mulla on yksi äkä-
kukko, mutta minusta se saa olla ihan rauhassa äkäinen. sen hyökkäilyt kohdistuu vain polven alapuolelle ja vain silloin, jos menen kerämään munia sen nähden tai otan jonkun sen kanoista kiinni jotain hoitotoimenpidettä varten, tai edes rapsuttelen niitä maassa. eli se reagoi minusta ihan oikein, pitää huolta kanoistaan. erityisen raivoihinsa sen saa munien läpivalaisu, jota varten pitää nostaa emokana pois munien päältä.
kukko saa siitä sellasen slaagin, että vaikka toimenpide tapahtuukin pimeässä niin kun emokana alkaa kiukuissaan pöhistä, alkaa
kukko huutaa orrella ja tulee ihan väkisin taskulampun valossa päälle. minua kukon käytös ei haittaa, eikä kanoja ei edes kukaan muu koskaan hoida. alussa, kun se aloitti hyökkäilyt, yritin saada kukkoon tolkkua jahtaamalla sitä pitkin pihaa, tukistamalla harjasta, roikottamalla pää alaspäin ja herraties mitä, mutta se sai vaan enemmän vettä myllyynsä. sitten ajattelin, että se on kuitenkin minua pienempi eläin, ja jos kerran iso koira saa hypätä vasten, ni mitäs yhestä kukosta. ja on se minusta ihan hyvä, että puolustaa parveaan. se myös pitää muutenkin tosi hyvää huolta kanoistaan ja tipuista, ja toivon jopa, että jos irtokoira tai kulkukissa sattuisi pihaan, se pistäisi senkin kuriin. ainakin omille koirille se uhoaa verkon läpi.
se onkin ainoa
vihainen kukko. samassa parvessa on kaksi nuorempaa kukkoa, jotka ovat kuin herran enkeleitä. hauska seurata, että kun vanhasta kukosta joskus aika jättää tai jompikumpi nuorukaisista ottaa pääkukon paikan, muuttuuko sen käytös agressiivisemmaksi. tai haluaisin sanoa ennemminkin: suojelevammaksi kanojaan kohtaan
jos lapsivieraita tulee, tuppaan kopata äkäpussi-kukon kainalooni vierailun ajaksi. siinä se nököttää sen näkösenä, että voi vee
