Kaikkiin paikkoihin ne..

kysymyksiä ja vinkkejä haudonnasta sekä tipujen hoidosta

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Vastaa Viestiin
pikkupi
kääpiö-kochin
Viestit: 333
Liittynyt: 18 Syys 2011, 14:39
Paikkakunta: Pirkanmaa

Kaikkiin paikkoihin ne..

Viesti Kirjoittaja pikkupi »

Kanat ovat sitten kekseliäitä pesäpaikkojen suhteen. Keväällä minulla oli harmina kanahakkaperhe lähimetsässä ja luulin jopa niitten tekevän lopun koko kanaporukastani. Kukot, vaikka niitä on useita, eivät osanneet huolehtia hommastaan kanojen suojelemiseksi. Itse vaan painelivat pakoon ja haukka tietenkin otti sen helpomman ja paikalleen jähmettyneen saaliin. Muutama kana oli tehnyt pesän navetan parveen, jonne ne lensivät pääskysten lentoaukosta. kun ne tulivat aamuvarhain etsimään ruokaa ulkoa olivat ne ensimmäiseksi haukan saaliina.
Luulin siis ettei ole aihetta etsiä tipuja parvesta tänä kesänä. Mitä vielä, päivänä muutamana kuulin raparperia hakiessani vimmattua piipitystä josta ei voinut erehtyä. Jossain on nälkäisiä kanapoikasia. Salapoliisin työtä ja ne löytyivät, millaisesta paikasta. Vanhan parveen aukinaisen muuratun AIV tornin ja seinän välisestä pienestä raosta. Nurkan kohdalla raossa on vähän isompi kohta, vaikka en sinne voinut nähdäkään, raon päälle on kasattu paljon betonisia ainakin 100 kiloa painavia rehun painoja.

Emo kurisi hädissään ja tiput joita näytti olevan paljon piipittivät janoissaan ja nälissään, ties kuinka kauan jo olivat olleet ilman ruokaa ja juomaa. Ja hitto mistä minä niitä pääsen huoltamaan? Hain kintaat ja roskasäkkejä. Aloin purkaa raosta pois sinne 70v? kulttuurikerrostumaa ja tunkea sitä suoraan säkkeihin. Hengityssuojaimet olisin myös tarvinnut, joka kostautui myöhemmin. Kakenneita viikatteen ja sirpin teriä, vanhoja lehtiä ja rikkinäisiä kintaita, kankaanpaloja, tunnistamatonta ryönää. Vaijerinpätkiä. Kolme suurta säkkiä kaameaa roskaa ja kasa metalliromua. Näköala tipuihin ja emoon tuli vähän paremmaksi, mutta sen raon kautta niitä ei pois saisi, ruokaa ja vettä sain siitä kyllä toimitettua. Kun panin pariin muovikauhaan jeesusteipillä pitkät puuvarret. Myöhemmin tein kesuppipullosta kepin päähän vähän suuremmat "automaatit". Ruokintarako on ylhäältäkin josta se on leveimmillään niin kapea, ettei edes maitopurkista leikattu kaukalo mahdu kuin puristettuna mallina.

Pitää vaan odotella koska emo saa pesueenssa opetettua hyppäämään/lentämään niin, että pääsevät kolostaan samaa tietä kuin hänkin sinne on kulkenut. Sittenkin on vielä pari vaaran paikkaa ennen kuin pääsevät "väljille vesille"
rilla

Re: Kaikkiin paikkoihin ne..

Viesti Kirjoittaja rilla »

Pääsikö perhe ahdingosta?

Mulla joskus kana teki pesän muikkuverkkolaatikkoon.
Laatikko oli autotallista työpöydän alla.
Kaikki meni muuten hyvin,mut kun kuoriutuminen alkoi,emo oli takertunut jalastaan verkkoon.
6 poikasta sieltä tuli.
Saksilla leikkasin verkosta emon irti.

Kaikki muut oli tyytyväisiä paitsi kalastaja! :smt040
pikkupi
kääpiö-kochin
Viestit: 333
Liittynyt: 18 Syys 2011, 14:39
Paikkakunta: Pirkanmaa

Re: Kaikkiin paikkoihin ne..

Viesti Kirjoittaja pikkupi »

Kiitos kysymästä pääsivät pois kaikki 12. En tiedä mistä kautta emo ne sai sieltä ujutettua. Kun tiput olivat runsaan viikon ikäisiä ne eräänä aamuna piipittivät kaikki parven vapaalla lattialla emonsa perässä. Meni monta päivää ennkuin sain ne laskettua, kun mennessäni ne heti painelivat pakoon sen mitä kintuista pääsi. Kuitenkin aika pian sentään oppivat tuntemaan sen kuka ruokaa tuo.
Vielä yksi koettelemus oli edessä, osa niistä tuppasi oven alta karkuun pihalle. Osa jäi emon kanssa parveen, emo kun ei oven alta ois mahtunut ja taas ikkunanreijästä josta kanat parveen lentävät (ja pääskyset) eivät tiput tokene aikoihin lentelemään. Sain osan tipuista kiinni ja vein takasiin, mutta kolme piiloutui koiranputkiviidakkoon ja oli siellä ihan hiljaa. Kumminkin ne osasivat mennä toisten kanojen kanssa yöksi kanalaan suojaan supikoiralta joka kaiket yöt kiertää nurkissa. Pari päivää ne kiljuivat alakerrassa kunnes avasin entisen heinäluukun ja siitähän emo lensi näitä kadonneita poikasiaan lohduttamaan. Ja kutsui parveen jääneoitä hyppäämään rohkeasti alas. Kolme päivää kului niin viimeinenkin tipu oli muuttanut alakertaan.
Nyt ne noin kuukauden vanhoina mennä vilistävät jo ulkona pari viikkoa vanhempien konehaudottujen kavereitten kanssa. Näyttävät olevan tietenkin useammat kukkoja ainakin kaulan kurkistuksen yltämisestä päätellen.
Vastaa Viestiin