Maatiaiset

[kanamummo]

Mielenkiintoista! Pitääpä lähteä jälestämään tuota Kekriä
Vai maatiaisten siitosmunia oikeen eri tuotantoluokista, voi veljet! Mitä ollaan hukattu!!

[malla]

Ja eikun lisää...

Lauri Kuusanmäki: Eteläisen Keski-Suomen haikutupia ja elämää niissä 1800-luvulla (Keski-Suomi, osa V. 1956). ..."Varsin yleisesti vanhoissa tuvissa, uloslämpiävissäkin, oli permannon alla kaivettu kuoppa, johon mentiin nostettavan luukun katta. Vähäisiä määriä nauriita, perunoita, kaljaa jne. säilytettiin nissä kuopissa - eli hunteissa, kuten Jämsässä sanottiin, mutta (...) Laukaan Vehniän kulmalla pidettiin eräinä vuosina talvisin yön aikana karsinakuopassa sikaa, joskus kaksikin sikaa. Kanojakin joskus sijoitttiin yöksi kuoppaan lattian alle."

"Mikäli kiuasta kannattava salvosarkku ei ollut maalla ja kivillä täytetty, muodostui sen sisään, uunin alustaan, komero eli koppeli (...) Toisinaan koppelissa oli tilaa hyvinkin runsaasti (...) Ainakin Laukaassa, Uuraisilla ja Saarijärvellä, samoin kuin monin paikoin Savossa, pidettiin toisissa taloissa kanat aina talvisin yötä uunin alustassa. Laukaan Kankaan talossa se oli kaksi kyynärää korkea (...), niitä oli siellä tavallisesti 6-8 kappaletta; niitä varten oli siellä erityinen orsi, niille väitetään annetun sinne ruokaakin, ja kerran viikossa koppeli puhdistettiin niiden jäljiltä."

Haikutuvan ilmanlaadusta ja säätilasta: "Iltapäivälläkin, kun uuni oli jo aikoja sitten lämminnyt, osattiin ennustaa huonon sään tulo: kukko nimittäin, joka sekin talviseen aikaan asui pirtissä, lauloi silloin säännöllisestä työjärjestyksestään poiketen; sanottiin kohta: huomenna on toinen ilma."

Kuusanmäen mukaan monet kirjoittajat Ruotsin vallan aikaan kertoivat, miten kotieläimet asuivat ihmisten kanssa samassa huoneessa. "Luutnantti Uggla kertoi v. 1790 Kangasniemellä, että kaikissa pirteissä asuivat ihmisten lisäksi kanat, porsaat ja hevoset, että näille kaikille oli uunin luona ruokapaikat: hevosilla suuret (...) muilla pienemmillä omat kaukalonsa.

"Kukko perheineen kuului vanhempana aikana talvisin haikutuvan vakituisiin asukkaisiin, vaikka se sitten vähitellen, kun navetatkin ruvettiin rakentamaan entisiin verrattuina suurempia, siirtyi niissä asumaan. (...) joissakin Mahlun (Saarijärvi) taloissa oli karsinaseinällä närekepeistä, puupuolista, tehty kolme kyynärää korkea häkki kanoja varten. Yleensä kanat kuitenkin liikkuivat haikutuvissa päivisin aina vapaasti: lattialle niille heitettiin kauroja, pöydän tai penkin alle nille annettiin kupissa ruokaa; lattialle ne jättivät jälkensä. Yönsä ne viettivät (...) koppelissa kiukaan alla, joskus kuopassakin lattian alla, mutta hyvin usein orrella jossain nurkassa tahi pöydän ristikkojalkoja yhdistävällä välipuulla eli jousella. Muutamissa haikutuvissa (Korpilahti, Laukaa) kiinnitettiin vihtapannoilla välipuun alapuolelle leveä kouru, johon tipaukset putosivat. Mahlun taloissa kukolla saattoi olla vaimoja jopa kymmenkunta (...) yleensä kuitenkin taloissa pidettiin kanoja - kukon rattona - vain muutamia, toisinaan niitä oli pari kolme. Kukko oli haikutuvassa erittäin tärkeä persoona."
Runeberg Kuusanmäen mukaan saarijärveläisestä talvi-illasta: "kukko, mikäli se ei ole asettunut levolle, tekee perheensä seurassa vierailuja suosijainsa luo huoneen jokaiseen nurkkaan ja on kaikkialla kuin kotonaan."

[Iloisten Munatalo]

Ihania tarinoita

[Iloisten Munatalo]

Ilmari Relander: Kananhoidon alkuopas, WSOY 1931)
Tilasin juuri tämän

[smari]

Todella mukava lukea mallan kirjoituksia.

[malla]

Juu, oikeita aarteita ovat tuommoset kansanelämän kuvaukset ja paikallishistoriat . Kovin vain hankalasti noukittavia, onnellisen sattuman varassa että yleensä käsiin osuvat. Itse laukaalaissyntyisenä pidän kovasti myös samaisen Kuusanmäen Laukaa-painotteisesta kirjasta Elämänmenoa entisaikaan. Vaikka siinä ei muistaakseni kukkoja ja heidän frouviaan mainitakaan...

[Iloisten Munatalo]

Ilmari Relander: Kananhoidon alkuopas, WSOY 1931)
Tilasin juuri tämän

Tänään se sitten popsahti postilaatikkoon
Kuulunut aikanaan Heikki Simoselle ja kannessa leima: Arvostelijan kpl
Mielenkiinnolla alan lukemaan

[kochin-fani]

Minusta olisi selkeämpää, että maatiaiskanakantoja ei juurikaan ole vaan ihan tavallinen Suomalainen maatiainen. Itse menen ainakin ihan sekaisin näistä kannoista. Kun on kerran yksi rotu, niin miksi siitä sitten vielä omat kannat erikseen? Mutta toisaalta, kyllähän sen ymmärtää jos on joku itselleen rakas kanta jota ei viitsisi lähteä yhdistelemään... En itsekään tiedä, mitä kantaa meidän maatiaisemme ovat ja se painaa. Olisi ihan kiva tietää omien maatiaisten kanta ennen kuin kääntyy yhdistämisen tai ei-yhdistämisen puolelle

[Räpylä]

Maatiaiskanakantojen painosta kysymys...
Onko maatiaiskantojen painoissa eroja, eli minkä voisi sanoa olevan kevyt ja mikä suurikokoinen/painava kanta? Munanetissä olen joskus nähnyt mainittavan, että alhot olisivat pieniä, ovatko ne? Mitkä ovat sitten isoja?

[fasunen]

Kyllähän niissä koko eroja näkyy olevan mutta löytyyhän niitä koko eroja kantojen sisälläkin. Meillä alhot ovat hyvin pieniä mutta uudet siitoskukot, jotka ostettiin muualta ovat melkein piikkiöläis kukkojeni kokoisia. Piikkiöläisissäkin minulla on koko eroja mutta ei sieltä yhtään alhojeni koko luokkaa olevaa löydy. Naapurillani taas on savitaipalelaisia jotka ovat isompia kuin yksikään piikkiöläiseni. Mutta kun hän haki uuden siitoskukon muualta oli se taas lähes yhtä pieni kuin piikiöläiseni.

[malla]

Kirjoitan ehkä väärän otsikon alle, mutta kun täällä on jo vanhastaan kirjallisuusotteita, niin menköön näin.

Kirjaston poistomyynnistä löytyi Hannes Gebhard: Pienviljelys Pohjoismaissa. Otava 1922. Paljolti tilastovertailua, lyhyemmin siipikarjastakin. Todetaan taas kerran Tanskan ehdoton johtoasema kanataloudessa 1900-luvun alun Pohjoismaissa. Vain Tanskan osiossa mainitaan maatiaiskanat. Tanskalaista kanataloutta tehostettiin palkitsemalla hyvinhoidettuja kanaloita. Suuri koko ei ollut kriteeri; palkituissa oli niin 14-24 kanan kuin 100-200 kanan kanaloitakin. Kaikki 1.palk. saaneet hyväksyttiin vuodeksi kerrallaan "siitoskeskustoiksi", mikä toi melkoisen taloudellisen edun. "Enimmäkseen ovat palkinnon saajat vähävaraisia, kuten työläisiä, käsityöläisiä j.n.e."

Tulee mieleen: kanatalous yhteiskuntapolitiikan osana.

Alaa vsta 1914 hallinnoineen Siipikarjanhoidon Keskusvaliokunnan alaisuudessa toimi Tanskassa "yksi isompi pysyväinen siitosasema Egholt'n tilalla Ejbyn aseman luona Sjaellannissa. Tämän laitoksen tarkoituksena on maatiaiskanasta järkiperäisen siitoksen avulla jalostaa kaikissa suhteissa hyvä kanarotu. Sitä varten tutkitaan kokeilujen kautta perinnöllisyyttä, pidetään huolellista kontrollia ja valintaa ja ruokitaan siitoseläimiä järkiperäisesti."

Tanskalaisille pienviljelijöille toimitetaan huokeahintaisia siitosmunia tietyin ehdoin: "niitä saa tilata ainoastaan yhtä rotua ja saajan tulee kanalassaan sitten ruveta pitämään ainoastaan tätä rotua sekoittamattomana. Munien valmistumisesta poikasiksi ja näiden kehityksestä on valiokunnalle toimitettava kertomuksia. Täten on vuosittain levitetty 12000-22000 munaa ja siitä sanotaan olleen erinomaisen hyviä tuloksia. Erityisesti kehutaan (...) Jyllannin huusmandijärjestön tällä tavalla suorittaneen arvokasta työtä etevien kanarotujen levittämiseksi."

Kananpitäjiä on valistettu riittävän suurista tiloista, kotoperäisestä ravinnosta ja siitä että "kanat on saatava hautomaan jo huhti-toukokuussa. niin että poikaset rupevat munimaan jo marras- ja joulukuulla, jolloin munanhinnat ovat korkeat."

Tanskan kanataloudella oli oma valtionkonsulttinsa vsta 1903. Tehtävinä esitelmät, siipikarjakäsikirjan laatiminen, kirjoitukset ammatti- ja paikallislehtiin, palkintotuomarina ja siitoskeskustojen tarkastajana toimiminen.
Eläinlääkärikorkeakoulun yhteydessä oli siipikarjaklinikka, jonne "otetaan sairasta siipikarjaa ilmaiseksi hoidettavaksi" tutkimus- ja opetustarkoituksessa.

On ollut kana arvossaan...

[Kalle]

No, pitääpä nostaa vanhaa aihetta. Tänä kesänä olen seuraillut kesän ainutta emon hautomaa poikuetta. Nyt poikaset yli 10 viikkoa, edelleenkin emo jättää herkkupalat, ei syö itse.
No, pesue on oppinut itsenäisesti mm sen asian, että kun kalanperkauspöydällä alan kalankäsittelyn; kerääntyvät oitis pöydän vierelle, kyllä sieltä "roiskeita" tulee. Siis emolta opittua ja sittemmin itse omaksuttua mallioppimista. Konehaudotuille tipuille lienee mahdotonta oppia.

[Talbot]

Kyllä meillä Rcom on opettanut poikasensa kerjäämään ja herkkuja norkoilemaan. Hautomakoneissa lienee eroja.

[Raksu]

Sama täällä kyllä meilläkin on kone opettanut tiput/kanat kerjäämään ja äkkiä tietävät mistä kerjätä