Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
pienihopea, mielenkiintoinenhan se sun viesti on, eikä sitä tosiaan tarvi poistaa. Mä vain jäin miettimään, et tarkoitettiinko siinä lainaamassani pätkässä viirujen kasvattajia...
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Näyttää siltä, että aina kun keskustelu kääntyy periytymiseen, niin aihe rönsyää
. Ehkä hyvä niin, laajentaa näkökantoja
. Tykkää!
Viiriäisten kanssa on ongelma kun niillä sukupolvikierto on niin nopea, että eri paikoista hankitut voivat silti olla jotain sukua keskenään. Oma parvi on niin monesta "suvusta" koottu, että nipparien värit eivät enää riitä kaikkien merkitsemiseen
. Munien hedelmöitymisprosentti on pysynyt hyvänä ja kuioriutumisprosenttikin parantunut hiljalleen.
Ensimmäisissä tipueissa (sukusiittoiset juuret?) oli vähän ongelmaa heikon kuoriutumisen kanssa ja tuli jalattomia tasapainottomia tipuja. Hiljalleen "tipuhävikki" on pienentynyt, tiedä sitten johtuuko se sukusiitoksen välttämisestä vai omien taitojen karttumisesta hiljalleen. Yksi selkeä perinnöllinen vika on yhdessä sukuhaarassa(?) ollut nähtävissä. Ekoissa viiriäisissä oli ristinokkainen kana, jonka vika tuli näkyviin vasta vanhempana, jolloin sillä oli jo tipuja. Sitten tuli kukko, varmaan tuon kanan jälkeläinen, jolla sama vika. Joulukuussa syntyi tipu, jolla oli jo syntyessään vino pää, ristinokka ja toinen silmä sokea. Luultavasti samaa sukua sekin.
Mulla on ollut ongelmana tipujen merkitseminen niin, etteivät sukujuuret sekaannu jo tipulaatikossa. Kun aina tulee haudotettua useamman porukan munia samassa koneessa. Onko jollain toimiva merkintäsysteemi viirutipuille? Kynsilakka? (Liian työlästä laittaa kaikille porukoille oma terra ja lämpölamppu...)
Sukusiitoksesta vielä. Mulla on ollut puolisisarusten vahinkovarsa, isoisä siis toisessa polvessa kahteen kertaan, joten aika ahdasta sukusiitosta. Kaikki odottivat kauhuissaan mikä kahdeksanjalkainen kolmipäinen mutantti sieltä syntyy
. Lopputuloksena tuli tiivisrakenteinen, tosi hyväjalkainen, rautaisella terveydellä ja tahdonlujuudella varustettu hevonen. Peri siis isoisänsä hyvät ominaisuudet
.
Mun käsityksen mukaan linjasiitos = lievä sukusiitos yhteen superhyvään esivanhempaan, joka esiintyy lähimmillään 2 ja 3 polvessa kerran kummankin vanhemman puolella. Sukusiitosprosentti ei siis kohoa kovin korkeaksi. Linjasiitos ei siis ole mitään ahdasta isä-tytär-, täyssisarus- tai puolisisarusparitusta eikä summittaista sukulaisten yhdistämistä. Linjasiitoksella pyritään kertaamaan esivanhemman hyvät ominaisuudet ja silti pitämään riski huonojen ominaisuuksien kertautumisesta pienenä. Linjasiitoksessa onnistuvat vain ne esivanhemmat joilla on paljon hyviä ja vähän huonoja ominaisuuksia...
Korjatkaa, jos on virheitä!


Viiriäisten kanssa on ongelma kun niillä sukupolvikierto on niin nopea, että eri paikoista hankitut voivat silti olla jotain sukua keskenään. Oma parvi on niin monesta "suvusta" koottu, että nipparien värit eivät enää riitä kaikkien merkitsemiseen

Ensimmäisissä tipueissa (sukusiittoiset juuret?) oli vähän ongelmaa heikon kuoriutumisen kanssa ja tuli jalattomia tasapainottomia tipuja. Hiljalleen "tipuhävikki" on pienentynyt, tiedä sitten johtuuko se sukusiitoksen välttämisestä vai omien taitojen karttumisesta hiljalleen. Yksi selkeä perinnöllinen vika on yhdessä sukuhaarassa(?) ollut nähtävissä. Ekoissa viiriäisissä oli ristinokkainen kana, jonka vika tuli näkyviin vasta vanhempana, jolloin sillä oli jo tipuja. Sitten tuli kukko, varmaan tuon kanan jälkeläinen, jolla sama vika. Joulukuussa syntyi tipu, jolla oli jo syntyessään vino pää, ristinokka ja toinen silmä sokea. Luultavasti samaa sukua sekin.
Mulla on ollut ongelmana tipujen merkitseminen niin, etteivät sukujuuret sekaannu jo tipulaatikossa. Kun aina tulee haudotettua useamman porukan munia samassa koneessa. Onko jollain toimiva merkintäsysteemi viirutipuille? Kynsilakka? (Liian työlästä laittaa kaikille porukoille oma terra ja lämpölamppu...)
Sukusiitoksesta vielä. Mulla on ollut puolisisarusten vahinkovarsa, isoisä siis toisessa polvessa kahteen kertaan, joten aika ahdasta sukusiitosta. Kaikki odottivat kauhuissaan mikä kahdeksanjalkainen kolmipäinen mutantti sieltä syntyy


Mun käsityksen mukaan linjasiitos = lievä sukusiitos yhteen superhyvään esivanhempaan, joka esiintyy lähimmillään 2 ja 3 polvessa kerran kummankin vanhemman puolella. Sukusiitosprosentti ei siis kohoa kovin korkeaksi. Linjasiitos ei siis ole mitään ahdasta isä-tytär-, täyssisarus- tai puolisisarusparitusta eikä summittaista sukulaisten yhdistämistä. Linjasiitoksella pyritään kertaamaan esivanhemman hyvät ominaisuudet ja silti pitämään riski huonojen ominaisuuksien kertautumisesta pienenä. Linjasiitoksessa onnistuvat vain ne esivanhemmat joilla on paljon hyviä ja vähän huonoja ominaisuuksia...
Korjatkaa, jos on virheitä!
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Ei en tarkoittanut siis viirukasvattajia.
Luin siinä yöaikaan koko pitkän ketjun läpi ja innostuin vastaamaan... unohdin kokonaan et alunperin oli kyse vain viiruista
Tarkoitin yleisesti ihan kaikkia kasvattajia, kissat, hevoset, linnut, koirat, puput.... kaikki. Lähes kaikki ovat harrastajia ja osa ei edes viitsi perehtyä aiheeseen - osa tekee vain rahan takia. Enemmän varmaan tarkoitin juuri koiria ja hevosia.
Luin siinä yöaikaan koko pitkän ketjun läpi ja innostuin vastaamaan... unohdin kokonaan et alunperin oli kyse vain viiruista

Tarkoitin yleisesti ihan kaikkia kasvattajia, kissat, hevoset, linnut, koirat, puput.... kaikki. Lähes kaikki ovat harrastajia ja osa ei edes viitsi perehtyä aiheeseen - osa tekee vain rahan takia. Enemmän varmaan tarkoitin juuri koiria ja hevosia.
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Sotkeudun vielä sisäsiitoskeskusteluun. Naapurihuoneessa kun sattuu olemaan sisäsiitosasiantuntija ja jututin sitä hieman
Siis, hänen mukaansa ei voi sanoa yleisellä tasolla että joku eliöryhmä, esim. linnut, olisivat vähemmän herkkiä sukusiitokselle. Se riippuu niin paljon tapauksesta, ja sattumastakin mikä on lopputulos. Esimerkkinä hän heitti, että jos on vaikka 50 pientä populaatiota, jotka ovat sukusiitettyjä, niin pari voi pärjätä tosi hyvin ja pari tosi huonosti. Useinhan sukusiitoksen vaikutus on huono. Ja voi olla että jos on paljon pieniä (ts. sukusiitettyjä) kantoja, niin sitä miten sukusiitos niihin vaikuttaa ei välttämättä pystytä arvioimaan koska kaikki voivat voida huonosti. Eri kantojen/rotujen sekoittaminen pieniin populaatioihin siis luultavasti tekee hyvää. (Biologiassa ja varmaan noissa jalostusjutskissakin puhutaan hybrid vigour & heteroosi-tyyppisistä jutuista, eli kahden eri kannan risteyttäminen saa aikaan yksilön, joka pärjää vanhempiaan paremmin).

Ankkoja, kanoja ja lampaita.
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
^ Siis ns. risteytyselinvoima. Esim. lihantuotannossa nautojen, sikojen ja lampaiden kaksi- ja kolmiroturisteytykset. Broileri
. Ja ne kuuluisat terveet sekarotuiset koirat
.
Hyvä tipsi, nyt tietää ketä voi kiusata sukusiitoskysymyksillä
!


Hyvä tipsi, nyt tietää ketä voi kiusata sukusiitoskysymyksillä

Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Vähän ohi aiheen taas, mutta mulla on tää länsisperian laika Minttu. Sillä on erikoisrekisteri. En tienny edes mitä se tarkottaa, mutta isoveli selitti että joku sukupolvi ei oo tarkkaan selvillä. Netistä kaverin neuvolla selvitin niin kaikki on selvillä, mutta Minttu on isoisänsä tytär ja sukusiitosprosentti on 25... Ei kuulemma hyväksytä jalostukseen, josta sai sit erikoisrekisterin. Mahtaako pitää paikkaansa, kun en oo mistään tarkistanu. Näin mulle vaan kaveri selitti asian. Eli ei tästä päätellen noita kauheen sisäsiittosia luulis ainakaan kauheesti paperikoirissa olevan, vai
Vaikutuksia koiraan on kitukasvuisuus.
Tällasta valvontaa on vaan vaikee harjottaa kanoissa...

Vaikutuksia koiraan on kitukasvuisuus.
Tällasta valvontaa on vaan vaikee harjottaa kanoissa...

Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
ER-rekisteri ei ole jalostuskiellossa, vaan EJ. ER-rekisterissä (punainen rekkari oli ainakin ennen) koiran lähisuvussa on koiria, jotka on rekisteröity rekisteriin, jota FCI ei hyväksy. Eli aussieilla esim AKC rekisteri on hyväksytty, muttei ASCA.
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
ER-rekisteriin kuuluvat mm. rotuunotetut koirat, jotkut tuontikoirat tai muut, joilla ei ole täyttä kolmea sukupolvea samanrotuisia rekisteröityjä vanhempia. EJ-rekisterin voi kasvattaja itsekin valita, jos ei jostain syystä halua pentua käytettävän aikuisena jalostukseen (yleensä jokin vika). Samoin käsittääkseni pennut jotka eivät täytä kaikkia rekisteröintiehtoja, esim. vanhempien puuttuvat tai liian huonot tutkimustulokset. No tuosta viimeisestä en ole ihan varma, kun oma rotu ei kuulu PEVISAan... PEVISAlla voidaan kai joillakin roduilla rajoittaa hyväksyttyä sukusiitosprosenttia. ?
ER-rekisterin koiran jälkeläiset rekisteröidään FIN-rekisteriin, jos kolmen sukupolven ehto täyttyy niillä. Meillä on ER-rekisterin narttu (isoisoisä ei ollut hyväksytyssä rekisterissä), jonka pennut menivät ihan normaaliin FIN-rekisteriin.
ER-rekisterin koiran jälkeläiset rekisteröidään FIN-rekisteriin, jos kolmen sukupolven ehto täyttyy niillä. Meillä on ER-rekisterin narttu (isoisoisä ei ollut hyväksytyssä rekisterissä), jonka pennut menivät ihan normaaliin FIN-rekisteriin.
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Lintuihin, vaikkei - sori vaan - kuitenkaan viiriäisiin palatakseni:
Joku tuolla alkuketjussa heitti "ettei sitten horniolaisiakaan kannata kasvattaa". No kuulkaa ihan totta, ne ajatukset ovat tulleet tässä mieleen. Säilyttäjäuran kahdessa ensimmäisessä (ja toistaiseksi ainoassa) poikueessa viidestä tipusta on ollut kolme sokeaa/sokeutuvaa. Oletettavasti isä kaikilla sama vanha kukko, mutta emoina 2 kukon mukana tullutta ja yksi muualta ostettu nuorikko. Kyllä ketuttaa tämä "maatiais"kasvatus, joka on mennyt tiukemmaksi kuin mikään rodunjalostus konsanaan. Koko maatiaisen käsite on hukassa. Eilen silmä-eläinlääkäri totesi viimeisimmän kukkopojan sokeuden syyksi selvän kaihin... se kai se sitten niillä kesäisilläkin tipuilla oli, vaikka Eviran diagnoosi oli "samentunut sarveiskalvo" (maallikon silmään näyttivät samanlaisilta kuin tämän eilen diagnosoidun).
On niin lähellä, että siirryn säilyttäjästä kuhanvaankanojen kasvattajaksi. Sillä tavallahan ne maatiaisetkin ennen syntyivät.
Joku tuolla alkuketjussa heitti "ettei sitten horniolaisiakaan kannata kasvattaa". No kuulkaa ihan totta, ne ajatukset ovat tulleet tässä mieleen. Säilyttäjäuran kahdessa ensimmäisessä (ja toistaiseksi ainoassa) poikueessa viidestä tipusta on ollut kolme sokeaa/sokeutuvaa. Oletettavasti isä kaikilla sama vanha kukko, mutta emoina 2 kukon mukana tullutta ja yksi muualta ostettu nuorikko. Kyllä ketuttaa tämä "maatiais"kasvatus, joka on mennyt tiukemmaksi kuin mikään rodunjalostus konsanaan. Koko maatiaisen käsite on hukassa. Eilen silmä-eläinlääkäri totesi viimeisimmän kukkopojan sokeuden syyksi selvän kaihin... se kai se sitten niillä kesäisilläkin tipuilla oli, vaikka Eviran diagnoosi oli "samentunut sarveiskalvo" (maallikon silmään näyttivät samanlaisilta kuin tämän eilen diagnosoidun).
On niin lähellä, että siirryn säilyttäjästä kuhanvaankanojen kasvattajaksi. Sillä tavallahan ne maatiaisetkin ennen syntyivät.
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Minähän sen heitin. Ja uutena hornettiensäilyttäjänä tuota mietin. Mun "puhtaat" horniolaiseni ovat kyllä mahdollisimman kaukaa toisistaan haettuja ja linjat jo kauan erillään eläneitä, että sen suhteen vois olla hyvätkin mahkut. Mullahan on myös horniolaisena mulle myyty kirjava kukko, joka ei kai sitten ole puhdas. Sen jos jättäis polkemaan, niin tulis taas lisää elinvoimaa parveen. Oikeasti en voi sanoa tästä jutusta mitään, kun yhtään poikuetta ei vielä ole tullut. (Enkä vielä haluaisikaan, keväämmällä sitten.)
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
^ Kuhanvaankanan tipusetkin voivat saada kaihin, jos isäkukko sitä periyttää
... mä kokeilisin ekana uutta kukkoa ja katsoisin vieläkö tulee sokeita tipuja. Pitääköhän kanalla taipumuksen kaihiin tulla kummaltakin vanhemmalta, ennenkuin sairaus tulee näkyviin???

Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Tottakai voivat, en tarkoittanutkaan kuhanvaankanoja avuksi tähän akuuttiin kriisiin. Keväällä sain nuoren, uuden kukon ja jo nyt se näyttää syrjäyttäneen vanhan mustan. En haudota keskellä talvea ja ennen ensi kesän lisääntymiskautta aion vielä itsekin varmistaa sen, että uudet tiput ovat tämän uuden alta. Ja sitten taas kukon hankintaan/vaihtoon.Rusina kirjoitti:^ Kuhanvaankanan tipusetkin voivat saada kaihin, jos isäkukko sitä periyttää
Tarkoitin kuhanvaankanojen varmistavan tiukkaa "maatiaisrodunjalostusta" paremmin geenipohjan säilymisen riittävän laajana. Toivoa sopii, että edes geneettisesti toisiaan lähimpänä olevat maatiaiskannat saataisiin yhdistää/risteyttää.
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Jossakin aiemmassa keskustelussa oli eriyttämisen ja uusien mutaatioiden positiivisista vaikutuksista suppeaan kanakantaan. Haaveilen jälleen, olis tosi hienoa, jos maatiaiskantojen geenipohja saataisiin viimeinkin kartoitettua, ei tarvis aina jossitella ja arvailla!! Toisaalta luotan säilyttäjäohjelman laatijoiden tietotaitoon, he kai ovat geneettisissä kysymyksissä rautaisia ammattilaisia? Ja katsovat asioita vähän laajemmalla perspektiivillä kuin me harrastelijat.
- Menee aika lailla OT viiriäisistä tämä keskustelu, vaikka osittain samojen ongelmien kanssa niilläkin painitaan...
- Menee aika lailla OT viiriäisistä tämä keskustelu, vaikka osittain samojen ongelmien kanssa niilläkin painitaan...
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Kantojen oli ne sitten sisäsiittoisia tai "kaukkaa" haettuja pienen kannan jäseniä terveyttä ei takaa mikään muu kuin se, ettette elvyttele niitä selvästi sairaita eläimiä elolle. Kuinkahan monta kertaa täälläkin palstalla on annettu jos jonkinlaista ohjetta siihen miten esim vänkkyrävarpaisia tai selvästi sairaita ihania untuvikkoja vois elevyttää. Jos kannat halutaan pitää terveenä, tälläinen aines nyt ainakin pitää karsia pois. Varsinkin silloin jos on kyse jostain sellaisesta rodusta tai kannasta, jossa on mahdollisuus sisäsiittoisuuteen.. Koirapuolella asiassa on kyseessä rahat, mut ainakin mulle on se elikon hyvä elämä tärkee.. minkävuoksi se perinnöllisesti sairasta viiriäistä ei oo lopetettu? Sivumennen sanoen olen ruvennut epäilemään joidenkin ammattilaistenkin etiikkaa siitä, minkä on eläimen kannalta paras vaihtoehto. Omistajaa siinä enemmän ajatellaan ja hänen tunteitaan eikä eläimen kärsimistä
Re: Vastuullisuutta viirujen kasvatkseen
Maunu-muori puki aikas pitkälti munkin ajatuksiani sanoiks. Ei vaan aina uskalla sanoa niitä ajatuksiaan ääneen 
