Älä kiusaa kukkoa ts. kuinka kukon kanssa ollaan...

[awokoch]

Topin oli jossain vaiheessa isännällekin ärjynä ja meinas hyppiä vasten. Sitten kanalaan mentiin kylmän vesikannun kanssa ja heti niskaan kylmää vettä, jos teki yhtään uhkaavaa elettä. Kyllä se siitä rauhottui sylikukoksi.

[HiltaHelikopteri]

Ihan oma kokemus, kukko tuli päälle, pakenin kävellen takaperin, kompastuin ,kaaduin, ja, lonkka ja ranne murtui.Nyt lähes puolen vuoden, kahden lonkkaleikkauksen, ja käden ,joka ei toimi, jälkeen sanoisin, että kirvesterapiaa kukolle, joka yhtään osoittaa noita merkkejä. Tämä oli nuori tyrnis, ehti olla meillä pari kuukautta, ja se ärhäkkyys oli alusta alkaen.

Kurja kokemus, huhhuh! Eipä tarvitse ihmetellä, että olet tuommoisen jälkeen kirvesterapian kannalla!

[Ada]

Meiän kukko on tän verran syliteltävä, vaikka ei itse hakeudukkaan syliin. Parhaiten viihtyy sylissä silloin kun sillä on siivet "vapaina", eikä siis ote siipien päältä.
https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/ ... 8268_n.jpg

[kochin-fani]

Niin hyvä ketju, että en voi vastustaa kiustausta herätellä sitä!
Oon totisesti huomannut, että jos on vähänkään arka yksilö/rotuinen kukko kyseessä, niin kannattaa antaa sen olla ja edetä rauhallisesti. Maatiaiskukko Eetu on aina ollut vähän arka ja "pidättyväinen" ihmisiä kohtaan. Kokemuksen opettamana tiesin, ettei syliterapia muuta tilannetta ainakaan parempaan suuntaan (väkisin syliin ottaminen on tehnyt meillä aiemmin jo kahdesta kukosta vihaisia). Kulutin aikaa kanalassa syöttelemällä nuoria kanoja ja Eetua kädestä ja juttelemalla sille rauhallsiesti, että tottuisi läsnöolooni ja ääneeni. Tämä alkoi tepsiä nopeasti, ja Eetu jopa hyppäsi pienempänä välillä vapaaehtoisesti käsivarrelleni ja jäi siihen päiväunille - tuli niin ihana fiilis, kun huomasin että tuo pikkukukkohan luottaa minuun
Nykyisin Eetu on jälleen vähän arka, osaltaan siihen kai vaikuttaa että pääsi eri tilaan missä kasvoi, kaitsee nyt ihan aikuisia kanarouvia. Yritän jatkaa samaa rataa kuin ennenkin, eli en hätiköi turhaan vaan odotan että itse kukko alkaa luottaa minuun, menköön siihen vaikka viisi vuotta. Kuitenkaan tilanne ei ole muuttunut huonommaksi. Joskus otin Eetun syliin viedäkseni sen ulos happihyppelyllä käymään. Kun otin sitä kiinni kanalassa, se vain tepasteli puolijuoksua karkuun hämmästyneenä potpottaen, eikä ollut varsinaisesti pelästynyt, ihmekös tuo kun sitä ei ole paljoa pyydystelty. Tavoitteena on vain saada Eetu rauhalliseksi niin, että se voi rentoutua ihmisten läsnäollessa ja sen saa tarvittaessa kiinni.

[Aberkios]

Kukko on avaintekijä kanaparvessa, etenkin silloin kun munia haudotetaan poikasiksi. Useimmiten parvessa on yhtä kukkoa kohden useampi kana. On syytä muistaa, että kukko periyttää ominaisuuksiaan, myös luonnettaan, jokaiselle jälkeläiselleen. Jos siitosparvessa on esimerkiksi kukko ja 6 kanaa, on selvää, miten merkittävä tekijä kukko, ja sen luonne, on.

Yleensä kotieläinjalostuksessa huonon luonteen omaavat yksilöt hylätään jalostuksesta. Huonolla luonteella tarkoitan selkeätä ja suoraviivaista agressiivisuutta, arkuutta sekä luonteen arvaamattomuutta, jolloin eläimen käytös häilyy agression ja pelokkuuden välillä.

Naudoilla vihaiset yksilöt muodostavat uhkan hengelle ja terveydelle. Kissoilla ja koirilla estävät näyttely- ja muun harrastuksen ja hankaloittavat elämää ylipäätään. Kokemukseni mukaan kanojen ja muiden lintujen, kuten hanhien ja kalkkunoiden, kohdalla asiaan ei kiinnitetä riittävästi huomiota.

Orpington on hyvä esimerkki kanarodusta, jossa luonne ja käsiteltävyys on otettu tasavertaisena jalostuskohteena huomioon rotua kehitettäessä.

Itse en lähtisi paapomaan kukkoa, jonka hermorakenteessa on ongelmia. Kukin voi tietenkin etologiselta kannalta tutkia kukon luonteen "eheytymistä" harrastekanalassaan. Jos kanoilta ja kukolta on tarkoitus tuottaa jälkeläisiä itselle tai muille, niin kukon luonteen on oltava kunnossa, eli ainakin samaa luokka kuin kanoilla, mieluummin parempi, Jos näin ei ole, ottaisin keittokirjasta esiin sivut "kukkoa viinissä" ja lähtisin tahkoameen kirvestä!

[Annir85]

Sen verran pakko osallistua tähän kukko-ketjuun, että meillähän oli alussa kukko ("vaimonsa" kanssa) hoidossa ja kukko paljastui hyökkäileväiseksi tapaukseksi. Osaltaan tähän todennäköisesti vaikutti tuo hoitokana joka kovin aina motkotti kun menin kanalaan. Koko kanalauma vaikutti hieman stressaantuneelta liikuskellessani kanalassa kun kukko niitä komensi aina pois luotani. No, kukko lähti rouvansa kanssa takaisin omistajilleen odottamaan uutta hoitopaikkaa, kun eivät halunneet pataan laittaa. Tilalle tuli tuulih:lta aivan ihana kukko Lehtinen, sitä saa sylitellä ja silitellä eikä ole moksikaan , kanat eivät enää lähde automaattisesti pois kun menen kanalaan, vaan uteliaina katsovat että mitä hyvää akka tällä kertaa tuo , eikä ala kaakatuskaan vaan koko poppoo on rauhallinen. Että ei tosiaan kannata kiukkuista kukkoa pitää, kanatkin siitä stressaantuvat

[rilla]

Kuten myös,samaa mieltä olen,ettei ole järkeä taistella päivittäin vihaisen kukon kanssa.

Myös liian arka on vähän kurja. Kanat tosiaankin myös muuttuvat varautuneiksi ja hermoheikoiksi.
Useimmiten myös arasta kukosta voi tulla vihainen.

Muutenkin kukkojen kanssa on paras toimia määrätietoisesti. Ei lähde väistelemään,koska minusta kukon pitää kuitenkin tarvittaessa väistää hoitajaa,jos ahdasta tulee.
Kukoista on kuitenkin yleensä ylitarjontaa.

Omat kukot mulla tosi harvoin on olleet yhtään vihaisia. Tai jos on uhitelleet,olen kyllä nopeasti poistanut.
Joskus joku aikuisena meille muuttanut kukko on ollut tosi paha.

Yhtä kaunista kääpiökukkoa katselin pari vuotta. Se kyttäsi orrella,kun menin kanalaan ja lensi sitten niskaan tai silmille.
Pihalla seurasi takana ja hyökkäsi jaloille. Tenavat sitä pelkäsi kovasti.

Yhtenä aamuna se sitten lensi ja repi otsanahan,niin että veri valui silmiin. Se aamu jäi sitten viimeiseksi.
Kanat tämä herra huolehti mallikelpoisesti. Koemakasi uudet pesät ym.

Oli myös todella pieni. Ilmeisesti silkkiä ja chapoa ainakin oli rotuina.
Tuli minulle 2-vuotiaana,valmiiksi tosi synkkäluonteisena ja vihamielisenä.
Annoin hänelle mahdollisuuden,kun meidän kanat oli aivan ilman isäntää olleet jo vuoden.

[tuulih]

Tilalle tuli tuulih:lta aivan ihana kukko Lehtinen, sitä saa sylitellä ja silitellä eikä ole moksikaan , kanat eivät enää lähde automaattisesti pois kun menen kanalaan, vaan uteliaina katsovat että mitä hyvää akka tällä kertaa tuo , eikä ala kaakatuskaan vaan koko poppoo on rauhallinen. Että ei tosiaan kannata kiukkuista kukkoa pitää, kanatkin siitä stressaantuvat

Lehtinen kasvoi ainoana kukkona ja se oli jo pikkutipusta asti ryhmän päällikkö, täysin itsevarma luonteeltaan ja sen ei ole koskaan täytynyt tapella asemastaan. Meille jäänyt Lehtisen tilalle kasvatettu kukko on kasvanut ensin ihmisen hoivissa ja sitten kaikkien nokkimana, viettänyt paljon aikaa yksin. Nyt se on aggressiivinen ihmiselle, joskaan ei kanoille joita se on oppinut kaitsemaan hyvin. Tänä aamuna se nokkaisi minua käteen niin että vieläkin on jäljet.

Luen mielenkiinnolla näitä juttuja miten kukon kanssa ollaan, itse en pelkää kukkoa ja lapsetkin pystyy pitämään siitä sopivalla etäisyydellä joten olen päättänyt että katselen talven yli miten kukko aikuistuu ja paheneeko kanoja suojeleva käytös vai tyyntyykö se ajan kanssa. En aio kuitenkaan sietää sellaista että meidän kauhean tyynet kanat alkaisivat oireilemaan hermoheikon kukon takia, jos kukko ei asetu tai se alkaa ajaa kanoja niin täytyy sitten vaihtaa se. Kun katson kukkoa silmiin mulla tulee tunne ettei siellä vastapuolella ole oikein ketään kotona joten olen aika pessimistinen koulutus -ja kesytysmahdollisuuksien suhteen

[PunainenKana]

Meillä taas niin päin, että viime vuonna oli konehaudottu kukko, kesy, sai oman pienen kanalauman jo muutaman kuukauden iässä, puolivuotiaana rupes aggressiiviseksi. Kattelin hetken ja söin sitten pois. Viime keväänä hain 1v kukon joka siihen saakka oli elänyt samassa porukassa isänsä ja veljensä kanssa. Kesyyntyi kesän aikana ja on nyt niin mukava tapaus että sen takia rupesin pitää kanoja ympärivuotisesti. Ei puske syliin, mutta syö mun kädestä ja antaa koskea. Ja on niin komea että sydän pakahtuu .

[Liljanmäki]

Voi itku

2,5 v tuli pihalta huutaen suoraa huutoa, ja kun kysyttiin missä vika, vanhempi veli kertoi että kukko oli käynyt päälle, töni pojan siis kumoon, selkäpuolelle oli hyökännyt kun oli kääntynyt kukosta pois. Meillä on useampi kukko, mutta tämä nimenomainen on kyllä se päällepäsmäri, ja kanoja taitaa olla laumassa liian vähän (tämä tilanne korjaantunee keväällä). Mikä neuvoksi, kukko pois? Siitä on tulossa todella kaunis yksilö, harmittaa senkin puolesta, mutta aggressiivista kukkoa en voi lasten takia pitää :/ laumassa on myös velipoika äksylle, mutta tähän mennessä hän taas on pysynyt ihan hissukseen. Voinko olettaa että sama luonteenpiirre saattaa olla myös hänessä, olisiko ideaa ottaa pois molemmat samalla?

[Iita]

Voi harmi .
Ottaisin vain se "pois päiviltä" joka käy päälle..

[omega]

Itsellä on 3 kukkoa.
Jossain vaiheessa kukoilla kaikilla on ollut tuota hyökkäilyä jne,
Mutta kun tämä on tapahtunut, olen ottanut luulot pois, esim autotallissa viihtyvä kukkoni
alkoi pitkän tovin olla hyökkäävä, reviiri tietoinen ja hyvin uhkaava. Useasti kävi päälle jalkaan ja käsiin, kunnes mulla pimahti.
Annoin kukolle AINA lähdöt agressiivisesti ( ei lyömällä tai mtn väkivaltaa) äänellen, käsiä levitellen, muutenkin ääniä tehden jaloilla ( kenkiä laahustaen, seiniin potkien jne) välillä toki jakoavain saatto vitutus puuskissa seinään lentää, ei toki koskaan kukkoa päin.

Tämä esitys kesti joka päivä parin kk ajan, kunnes pikkuhiljaa kukosta tuli nöyrä. Ei arka, tai vihainen enään.
Nyt me olemme niin hyvin sujut toistemme kanssa, että vieressä olo ei aiheuta sirkusta, lisäksi kukko syö kädestä leipää ja on muutenkin kesympi. Enään ei siis esiinny hänellä agressiivisuutta ihmisille, toki ykkös kukkoa tiuhaan yrittää kyykyttää.

Tosiaan, olen toki aivan päättömänkin hullun kukon nähnyt tuttavan tilalla, muttei se minulle mitään tehnyt, kiersi aina kaukaa vain, kun tekeydyin isommaksi levitellen käsiä ja jalkoja laahustaen. Talonväki ei niin tehnyt, ja kukko hyökkäsi talon isäntää ja emäntää vastaan aina tilaisuuden tullen. Lopulta otin kukon itelleni, viikon aikana tuntu nöyrtyvän, sillä siittäkin sain kesyn kaverin itselleni. Hyvä vahti oli hän, huusi aina tätsillä kun joku tuli pihaan.

Nykyisen ykkös kukkoni oli vähän helpompi kesyttää, sillä varsinainen uho kohdistuu vain kukkoihin, ihmisiin nuorena kanojen ensi munintojen ja hautomisien aikaan. Kun näin kukon oleva hyökkäämässä, ja ääntelemässä pihalla minun lähelläni, juoksin ns. Vastaan kädet levällä. Kukko perääntyi läheiseen nokkos pensaaseen vähäksi aikas. Sen koomin ei Ole uhitellut, istuu orrella kun kerään munat( suoraan naaman edessä, tai jaloissa pyörimässä kanojen perässä.)
Ja on hyvin tarkka tytöistään, ja reviiristään muutenkin.


Kannustaisisin sitkeyteen ja luulojen pois ottoon, se on minulla toiminut, ja aina munat olen nykyään rauhassa kerännyt.

[Liljanmäki]

Nyt taitaa olla tarvetta hyvälle viinikukkoreseptille. Edellisen kohtauksen jälkeen nimittäin tänä aamuna kävi se säyseämpi velipoika vanhemman poikamme kimppuun, pariinkin otteeseen, ehti raapaista pojalle kunnon halkion ja kuhmun huuleen, ikinä aikaisemmin ei ole tehnyt mitään vastaavaa
Ei auttaneet huudot tai huitomiset minulta tai isännältä, joten pataan joutuvat molemmat. Toivottavasti meininki kanalassa rauhoittuu nyt, kun kukkoja jää tilapäisesti vain kaksi, ja yksi niistä pääsee kuitenkiin vaihtoon keväällä, saadaan kana tilalle.

Lasten kanssa en halua ottaa riskejä, täällä kun tipuja käy kattelemassa omien muksujen lisäksi puoli naapurustoa.

[rilla]

Kyllä minustakin kannattaa kukko laittaa vaihtoon,jos noin käyttäytyy.

Jos jotakukta innostaa,niin saahan niiden kanssa taistella.

[tuohis]

Meillä oli kukkoveljekset ja aikansa meni ihan hyvin. Sitten alkoi uhittelu ja lopputulos oli, että ärhäkkäämpi joutui pataan. Yksi kukko laumassa selvästi rauhoittaa menoa eli ei kannata pitää liian montaa kukkoa.