HiltaHelikopteri kirjoitti:Muori - aurinko paistaa! Sehän näissä harrastelinnuissa onkin juuri se hieno asia, että saa tehdä juuri niin kuin itse tykkää, jos ei kuulu mihinkään ohjelmiin! Tosin sitä pitää teroittaa, että säilytysohjelmaan kuuluvan pitää tehdä niin kuin ohjeissa sanotaan. <---Täällä on monta, jotka vasta miettivät säilyttäjäksi ryhtymistä, niin siksi tuo huomautus.
Tää on muuten todellakin sellanen asia joka on syytä olla selvillä jos säilyttäjäksi ryhtymistä harkitsee. Sillä mullakin on kestäny näin kauan ennen kuin osasin päättää mitä tekis.
No, säilyttäjyydestä on meiliä jo laitettu, vastauksia ei tosin vielä ole kuulunut. Tulin siis siihen tulokseen että pidän ilmajokiseni ilmajokisina. Jos mulla sitten joskus 10 vuoden päästä on ooooikeeen iso kanala jossa on tilaa pitää mahottomasti eri osastoja ja ryhmiä, niin silloin saatan ihan omaksi ilokseni väkerrellä jokin sekametelisopan siihen ilmajokisten rinnalle. Mutta siihen asti (ja sen jälkeenkin ilmajokiset ainakin) saapi kanaset meillä olla ihan sitä rotua mitä on, enkä ala risteyttelemään sen kummemmin. Ilmajokiset ilmajokisina (ja orpit orppeina).
Ja mistäpä tuota tietää jos joskus vielä risteyttäminen eri maattarikantojen välillä tosiaan tulis ihan luvalliseksi jollei jopa suotavaksi. Siihen asti ja sitä odotellessa edetään niitten sääntöjen mukaan mitkä on annettu.
Muorin tapa pitää kanoja on yksi muiden joukossa ja mielestäni ihan hyvä. Mutta se ei liity mitenkään maatiaisten säilyttämiseen. Kyllä säilytyksen täytyy tapahtua ilman muita rotuja. Eli kuten edellisellä sivulla korostetusti kirjoitin, ALKUPERÄINEN TULISI SÄILYTTÄÄ ALKUPERÄISENÄ. Tää on mun vankkumaton mielipide.
kaakatin kirjoitti:Ainakin kissa- ja koiramaailmassa geenipohjan kapeus on kironsana ja tässä säilytysohjelmassa sitä ihannoidaan.
Ei sitä geenipohjan kapeutta ihannoida, höpö höpö. Koska kannat ovat selkeästi eriytyneet vuosikymmenten aikana, ne ainakin tässä vaiheessa halutaan pitää erillisenä, että tuo aiemmin muodostunut erilaisuus todellakin säilyisi.
Esim. Alhon kanta on niin laaja ja elinvoimainen, että ei varmasti se tarvitse mitään "lainaverta" vaan ihan vain hieman viitseliäisyyttä säilyttäjiltä siinä, että sukusiitosta vältetään.
Kyllähän tässä maatiaisten säilyttämisessä olisi tutkimisen tarvetta. Luulenpa, että suurin este esim. laajoille dna-tutkimuksille on rahapula. Ja kunnes joku taho tajuaa asian niin tärkeäksi, että se saa rahoituksen, kantoja säilytetään erillään, ettei huononneta tämän "odottelun" aikana maatiaiskanan tilannetta mihinkään päin.
Ja kyllä se Tiina Tuovinenkin vastaa, jos sille näitä mietteitä laittaa. On ihan älytöntä, että asiasta kovin vähän tietävät alkavat ehdotella ratkaisuja ongelmaan, jota ei edes todistetusti juuri ole.
*Muoks* Tuo viimeinen lause tarkoitti itseäni ja oli TO-DEL-LA huonosti ilmaistu! Pahoitteluni siitä! (Seuraavalla sivulla tarkemmin..)
Viimeksi muokannut Mimmi, 25 Maalis 2009, 17:54. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Ja ilmajoen surkean pienen kannan säilyttäjänä voisin sanoa ettei sukuruttasia oireita ainaskaan hedelmällisyyden puolesta meillä oo ilmenny, itävyys taas vain 1 tyhjä per 20 munaa
kukko on kyllä vaihtunu tiheään!
Mä olen miettiny tätä sukusiitos hommaa pienessä päässäni nyt jonkinaikaa..
Olisko sellanen vaihtoehto mahdollinen, että valittaisiin joku ryhmä jostain maattarista ja niiden kanssa käytettäisiin jotakin muuta rotua jooka muistuttaa kovasti kyseistä maatttari kantaa. Ja niiden jälkeläisiä taas risteytettäisiin puhtailla maattareilla ja niin etespäin.
Siitähän se muuttuu taas maattariksi jossain vaiheessa, mutta olisi erisukuista verta takana..
No tää nyt oli vaan mun ajatusmaailmalla pähkäiltyä...
Poiminpa tähän tuolta kanarotukeskusteluista aiemmassa maattariketjussa vuonna 2007 laittamani Tiina Tuovisen vastauksen joihinkin silloin laittamiini kysymyksiin:
Tiina Tuovinen MTT:ltä vastasi ja pahoitteli vastauksen viipymistä. Laitan kysymyksiäni ja vastauksia niihin tänne. Huomasin kyllä myös, että en ehkä osannut kysyä kaikkien mielestä oikeita asioita, mutta jotain kuitenkin.. Ensin yleistä:
Kun maatiaiskanan säilytysohjelmaa käynnistettiin, oli eri linjoja 17. Sen jälkeen on Jussilan kanta yhdistetty jämijärveläiseen, rantsilalainen kiuruvetiseen, jalasjärveläisen kannan säilytystyö loppunut ja ruotsalainen kanta poistettu suomalaisen maatiaiskanan määrittelyistä. Lisäksi on yksi uusi kanta eli iittiläinen löydetty. Kanakantoja tai linjoja on näin ollen 13. Kanakantojen väliset erot ovat lähinnä ulkonäköön ja tuotanto-ominaisuuksiin liittyviä. Ainoastaan kiuruvetisen ja savitaipaleen kanojen välisiä perinnöllisiä eroja on selvitetty DNA-tasolla.
- Onko säilytysohjelman tarkoitus jatkossakin säilyttää kaikki säilytettävät kannat erillään?
V: Tämä on kaksitasoinen kysymys. Ensinnäkin, jos aiomme säilyttää monimuotoisuutta, täytyy meidän pitää kannat erillään, jolloin erilaisissa ympäristöolosuhteissa luonnonvalinnan seurauksena syntyy hiukan toisistaan poikkeavia kanapopulaatioita. Tämä johtuu siitä, että geneettisessä ajautuminessa tapahtuu erilaisten kelpoisuuden kannalta neutraalien mutaatioiden valikoitumista ja se nopeuttaa eriytyneiden populaatioiden välisten erojen syntyä.
Toisaalta, jos tämä alkupopulaatio on hyvin pieni, voimistuu geneettinen ajautuminen, joka populaation ollessa pysyvästi pieni aiheuttaa sen, että valinta ei kykene uusimaan alleeleja (saman geenin vaihtoehtoisia muotoja) riittävän nopeasti. Tällöin todennäköisyys sille, että populaation yksilöiden geeneihin ilmaantuu myös haitallisia alleeleja, kasvaa.
- Onko mahdollista, että geeni- ym. tutkimuksen avulla virallisesti yhdistettäisiin tietyt kanakannat (esim. pienet kannat liitettäisin suurempaan, josta pieni kanta on lähtöisin) terveen geenipohjan lisäämiseksi?
V: Maatiaiskanojen alkuperää selvitti Heli Koskivainio 1990-luvun alussa. Tutkimuksen alussa näytti siltä, että erillisiä kantoja oli useita. mutta kun mentiin riittävän kauaksi taaksepäin ajassa, havaittiin, että puolet silloin tutkituista kanakannoista voitiin jäljittää kahteen taloon.
Tarja Niemelä jatkoi linjojen määrittelyä edelleen ja uusiakin kantoja ilmaantui hänen tutkimuksensa aikana (mm. Jan Hoogesterin Iittiläinen). Kaksi yhdistämistä on tapahtunut; jämijärveläinen kanakanta on yhdistetty Jussilan kantaan ja rantsilalainen kiuruvetiseen.
MTT:llä oli vv.1998-2000 käynnissä AVIANDIV-projekti, jolla pyrittiin selvittämään Eurooppalaisten kanarotujen perinnöllistä monimuotoisuutta. Tavoitteena oli tuoda esiin harvinaisten kanakantojen perinnöllisistä ominaisuuksista esiin ne, joita voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää jalostuksessa; so. sopeutuminen ilmastoon, tautienkestävyys ja ravinnon hyväksikäyttö. DNA-tutkimusten avulla todettiin, että maatiaiskanakannat ovat perinnöllisesti monimuotoisempia ja lähempänä villikanaa kuin pitkälle jalostetut kaupalliset rodut. Suomea edusti 'suomalainen maatiaiskana' yleensä, ei mikään erityinen linja.
Vaikka DNA-tutkimukset käyttäen PCR-menetelmää ovatkin nykyään rutiinia ja siksi edullisia, täytyy niillekin löytää maksaja. DNA-näyte voidaan nykyään ottaa vaikka höyhenestä. Kokonaan toinen asia sitten on, saadaanko kaikki säilyttäjät motivoiduiksi lähettämään höyhennäytteitä meille. Jostakin täytyy löytää rahaa näytteenottajan palkkaankin.
Hanke, johon tämä selvitys sopisi on 'Suomen kansallisen kotieläingeenivaraohjelman toimeenpano'; johtavana tutkijana FT Juha Kantanen MTT:ltä. (Välitin viestisi myös hänelle.) Projekti jatkuu vuoden 2010 loppuun saakka.
- Jos tällaisia yhdistämisiä olisi tulossa, onko aikataulusta tietoa? V: Ei ole
- Kysymys koskee siis esimerkiksi Tyrnävän kantaa (vrt. Piikkiöläinen) sekä ehkäpä Alho ja Savitaipale (ns. Seiskarin kanta) tms.
V: Tyrnäväläisellä kannalla on tätä nykyä vain yksi säilyttäjä, jolla kuitenkin on useampi kukko, joten tätä kantaa ei kannata sen pienuuden vuoksi ainakaan sulauttaa. Vrt. vastaus yllä.
Alhon ja savitaipaleen kannan suhteen ei ole mitään järkeä ryhtyä tälläiseen toimenpiteeseen; Alhon kanta on säilyttänyt asemansa, ja vaikka Savitaipaleen kanan suosio on laskenut, ei se kuitenkaan ole vielä kriittisesti uhanalainen.
Mikä tuo ruotsalainen kanta on ollut? En oo kuullutkaan tuosta.
DNA-tutkimusten avulla todettiin, että maatiaiskanakannat ovat perinnöllisesti monimuotoisempia ja lähempänä villikanaa kuin pitkälle jalostetut kaupalliset rodut.
No mää oon siinä uskossa, että se on ollut ruotsalaista maatiaista, joka "pöljyyksissään" on aluksi otettu yhdeksi suomalaisen maatiaisen kannaksi. Ja luovuttu sitten, kun on hoksattu, että ei perskules, sehän on hurrien kana.
Sori Mimmi.
Myönnän, etten tiedä juuri mitään kanoista, kovin alkutaipaleella ollaan. Kerroin vain mikä minua arveluttaa säilytysohjelmassa ja siksi epäröin siihen liittymistä. Alhon kanta nyt kai oli huono esimerkki, kun se taitaa kuitenkin olla "laajin kanta". Arvostan todella paljon säilyttäjiä ja ilman heitä tai teitä tätä keskustelua ei edes käytäisi.
Juuri tuo perinnöllinen monimuotoisuus on se minkä nykyinen säilytysohjelma pienistä kannoista hävittää!!!
Ja mielestäni missään tapauksessa ei Kaakattimella ole mitään anteeksi pyydettävää mimmiltä eikä muiltakaan. Ei tarvitse olla säilyttäjä voidakseen asiasta keskustella, eikä tarvitse olla kananpitäjä tietääkseen eläinten jalostuksesta. Ja jalostusta on jalostusohjelmat, kuten toiselta nimeltään on kuitenkin myös säilytysohjelma ohjeineen ja rajoituksineen. Ns alkuperärotujen jalostushan on tyypillisesti sitä että säilytetään. Rotukanoissa, koirissa, hevosissa jne jne
Mimmi kirjoitti: On ihan älytöntä, että asiasta kovin vähän tietävät alkavat ehdotella ratkaisuja ongelmaan, jota ei edes todistetusti juuri ole.
Eiköhän tää nyt kuitenkin ole ihan harrastelijoitten foorumi, niin että kyllä mun mielestäni ns. tavallisetkin tallaajat voivat keskusteluun osallistua typerine mielipiteineen.
Ja kyllähän se ongelma on olemassa, vaikka ei sitä olisikaan virallisesti todistettu. Jos jotakin kantaa on vain muutamia kymmeniä yksilöitä, niin ei siinä omistajan viitselijäisyydellä ole mitään tekemistä sisäsiitoisuuden ehkäisyssä.
Yritin jälleen kerran löytää ulkomuodollisia eroja eri kannoista selailemalla kanarotu esittelyssä olevia kuvia, mutta tuloksetta . Mainintoja kyllä oli että se se kanta ei enää muistuta sitä ja sitä kantaa, mutta kuvista ei sitä voinut päätellä. Esim. piikkiöläiset kanat muistutti ulkomuodoltaan hyvin paljon alhokanoja. Kiuruvetinenkukko ja alhokukko olivat ulkonäöllisesti samankaltaisia jne. Kun näiden kantojen erilaisuus perustuu myöskin ulkonäköön(värikseltään saa olla mitä vain), niin voisiko joku säilyttäjistä kertoa niitä ulkomuodollisia eroavaisuuksia. Muusa jotain omistaan kertoilikin, mutta entä muut kannat, mitkä ovat niiden erottavat tuntomerkit toisistaan. Osaisivat sitten uudet kanaharrastajat katsoa kanoista kannan, etteivät ole vain myyjän puheiden armoilla. Pahoittelen, että toistan tätä samaa asiaa maattarikeskusteluissa, mutta ulkomuodolliset erot pitäisi olla muidenkin kuin säilyttäjien tiedossa. Omanikin alhoina ostin(säilyttäjältä), mutta toisinaan ihmisten luotettavuus on mitä on, niin mistä tiedän kanojeni olevan"puhtaita" alhoja.
Samoin tähän itse aikaisemmin esittämääni: Jos niistä kuolleista kannoista olisi otettu geenejä muihin kantoihin mukaan, niin miksi ne eivät olisi olleet suomalaisia maatiaiskanoja?
Ja täytyy myöntää, vedin ison herneen nenään Mimmin kommentista, mihin Hannaw jo vastasikin. Rankka sanominen modelta. Älytön ja tietämättömätön hiljenee nyt. Kysyn kuitenkin Mimmin näkemystä siitä että ketkä ovat oikeutettuja miettimään suomalaisen maatiaiskanan kohtaloa?
kannan säilyttäjänä voisin sanoa ettei sukuruttasia oireita ainaskaan hedelmällisyyden puolesta meillä oo ilmenny, itävyys taas vain 1 tyhjä per 20 munaa 
