Älä kiusaa kukkoa ts. kuinka kukon kanssa ollaan...

[flai]

Voi hemmetin hemmetti!

Nyt on meilläkin sitten vihainen kukko. Minun rakas Tulppu Tuppurainen... Tänään pitelin pihalla kalkkunaa sylissä ja kun laskin sen alas, hyökkäsi Tulppu minun käsiin kiinni. Ajattelin ensin että meni vähän huti, kalkkunoille se on pitänyt järjestystä mutta minulle ei ole uhitellut koskaan. Mutta hetken päästä kun kävelin pihan poikki, kukko lehahti takaapäin pohkeisiini kiinni! Onneksi kerkesin näkemään kun se lähti tulemaan kohti, sain sen potkaistua kauemmas, mutta uhittelua se jatkoi vaan. Täytyi peruuttaen poistua siitä.

Harmittaa ihan vietävästi, tiedän kyllä mikä tulee olemaan Tulpun kohtalo tämän episodin jälkeen, se kun on isokokoinen kukko ja meille lapsikin tulossa, en aio ottaa mitään ylimääräisiä riskejä. Nuorissa kukoissakin on onneksi vielä valinnan varaa, on monta kasvamassa jotka eivät ole Tulpulle sukua. Mutta Tulppu on meidän ihan ekasta tipueesta, ja ollut loistava ja lempeä kukko, ikää sillä on vähän yli 1 1/2vuotta.

[retuliini]

Meidänkin kiltti Taisto-kukko on alkanut hyökkimään ihmisen päälle...Taisto tuli meille viime kesänä nuorena poikana ja on ollut aina hyväluontoinen ja kiltti. Nyt pari päivää sitten aloitti hyökkäilyt. Meille syntyi viime kesänä myös yksi toinen kukko, joka on alkanut myös kiekumaan mutta tulevat Taiston kanssa hienosti toimeen. Voiko tämä hyökkäily johtua tuosta toisesta kukosta, eli puolustaako Taisto nyt reviiriään ja kanojaan? Hyökkää siinä vaiheessa jalkoihini kiinni, kun olen kontillani keräilemässä munia maasta tai mökeistä. Voiko Taistosta vielä tulla samanlainen kiltti herrasmies vai onko asia niin, että kun on alkanut käymään päälle, ei se enää siitä muutu? Kuinka tuollaisen kanssa tulisi toimia oikein?

[Xaus]

Meillä nuo nyt jo fileinä olevat kukot yrittivät vähän pomottaa joku aika sitten ja varsinkin lapsia. Se meni kyllä ohi, en tiedä olisiko tullut myöhemmin takaisin. Nyt kun nappasin ne syliin vesurin luokse, tulivat ne nätisti syliin ja olivat ihan rauhassa. Olisivat edes vähän rimpuillut, olisi ollut pään katkaisu vähän helpompaa...

[hellu]

Meillä tuli uudenvuodenaattona tiensä päähän Jaakko-Teppo kukko. Kun meni ruokkimaan kanoja ja ankkoja vanhalle tuvalle, niin tämä hyökkäsi orrelta minun selkään Meillä sellainen peli ei vetele alkuunsakaan kun meillä käy niin paljon sekä omat että vieraiden lapset kanoja ja ankkoja hoitamassa.
Nappasin samantien kukon kainaloon ja vei isännälle katkaisuhoitoon. Vielä kun vei kukkoa sylissä se yritti nokkia ja potkia, tosissaan sai pidellä. Harmi sinänsä kun Jaakko-Teppo oli komea ja isokokoinen. Mutta tämä kukko on ollut tipusta asti sellainen omalaatuinen, ja osasin todellakin odottaa että jotain tällaista tulisi tapahtumaan.
Muutoin meillä kukot on kyllä hyvin käyttäytyviä herrasmiehiä jotka pitää omistaa huolta.
Ymmärtääköhän kukko omanrotunsa päälle, kun meillä partakanat, käppänät ja muutama sekarotunen kana on samassa tilassa kukkoinensa, mutta kukot polkee vain omanrotuisiaan ja paimentavat niitä omalle alueelleen. Jos esim. partakukko yrittää polkea sekarotuista kanaa, niin johan on sekarotuinen Eemeli-kukko tulossa äkäsesti väliin, ja myös toisinpäin. Käppänöistä nämä isotkukot ei viitsi välittää mitään vaan jättää ne aivan suosiolla käppänä kukolle Pauli-Anterolle. Minä olen ollut kovin yllättynyt moisesta käytöksestä.

[Bonus]

Meillä ei ole ollut yhtään äkästä kukkoa vielä *kopu kopu*. Vaikka on ollut yhtä, kahta, kolmea ja parhaimmillaan oli 13. Keskenään saattavat pikkusen nahistella, mutta ei mitään isompia yhteenottoja. Hassua että kun kaksi kukkoa alkaa tälläytyä tappeluasemiin niin yksi valkoinen kana pyyhältää joka kerta erotuomariksi väliin ja tappelu jää siihen. Ihan sama missä se kana on niin se tulee kuin raketti paikalle.

[harrastaja]

Saanet yrittää jos asettuis Mä muistan meidän hääpäivän 20 vuotta sitten kanat oli kesätarhassa ja vieraat matki kukkoa se oli mulle muutaman viikon sen jälkeen äkänen mut se asettu ja eli monta vuotta.Mutta sen jälkeen ne tulee kyllä tiensä päähän hyvin pian jos päälle käy

[mik]

Enpä löytänyt parempaakaan ketjua, mutta mikä on oikea tapa, kun kukko käy päälle?

Koistinen tömäytti minua tänään polveen, nousin vaan taäysillä ylös ja ojensin jalkani, niin jätkä pysähty just ja just ennen seinää. Mut siis jalkojen käyttö ei varmaankaan ole oikea tapa, koska se on kukkojen tapa. Ja minä nyt satun olemaan ihminen (kait)

Lutkusta kiinni? Karjasu?

Jäbä on niin nuori, et kyl sille vielä pitää antaa mahdollisuus oppia oikea käytös ihmisen kanssa. Jos ei tokene, niin sit tanskandoggi saa barffata.

Käsittääkseni Koistisen isäkukko oli äkäinen ja menetti päänsä, et perimässä löytyy äkäisyyttä.

[Suwitsu]

Lutkusta kiinni vaan ja päälle vielä vaikka tiukka ote harjasta. Jos ei muutaman kerran jälkeen rauhoitu niin turha yrittää enää.

[mik]

Kävin äsken vielä kanalassa viemässä pesiin lisää heiniä, niin kukko-rukka ei uskaltanut katsookaan mua päin, mut potpotti urakalla. Et kyl sitä harmitti. Kokeillaan, sääli, et eka kukko on heti äkäinen, kun mä olen jo rakastunut siihen.

[reetta]

mulla on yksi äkä-kukko, mutta minusta se saa olla ihan rauhassa äkäinen. sen hyökkäilyt kohdistuu vain polven alapuolelle ja vain silloin, jos menen kerämään munia sen nähden tai otan jonkun sen kanoista kiinni jotain hoitotoimenpidettä varten, tai edes rapsuttelen niitä maassa. eli se reagoi minusta ihan oikein, pitää huolta kanoistaan. erityisen raivoihinsa sen saa munien läpivalaisu, jota varten pitää nostaa emokana pois munien päältä. kukko saa siitä sellasen slaagin, että vaikka toimenpide tapahtuukin pimeässä niin kun emokana alkaa kiukuissaan pöhistä, alkaa kukko huutaa orrella ja tulee ihan väkisin taskulampun valossa päälle. minua kukon käytös ei haittaa, eikä kanoja ei edes kukaan muu koskaan hoida. alussa, kun se aloitti hyökkäilyt, yritin saada kukkoon tolkkua jahtaamalla sitä pitkin pihaa, tukistamalla harjasta, roikottamalla pää alaspäin ja herraties mitä, mutta se sai vaan enemmän vettä myllyynsä. sitten ajattelin, että se on kuitenkin minua pienempi eläin, ja jos kerran iso koira saa hypätä vasten, ni mitäs yhestä kukosta. ja on se minusta ihan hyvä, että puolustaa parveaan. se myös pitää muutenkin tosi hyvää huolta kanoistaan ja tipuista, ja toivon jopa, että jos irtokoira tai kulkukissa sattuisi pihaan, se pistäisi senkin kuriin. ainakin omille koirille se uhoaa verkon läpi.
se onkin ainoa vihainen kukko. samassa parvessa on kaksi nuorempaa kukkoa, jotka ovat kuin herran enkeleitä. hauska seurata, että kun vanhasta kukosta joskus aika jättää tai jompikumpi nuorukaisista ottaa pääkukon paikan, muuttuuko sen käytös agressiivisemmaksi. tai haluaisin sanoa ennemminkin: suojelevammaksi kanojaan kohtaan
jos lapsivieraita tulee, tuppaan kopata äkäpussi-kukon kainalooni vierailun ajaksi. siinä se nököttää sen näkösenä, että voi vee

[kaakatin]

Tossa talvella meidän Hurma alhokukko keksi käydä minun käden päälle kun ojentelin kanoille ruokaa. Ajoin kukon sillä kertaa pois, en ollut aivan varma oliko se oikea hyökkäys. Parin päivän päästä se yritti uudelleen ja hyppäsi tosissaan kintuille. Sanoin Hurmalle, että anna olla viimeinen kerta tai pata kutsuu. Minä tein vastahyökkäyksen kävin päälle, ajoin kukkoa pitkin kanalaa huusin ja kirosin, harjakin löytyi käteen ja sillä vielä lisää uhittelin. Kukko juoksi alistuneena karkuun pitkin nurkkia. Vastahyökkäys kyllä kannatti, kukko ei ole sen jälkeen kertaakaan edes yrittänyt käydä päälle, tietää kuka on pomo. Kyllähän se vähän väistää minua, mutta uskaltaa vielä kädestäkin syödä. Hurma oli silloin vajaan vuoden ikäinen, uskon että se oli sellaista nuoruuden kokeilua, mutta jos uhittelu olisi jatkunut, niin hengestään se olisi hyvin äkkiä päässyt.

[kanamummo]

Mun on pakko kehua Birgitin kasvattamaa Lautapihti- nimistä kukkoa! Aina kun meen kanalaan, se juttelee mulle jupati-pupati-jooo-ooo ja tässä yhtenä aamuna kun yks kanoista pääs tarhasta karkuun, Lautapihti perään varmaan kanaa hakemaan. Yritin motittaa molemmat mutta kana säntäs puskaan. Lautapihtipä seisoo mun edessä ja kattoa napittaa. Nostin kukon syliin ja kannoin kanalaan
Viehättävää vaihtelua, oon sellasenkin kukon nähny (ihan toiselta kasvattajalta haettu) joka irti päästyään juoksi pyrstö suorana mettään ja jäi sinne

[sisu65]

Mulla on Ilmarikukko,ilmajokelaista kantaa. Oon aivan ihastunut häneen, antaa rapsutella leuan alta eikä osoita minkäänlaisia vihaisuuden/ äkäisyyden merkkejä. . En ole mitenkään yrittänyt kesytellä.

[gallia]

Meilläkin on kukot tosi kilttejä, kertaakaan en oo saanu kukkoa kimppuuni (kopkopkop). Tää meidän vanhin kukkokin on semmonen, et antaa koululaisryhmien lasten kanniskella itteään pihalla! Yhtenä keväänä oli oikein sessio, kun lapsilla oli vuorotellen kukko sylissä ja ope otti kuvia! Toivottavasti kenenkään äiti ei saanu slaagia!

Olen kuullu (en muista luinko täältä, vai kertoiko joku), et kiukkusen kukon saa lannistettua torjumalla. Sinkkiämpäri tai peltilapio väliin ja siittä vastapalloon! Kun kukko voimansa tunnossa kalauttaa itsensä lapioon, voi olla, ettei ihan heti tee mieli kokeilla uudelleen!

Kai tää meidänkin hyvä tuuri niiden suhteen joskus kääntyy... Kiukkuisuus kuulema periytyy aika voimakkaasti ja ihan kaikki kanat ei kyllä oo pulmusia...

[outi s]

Pakko kommentoida kans,meitin Gille (tuolta gallialta kotoisin) on kyllä maailman paras kukko niin kanoille kun ihmisillekkin mutta toi meitin naapurin pappa Kalle on nyt keksinyt alkaa kiekuun Gillen kans kilpaa ohikulkiessaan ei riitä että se koirille huutelee tuosta tieltä,nyt saa kukkokin osansa. (ja juu ei ole hyvät välit...enää) Mä tavallaan toivosin että mul ois kiukkunen kukko jonka vois "vahingossa" päästää tohon vähän moikkaamaan....