Säilytysohjelman uuudet säännöt, kysymyksiä ja vastauksia!

[Kalle]

Koettelempa vastailla minulle asetettuihin kysymyksiin. Lähdeteoksena esim; Kivi-Hänninen Kananhoidon käsikirja 1924, kuin myöskin Mikko Ilkan kirjoittamat aineistot.
Kananhoidon historiasta mainitaan mm Viktor Forseliuksen perustaneen Suomen ensimmäisen suomen- ja ruotsinkielisen seuran; Suomen Siipikarjan Ystävät, Turku. Sittemmin perustajan kuoltua, lupaavasti alkaneet kokeilut eri kanaroduilla hiipuivat aina vuoteen 1909, jolloin perustettiin Suomen Siipikarja- ja Mehiläishoitoyhdistys. Yhdistys muuten julkaisi omaa lehteäkin; hallussani on v 1912 yksi numero. 1918 yhdistyksen lehti lopetettiin samoin yhdistyksen toiminta.
Voinvientiyhtiö Valio herätti sittemmin kananhoidon uuteen vauhtiin ja myöhemmin Vientikunta muna.
Hämeenlinnan Suomen Siipikarjanhoitajain Liitto, perustettu 1918, julkaisi Siipikarja nimistä lehteä. Tässä lyhykäisesti suomalaisen kananhoidon alkutaival.
Rotukanaharrastuksesta minun hallussani olevista aineistoista selvinnee sen varsin myöhäinen viriäminen. Melko nuorta historian ja asiakirjatietojen valossa.
Maatiaiskanasta. Kartanot pitivät kanoja koriste-eläimenä jo Kustaa II Adolfin ajoista lähtien ja Ruotsista ja Saksasta lähtöisin. Sittemmin pientilalliset, mökkiläiset ja torpparit hankkivat kanoja myöskin. Kun hoitoon ei oikein liiennyt rahaa, taitoa ja tietoakaan ei liiemmin ollut hoidosta; voidaan ykskantaan todeta eräänlaisen maatiaiskannan syntyneen lähinnä luonnonjalostuksen ja karsinnan tuloksena. Heikot karsiutuivat ja hyvät jatkoivat sukua. Muniakin opittiin käyttämään vasta varsin myöhään.
1800-luvun puolivälin jälkeen ns maatiaiskanoissa jo oli jakautumista kahteen eri väriin, mustiin ja ruskeisiin, lienee ensimmäinen jako. Olen löytänyt maininnan maatiaiskana, kirjallisuudesta vasta v 1912. Vallitsevana kanakantana maatiainen on esiintynyt Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Satakunnassa ja Savossa. Suomalainen maatiaiskana (Gallus domesticus fennicus). Roruselitys(kirjan tekstiä), siinä se nyt sitten esiintyy nimellä rotu, rotuselitys on senverran pitkä, että nyt tällä istumalla en sitä ryhdy kirjoittamaan, mikäli joku haluaa, voin sen jäljentää siten kun se 1924 määriteltiin ko kirjassa.

[Suvianne]

Kaiken tään luetun jälkeen pistää miettimään että mitähän jos kaikki pistäisi omien kanaloidensa ovet kiinni, ei sisään eikä ulos liikennettä, en tarkoita tällä nyt ulkoilua, ja pitäisivät muutamia vuosia parvensa ns eristyksissä kaikista muista lähteistä Mihinköhän tälläisessä tilanteessa päädyttäisiin? Muodostuisiko pidemmän päälle geneettisesti uusia kantoja ominaisuuksiltaan vaiko vahvistuisikohan alkuperäiset ominaisuudet entisestään.... tämä vaan nyt mun omaa ajatusleikkiä. Omalta kohdaltani aion pitäytyä alkuperäisparveni perustalla ja en ole edelleenkään aikeissa hankkia tänne mitään uutta verta mistään ainakaan toistaiseksi.

Siis tarkoitatko, että että et uskalla ottaa edes muilta säilyttäjiltä uutta verta omaan kantaasi? Siis samaa kantaa??

[smari]

Koettelempa vastailla minulle asetettuihin kysymyksiin. Lähdeteoksena esim; Kivi-Hänninen Kananhoidon käsikirja 1924, kuin myöskin Mikko Ilkan kirjoittamat aineistot.
Kananhoidon historiasta mainitaan mm Viktor Forseliuksen perustaneen Suomen ensimmäisen suomen- ja ruotsinkielisen seuran; Suomen Siipikarjan Ystävät, Turku. Sittemmin perustajan kuoltua, lupaavasti alkaneet kokeilut eri kanaroduilla hiipuivat aina vuoteen 1909, jolloin perustettiin Suomen Siipikarja- ja Mehiläishoitoyhdistys. Yhdistys muuten julkaisi omaa lehteäkin; hallussani on v 1912 yksi numero. 1918 yhdistyksen lehti lopetettiin samoin yhdistyksen toiminta.
Voinvientiyhtiö Valio herätti sittemmin kananhoidon uuteen vauhtiin ja myöhemmin Vientikunta muna.
Hämeenlinnan Suomen Siipikarjanhoitajain Liitto, perustettu 1918, julkaisi Siipikarja nimistä lehteä. Tässä lyhykäisesti suomalaisen kananhoidon alkutaival.
Rotukanaharrastuksesta minun hallussani olevista aineistoista selvinnee sen varsin myöhäinen viriäminen. Melko nuorta historian ja asiakirjatietojen valossa.
Maatiaiskanasta. Kartanot pitivät kanoja koriste-eläimenä jo Kustaa II Adolfin ajoista lähtien ja Ruotsista ja Saksasta lähtöisin. Sittemmin pientilalliset, mökkiläiset ja torpparit hankkivat kanoja myöskin. Kun hoitoon ei oikein liiennyt rahaa, taitoa ja tietoakaan ei liiemmin ollut hoidosta; voidaan ykskantaan todeta eräänlaisen maatiaiskannan syntyneen lähinnä luonnonjalostuksen ja karsinnan tuloksena. Heikot karsiutuivat ja hyvät jatkoivat sukua. Muniakin opittiin käyttämään vasta varsin myöhään.
1800-luvun puolivälin jälkeen ns maatiaiskanoissa jo oli jakautumista kahteen eri väriin, mustiin ja ruskeisiin, lienee ensimmäinen jako. Olen löytänyt maininnan maatiaiskana, kirjallisuudesta vasta v 1912. Vallitsevana kanakantana maatiainen on esiintynyt Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Satakunnassa ja Savossa. Suomalainen maatiaiskana (Gallus domesticus fennicus). Roruselitys(kirjan tekstiä), siinä se nyt sitten esiintyy nimellä rotu, rotuselitys on senverran pitkä, että nyt tällä istumalla en sitä ryhdy kirjoittamaan, mikäli joku haluaa, voin sen jäljentää siten kun se 1924 määriteltiin ko kirjassa.

Ollaan Kalle luettu varmaan samat läksykirjat (Toisinsanoin kaikki mitä ahkeralla vuosikausien etsinnällä on käsiin saatu.) Minä vedän juuri noistakin mainitsemistasikin asioista sen johtopäätöksen että rotukanoja on ollu täällä yli 100 vuotta. 1800-luvulla ne oli tunnettu ja pidetty asia jo ja rotujen ominaisuuksia vertailtiin kuten nykyäänkin.

Maatiaskanan vanhat kuvaukset olen myös lukenut tarkkaan. Tarkoitin kysymykselläni sitä, että kuinka pitkälle on eri kantojen historiaa tiedetty taaskepäin kun ne on otettu säilytykseen? Mihin vuosilukuun asti jäljet johtaa milläkin kannalla? Onko tosiaan totta että jonkun kannan voidaan varmuudella tietää olevan yli 100 vuoden takaista maatiaskantaa sekoittumattomana mihinkään muuhun? Jos tämä on totta, niin mikä kanta/ kannat on kyseessä? Miten puhtaus tiedetään? Näitä asioita minä en tiedä, ne ei käy esiin julkaistuista kirjoituksista. Tahtoisin tietää!

[Iloisten Munatalo]

Kaiken tään luetun jälkeen pistää miettimään että mitähän jos kaikki pistäisi omien kanaloidensa ovet kiinni, ei sisään eikä ulos liikennettä, en tarkoita tällä nyt ulkoilua, ja pitäisivät muutamia vuosia parvensa ns eristyksissä kaikista muista lähteistä Mihinköhän tälläisessä tilanteessa päädyttäisiin? Muodostuisiko pidemmän päälle geneettisesti uusia kantoja ominaisuuksiltaan vaiko vahvistuisikohan alkuperäiset ominaisuudet entisestään.... tämä vaan nyt mun omaa ajatusleikkiä. Omalta kohdaltani aion pitäytyä alkuperäisparveni perustalla ja en ole edelleenkään aikeissa hankkia tänne mitään uutta verta mistään ainakaan toistaiseksi.

Siis tarkoitatko, että että et uskalla ottaa edes muilta säilyttäjiltä uutta verta omaan kantaasi? Siis samaa kantaa??

Tällä hetkellä ei ole edes tarvetta ottaa.

[Kalle]

Käsite alueellinen vanha eläinkanta; mielestäni melkoinen veteen piirretty viiva. Kantahan muodostuu siitä, että jollain tietyllä alueella on vuosikymmenten jopa yli sadan vuoden kehittynyt tietynlainen kanta, aika yhteneväinen moniltakin ominaisuuksiltaan, niitä ei oikeastaan kukaan ole ns jalostanut ja sanoisinkin; onneksi. Tämä koskee kaikkia eläinkantoja, hevosia, koiria, nautaeläimiä jne. Vasta sitten kun ihminen pani näppinsä peliin, ollaankin jo otettu ensiaskeleet rotujen suuntaan. Ihminenhän kaikki eläinrodut on aikaansaanut valinnoillaan.
Maatiaiskanoja, niinkuin aiemmin kirjoitin, alettiin n 100v sitten karsimaan siten, että muodostui mustia ja ruskeita maatiaiskantoja. 1900-luvulla, sen alkuvuosikymmeninähän jo tehtiin maanviljelysneuvos Hildenin toimesta ns Osaran kanta, risteyttämällä maatiaiseen Plymouth-Rock kukkoja. Nyttemmin kanta on jo hävinnyt. Vanhoista Suomen Siipikarja-lehdistä muistan maatiaisristeytyksiä tehdyn jo 1920 aikoihin, lehteä toimitti Matti M Ilkka.
Erilaisten maatiaiskantojen ns löytyminen ajoittunee tuonne 1930-50 aikoihin ja sitten myöhemmin näitä vähäisempiä kantoja. Nimettyjen kantojen historia lienee kanarotuja paljon lyhyempi. Yli sata vuotta sitten oli ainoastaan maatiaiskana, faktatietoja lienee hyvin vaikeata löytää. Kanaroduistahan löytyy paljon todennetumpaa tietoa50-100 vuoden ajalta ja Suomestakin pian jo sadan vuoden ajalta.
Varsinainen kanataloushan on sitten jo pian satavuotiasta, tosin ei perustunut kovinkaan vahvasti kanarotuihin vaan risteytyksiin.
Tämmöisiä hajamietelmiä ja sainpahan oikein innostuksen ruveta tuota kanarotu-/maatiaiskanakysymystä penkomaan. Muistaisi vaan mitä kaikkea kirjallisuutta asiasta hallussani onkaan. Noista Pellervo-vuosikirjoista, kenellä onkaan, niissäkin on paljon kana-asiaa ja historiaa.

[Kalle]

Löytyyhän sitä muuten tämmöinenkin maatiaiskanta. http://www.amk.fi/opintojaksot/500/1162 ... ghfk3.html
Sattumoisiin löysin tuolta netin syövereistä.
Kantanen muuten takavuosina puolusteli näitä sulkajalkoja, lienee sittemmin kelkka kääntynyt.

[Talbot]

Minun mielestä näissä aitouskeskusteluissa on yksi puute, ja se on dokumentaation puute. Jos jonkin kannan säilyttäjäketjussa on aukko (musta aukko ) lähivuosina tai -vuosikymmeninä, pyritäänkö tapahtumia aukon ajalta aktiivisesti selvittämään? Ei pitäisi olla ylivoimaista kun ihmiset jotka tietävät ovat elossa. Tämäkin Tammelan maatiaiskanta on dokumentoitu jo lehtijutussa perin tyypillisellä, vaan riittämättömällä tavalla; joltain maatilalta näitä on saatu. A vot. Minä tiedän paljon maatilallisia Tammelasta, alanko kysellä? Sitten meillä on kantoja, joista on polveutumisketju tiedossa jopa 2. maailmansotaa edeltäneeseen aikaan. Jos tällaisessa pitkän linjan maatiaiskannassa ei ole vieraiden rotujen piirteitä esiintynyt kuin vasta viime aikoina, ei niissä erittäin todennäköisesti alun perin tällaisia piirteitä ole ollut. Eli nämä vieraat piirteet eivät kuulu kantaan, niihin alkuperäisiin geeneihin joita säilyttämisohjelmalla on tarkoitus säilyttää. Perinnöllisyydestä voi joka uulssoni olla mitä mieltä lystää, mutta jos jokin vanha geeniaines on vaikeina aikoina kauan sitten onnistunut säilymään ilman vieraita piirteitä, niin on se nyt perin könkköä jos edistyneenä nykyaikana sitten ne piirteet hyväksytään ja nostetaan kädet ylös. Tai sitten nykyaika ei niin edistynyttä olekaan kun evoluution vahva voima ahneus näyttää kaikkialla pieksevän kohtuuden pesäpallolukemin. Muuten, evoluutiosta; mihin kana on sulkajalkoja tarvinnut ja missä? Joku käytännöllinen, hyödyllinen syy tällaisen ulkomuotopiirteen olemassaololle tietenkin on.

[Kalle]

Talbotin kanssa taas kerran samaa mieltä. Eikös tuon maatiaisen ominaisuuksiin kuulu selviytyminen mahdollisimman vähällä tarjotulla ravitsemusella, kylmän yms olosuhteiden sietokyky, ravintoon suhteutettuna kohtuullinen munantuotanto, terveys...jne. Maatiaisen ominaisuuksiin vielä; vahva suvunjatkamisvietti, laumasosiaalisuus tiettyyn rajaan saakka, reviiriuskollisuus, vaatimaton ulkonäkö mutta sitä suurempi ego selvitä elämän haasteista.
Sulkajalkaisuusn ei todellakaan ole maatiaisen ilmiasuun kuuluva piirre nykyaikaan. Eiköhän maatiaisen selkein ominaisuus liene; elämästä pitää selvitä hengissä ja jatkaa sukua.

[Kiyry87]

Komppaan Kallea ja Talbotia tässä asiassa.
On outoa että niitä sulkajalkoja on tässä edistys edistyy yhteiskunnassa alkanut ilmestymään

Luultavasti sulkajlat on kuivien olosuhteiden juttu koska vetisessä säässä ne on lähinnä rasite, nehän kerää kaiken ravan
Näin käytännöllisesti naisen logiikalla pääteltynä.

[Suvianne]

Minä olen aina ajatellut, että ne on ihan vain ihmisen jalostama?? Eikat missään kulje viidakkokanoja sulkajaloilla??

[Iloisten Munatalo]

Sulkajalkoja luonnostaan on korkeintaan tarvittu kosiskelun tehostamiseen, jos niitä on ennenmuinoin ollut ... luulempa kyllä että ihminen on turhamaisuudessaan nekin rotuihin jalostanut saadakseen lisää näyttävyyttä

[Suvianne]

Niin minäkin luulen, tuntus maassa elävälle linnulle ihan älyttömän epäkäytännöllisiltä. Ja eikös näissä koristeroduissa ole tytöilläkin karvat jaloissa?? Joten ei se ole kosiskelua varten kehittyny. Sillo se pitäs olla vain pojilla kuten kukkojen isompi pyrstö.

[vanttu]

Lueskelin pitkää ja kiinnostavaa ketjua läpi - hienoa keskustelua ja pohdintaa!

Uudet ohjeistukset eivät minusta ole liian vaikeita - mutta omituisia ovat joiltain osin. Itse kasvatan myös suomen alkuperäiskarjaa, isk:ta sekä lampaista kaikkia kotimaisia rotuja; ja alkuperäisrotutukea saavalle itsestään selvää on astutusryhmien huolellinen erilleenpitäminen. Toki sattuu syntymään vahinkokaritsoja, joiden isistä ei ole tietoa, ja nämä päätyvät lihantuotantoon. Kummastelen, mistä johtuu, että kanoille on koettu tarpeelliseksi laatia tiukemmat säännöt.

Sitten tuo kukkojen määrä: minullekin oli kukkoja neljännes kanojen määrästä, ja silloin en kokenut itseäni hyväksi kanankasvattajaksi; kanat olivat selistään paljaita. Pienestä asti yhdessä kasvaneet kukot eivät olleet aggressiivisia, mutta paremmalta alkoi näyttämään kanalassa, kun kukot vähennettiin kahteen.

[Tuulia]

Mitäs muita kanojen rotujen jalostamiseen on käytetty kuin viidakkokanaa, yksin viidakkokanalla ei pitkälle pötkitä kanojen jalostamisessa, ellei niitä ollut paljon erilaisia, olisiko voinut johinkin kylmemmille maanosille kehkeytyä karvajalkainen kanalaji.
Eikös aika moni rotukana ole rotuna ikivanha ja niillä sulkajalkoja aika monellakin. kyllä mun pää sanoo että sulkajalat on peräisin rotukanoilta, mutta missä on rotukanojen esi-isät lukuunottamatta viidakkokanaa joka oli paljasjalkainen, Vai onko jonkun mutaation kautta alettu jalostamaan karvajalkoja.
Mitä mieltä olisitte fasaanista, se kun kait kuitenkin on vaikuttanut Phoenixin jalostuksessa, niillä kun on taakseppäin sojottava pyrstö, kun muilla kanoilla pyrstö on pystyssä.
Ei sitä koiraakaan tehty yksin sudesta...

[Suvianne]

No en usko tohon. Olen kattonu pitkän dokumentin kettujen kasvatuksesta venäjällä.
Siellä valittiin vain agressiiviset ja toiselle puolelle vain kiltit.

Kiltit ketut alkoivat lyhyessä ajassa muistuttaa sylikoiraa, niille ilmestyi kippurahäntää ja uusia värityksiä.

Jotain höpöttivät että kiltteysgeenien alla on muutakin joka ei menesty agressiivisuus geenien kanssa.

Kyllä yhdestä viidakkokanasta saa vaikka mitä. Katsoo vaikka minkäliejärven kirjoahvenia, kaikki samasta lähtöisin.