesti periytynyt.

Mitä tulee minun sairaaseen viiruun niin mielestäni se ei kärsi. Luonnossa ei ehkä selviäisi mutta muuten kotihoidolla ei myöskään ole millään tavalla "lopetettava". Ihmiselle jolta tämän ostin on asiasta tiedoitettu joten on nyt sen moraallilla käyttääkö hän viirun vanhempia vielä siitokseen vai ei. Minä en tietenkään myöskään käytä tätä viiriäista siitokseen.Mikä on paljon tärkeämpää kuin se että jätänkö sen henkiin vai en.

Toiseksee koska todennäköisesti ei tule löytymään mistään sellaista tutkimusta jonka mukaan linnut kestää sukusiitosta paremmin kun muut eläimet, voitaisko nyt viimein todeta että ihan maalaisjärjellä ajateltuna sukusiitosta on vältettävä mihinkään kuultuun tietoon vetoamatta?

[PieniHopea]

Mun mielestä on inhimillistä autella elolle ne heikommatkin yksilöt, mutta kasvatukseen niitä ei tule käyttää.
Kuitenkin niillä on lajista riippumatta oma paikkansa maailmassa ja varmasti voivat iloa tuottaa.

[Karhurouva]

Hyvää keskustelua mielenkiintoisesta aiheesta. Nämä on aina vaikeita kysymyksiä eläinlajista huolimatta, koirien kasvatuksessa pyöritellään ihan samoja asioita, auttaakko pentua vai ei, sulkeako vanhempia jalostuksesta vai ei, ja mielipide-erot ovat suuria. Minullakin on nyt yksi tyrniskananuorikko, joka on selkeästi epänormaali, tarvi apua kuoriutumisessa ja on jotenkin kiero. Ensimmäisinä kahtena päivänä kuoriutumisen jälkeen sen nostin erilleen syömään ja porisin itsekseni, että kun oppii syömään ja pärjäämään, niin saa jäädä elolle. Sen jälkeen on pärjännyt omillaan ja nyt pitäisi sitten vesurin kanssa sopia treffejä, kun eihän sitä säilytykseen voi jättää. Tuntuu jotenkin oudosti, että rikon lupaukseni, vaikka eihän tuo varmasti itse ymmärrä asiasta mitään.

[vardenji]

Sun etiikkas vaikuttaa Karhurouva samalta kun mun mammalla Jos tästä selviit, saat elää... Mamma oli aikas maassa, kun joutui kahdelle vuohelle tällasen lupauksen rikkomaan
Sori et meni vähän ot!

[Suwitsu]

Mä en auta tipuja kuoriutumaan. Annan ensimmäisen tipun kuoriutumisesta koneen olla päällä reilun vuorokauden ja ne jotka eivät ole kuoriutuneet omin avuin saavat jäädäkin kuoriutumatta.

[PieniHopea]

Vuonna 2000 olin Ahvenanmaalla, siellä oli pikkuruinen pässi, ontui, jalka poikki, ei kasvanut.... Paikan pitäjä (oli maatilamatkailupaikka) ei suostunut hoitamaan sitä eikä myöskään lopettamaan joten mitä otin sen mukaani. Mantereella oli tehohoidossa kun mahakin lakkasi käymästä, sai nestettä, hiivaa, b-vitamiinia ja mitä kaikkea... tiputuksessa oli

Tämä siis kesällä 2000. Pienihän siitä jäi, mutta miten hieno! Oli oikea persoona, kesällä 2010 kaatui saappaat jalassa kesken laiduntamisen, varmaan sydän petti vaikkei mitään vanhuuden merkkiä ollut näkyvissä. Täysi yllätys oli.

Olen iloinen, että aikanaan päätin kaikkeni tehdä, että selviytyisi, siitä saatiin hienot 10 vuotta.

Niin sori OT tuli taas...

[Maattari]

Ja voihan sairaudet periytyä ihan sattumalta, minusta yksi sairas tipu ei vielä kerro mitään, kyllä niitä pitää olla useampi. Mutta tämä ei tarkoita että kannatan sukusiitosta vaan että perimää on helppo syyttää vaikka joskus on kyse luonnon oikusta.

[Ushva]

Samaa mieltä Maattarin kanssa. Vähiin kävis linnut jos alettais kaikki joilla on ikinä tullut yksikään viallinen jälkeläinen poistamaan siitoksesta. Montakohan kukkoakaan jäis elolle jos näin "moraalisesti" toimittaisiin. Mulla kuoriutuu yhdelle alhokukolle 50-70 poikasta vuodessa ja kanojen hautomana, silti välillä on näitä viallisia tipuja. Viiriäisten haudonta kun tapahtuu koneella niin vasta haudonta/kuoriutumisvaiheessakin voi mennä jotain vikaan, on hyvin hankala sanoa mikä johtuu perinnöllisyydestä ja mikä jostain muusta.

[Rusina]

Kyllä ne perinnölliset viat kulkevat ihan samalla lailla mukana perimässä, vaikka ei sukusiitosta käytettäisikään. Ne eivät sillon vaan välttämättä tule näkyviin, vaan säilyvät piilossa. Sukusiitetyillä näkyvät helpommin, jos saavat saman vian kummaltakin.
Mä en yhden tipun perusteella ottaisi vanhempia pois siitoksesta, jos muut tiput ovat terveitä. Jos pahasti viallisia on paljon, niin silloin en käyttäisi vanhempia enää. Tipuja voi mun mielestä kyllä karsia kovemmalla kädellä, huonot ilman muuta pois siitoksesta!

Mä voisin aivan hyvin joskus tehdä viiriäisillä tai kanoilla täyssisarusten tai vanhempi-jälkeläinen kesken testiparituksen ihan perinnöllisten vikojen tutkimiseksi, jos epäilisin jotain vikaa olevan. Vain yksi kana ja yksi kukko. Luulis piilevien vikojen tulevan näkyviin! Jälkeläisistä vialliset pois ja ehkä myös vanhemmat, jos suuri osa jälkeläisistä on viallisia tai niillä on vakavia vikoja. Terveet tiput mahdollisesti sukua jatkamaan, mutta eri sukua olevien kanssa.

Sukusiitosta yritän parhaani mukaan välttää omilla linnuilla. Mun harvinaisimmalla kanarodulla se on kyllä mahdotonta, pakko käyttää puolisisaruksia keskenään, kun muita ei ole saatavilla... tuleepa samalla tehtyä testiparitukset ja perinnöllisten vikojen seulonta .

[monnilainen]

Aika hienoa on, jos Pulina pystyt tipusta päättelemään onko vika perinnöllinen vai ei. Ja eritoten jos vielä voi määrittää ettei viallinen geeni pääse eteenpäin periytymään. Sanavalinta voi olla hyvinkin vapaa, muuta tällaiseen vastuullisuuteen en usko meistä kenenkään pystyvän.

[maunu_muori]

Muuta en tähän ketjuun enää sano kuin sen, ettei oo kiva olla sellaisen uhri. Kun kyse ei oo niistä hilkuista, joita sijoittaa johonkin, vaan siitä, että katot sitä, kuinka elikko kärsii.. Vastuullisuutta perään näitten pienenpienkin kohdalla, Tipu on kuitenkin helppo nakki verrattuna, johonkin muuhun, mikä on sitten pakko lopettaa....ja sen viimesen palveuksen teen tasan ite, enkä' anna kenenkään vieraan toheloida ..Siks meiltä EI lähde yhtään nelijalkaista kellekkään enää, kun niissä sarvellissa oli vaikka mitä. Luojan kiitos Scrpieta ei kuitenkaan oo löytynyt. Testattu on. Kaikki, mitä on tarvinnutkin...ja mie niitä pelastin PADALTA.. hullu kun olin...pikkaisen kokemusta ja varottava SANA. Mulla on se myötätunto ja empatia loppunut jo vähän aikaa sitten. Ehkä ikäkin tekee tehtävänsä et on ne ruusunpunaiset lasit särkyneet

[vardenji]

Mulle opetettiin pienenä että jokainen eläin tulee hankkia vasta kun on päättänyt ottaa vastuun sen koko eliniästä. Kissaa (eka ikioma lemmikki) harkitessa jo kävi mielessään läpi että jaksanko mä varmasti hoitaa sen noin 10-20 vuotta, kunnes sairaus tai vanhuus kaataa. Päätin jaksaa. Vuohen eliniäksi arvioin ehkä yläkanttiin 25 v. ja kanan 10v. Tietenkin on erikseen, mitkä ruuansaantiin hankitaan ja lajinsa mukaan. Kaikki on hoidettava mahdollisimman hyvin elämänsä päähän oli se vanhuuteen tai teurastuspäivään asti. Tää pitää sisällään mun käsittääkseni myös kärsivän eläimen lopettamisen kivuttomasti ja vastuun myös eläinten mahdollisista jälkeläisistä.
Tän mukaan olen yrittäny omiani ja välillä hoidokkeja pitää. Isoja mullistuksia ei voi ennustaa, jos mä joudun joskus tästä talosta muuttamaan, enkä voi eläimiä uuteen kotiin ottaa, on mun vastuulla löytää niille kodit, joissa ne hoidetaan hyvin. Tästä syystä on mun mielestä jo suuri luottamuksen osoitus myydä eläin uudelle omistajalle.
Tällä en tarkoita onnistuneeni tässä periaatteessa, virheitä tehdään ja niistä opitaan. Kanan hylkäämää tipua en taida enää yrittää pitää elossa. Ja voitte uskoa sen surun jota 10 v tyttö voi tuntea struumaa sairastavan kilin väsyessä loppuun sylissä vain kahden päivän ikäisenä. Sitä en enää koskaan halua tuntea... Viirujen kasvatuksesta olen teoriassa kiinnostunut, jos niitä joskus hamaassa tulevaisuudessa tulisi hankittua. Topiikki on mielenkiintoinen vaikken viiruja omistakkaan.
Anteeksi tietämättömät mielipiteeni Mututietoa...