Kanat olivat mummolassa ku ei niitä oikein taajama-alueella voi pitää. Yöllä ukkonen paukahteli niin, että seinät ihan tärisivät. Aamulla mennessäni kanalaan kanat olivat ihan ok kunnossa. Päästin ne normaaliin tapaan ulos ja pari komeaa kukkoa näyttivät minulle miten kieutaan.
Yksi semmoinen tosi komea monivärinen kääpiökochin kukko(melko samanlainen kuin annemarilla) ja yksi vaaleanruskea silkkikukko. Lähdimme kauppaan ja tietenkin unohdimme pöljinä kanat vapaalle. Kyllähän ne pääsivät kanalaan jos olisivat halunneet. Sieltä tullessamme pihassa oli juuri täysi katastrofi. Jostain oli tullut pihalle hirvikoira joka oli repimässä kanoja. Enoni otti koiran kiinni joka yritti purasta enoani. Koira oli kerennyt tappaa jo pari kanaa. Enoni sitoi hihnalla koiran kiinni puuhun. Löysimme vain pari kanaa jotka veimme kanalaan. Tuntien kuluttua kanoja ilmestyi metsästä yksi tellen. Lopulta kanoja oli 3 ja kukkoja 2. Kirjavan kukon ja riistanvärisen silkkikanan koira ehti raadella. Vaaleanruskea silkkikukko jäi nyt ilman kaveria. 
Eipä koiralle löytynyt omistajaa joten päästimme sen takaisin metsään. Kyllä koira lähti vikkelästi häntä koipien välissä metsään luikkimaan.
Silloin kun tulimme kaupasta ja kun koira oli repimässä kanoja viereisessä talossa asuva vuokrapoika seisoi kädet taskussa tietämättä mitä tehdä.
On meitä sankareita moneen lähtöön.
. Jos vielä tulee sinne pyörimään ja etsimään kanoja niin napatkaa ihmeessä kiinni. Jos saisitte omistajan selville voisitte yrittää vaatia korvauksia tapetuista linnuista. Jotkut täällä on saaneet ja se korvauksen maksaminen kirpaisee sen verran että ei välttämättä enää päästä koiraansa raatelemaan kanoja. Meillä ei oo onneksi vielä noin käyny (koputtaa puuta) mutta melkein, naapurin koira on käyny ajamassa kanoja mutta kaikki selvis hengissä. Yhden kerran kävi eikä oltu yhteydessä asiasta, mutta silti sen jälkeen ei oo täällä käyny (oisko kuullu mekkalan ja arvannu tapahtumat 
).
.
Kaikenlaisia sitä onkin.
Koettaaka tosiaan vielä tavoitella sitä koiran omistajaa! Nythän on vielä koirien kiinnipitoaikakin, joten ihan "oikeus ja kohtuus" on vaatia rahallinen korvaus menetyksistä.
). Samalla selvisi, että kyse oli kukkoporukasta, eikä kanoista. Koira löytyi - meidän oma Nuppu. Kohtalon ivaa, että se oli nyt karkuteillä, eka kertaa. Vaikka jäniskoira onkin, niin onneksi tottelevainen ja sain sen yhdellä torulla sujahtamaan takaisin tarhaansa. Sitten hakemaan "raatoa" ojasta. Kaamea kasa mustia höyheniä löytyi, muttei uhria. Muistin nähneeni mustan otuksen tiellä kotiin kurvatessani, ilmeisesti raato oli herännyt henkiin. Kukkopoika löytyi, melko kaljuksi kynittynä, mutta onneksi vain parilla naarmulla. Sitten etsimään "valkoista kanaa", jonka koira oli tipauttanut suustaan naapurin kiljaistessa sille. Taas löytyi kasa höyheniä - laventelin värisiä. Voi P...! araucanakukko! Kukkopoika onneksi löytyi ehjänä ja hyvävoimaisena nokkospuskasta. Mutta yksi on edelleen kateissa, käppänäkukko Elvis 
Tällä viikolla ei kannata lotota!!! 
Vaikka maalla asutaan, ei meillä koirat luvalla juokse pitkin kyliä. Mikrosiru tai tatuointi löytyy tosiaan jokaiselta rotukoiralta ja aika monelta muultakin nykyään. Lukulaitteitakin pitää olla joka paikkakunnalla tai ainakin löytöeläinpaikka tietää mistä sellaisen saa käyttöönsä.
