Maatiaisten säilyttämisestä

keskustelua roduista ja risteytyksistä

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Vastaa Viestiin
Maattari
lindell
Viestit: 1724
Liittynyt: 18 Elo 2009, 22:23
Paikkakunta: Iitti

Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Maattari »

Tein tästä oman ketjun tuosta Talbotin aloittamasta ketjusta inspiraatiota saaneena ja koska itse olen asiaa kovasti pohtinut ja samaisesta aiheesta oli alternativilla mielenkiintoinen mutta aika lyhyt keskustelu.
Maatiaiskana on lyhyesti alunperin kestävä, poikasensa itse hoitava vähällä pärjäävä ja itse ruokansa etsivä kana.Säilyvätkö nämä ominaisuudet jos kanalle tarjotaan munitusrehua, pidetään lämpimässä kanalassa, tehohoidetaan lääkkeillä ja haudotaan vuodesta toiseen koneella ja huonokuntoisia tipuja hoidetaan kaikin keinoin eläviksi , myydään eteenpäin ja seuraava säilyttäjä jatkaa säilyttämistä näillä monesti heikoilla yksilöillä ? Onka tällä tavalla säilytetty kana sama kuin alkuperäinen maatiaiskana?
Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.

The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
Maatikko

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Maatikko »

Näin mää mietin, en oo asiantuntija mutta kuitenkin maatiaisten pitkäaikainen ystävä henkeen ja vereen:

Tuo huonojen tipujen auttaminen ja hoivaaminen ei ainakaan ole säilyttämisen kannalta hyvä juttu. Hellyttäviä tipuja tekee varmasti mieli auttaa, mutta jos aikoo tehdä maatiaistipuja muidenkin säilyttäjien iloksi, niin täytyy pitää järki kädessä.

Itse en myöskään kauheasti ole lääkinnyt - jos kana on sairas, lopetan aika herkästi. Ei ehkä ole ihan nykyisen lemmikinpidon eettisen koodin mukaista touhua, mutta näin meillä.

Hautomakone ei kai sinänsä oo ongelma, mutta eiköhän parasta olis, että ainakin välillä toteaisi oman parvensa kyvyn lisääntyä myös luonnollisesti. Jos jollain kannalla ei olisi jäljellä yhtään hautomaviettiä, niin silloin kyllä pistäisi miettimään, onko enää kyseessä maatiainen. Kriisitilanteet ja pullonkaulat ovat ihan asia erikseen: jos esim. kanta on pelastettava koneen avulla, niin totta kai se pelastetaan. Varmaan monien kantojen (Jussilan lisäksi tulee ainakin Lindell mieleen) olis tällä hetkellä syytä tuutata munia koneeseen niin paljon kuin rahkeet riittää, jotta lintuja saataisiin lisää ja uusia säilyttäjiä myös. Kyllä sitä hautomaviettiä ennättää murehtia sitten kunhan kanta ei enää ole muutaman linnun varassa.

Rehunkin suhteen ymmärrän pohdintasi. Voihan olla että Punaheltat sun muut ikään kuin liian hyvää rehua ja liian helposti heikompienkin yksilöiden ruuansulatuksen hyödynnettävissä jne. Mutta sitten toisaalta:

Kaikki kannat ovat edelleen uhanalaisia ja jokainen yksilö (lukuunottamatta ehkä niitä surkeimpia tipunrääpäleitä) on arvokas. Sitten joskus kun MTT sanoo että nyt näitä ja näitä maatiaiskanoja on riittävästi, sitten vasta on varaa ruveta rankemmin karsimaan. Ja esimerkiksi värien suhteen valitseminen pitäis tosiaan malttaa toistaiseksi pitää aika vähäisenä.

(Yleensäkin maatiaiseläinten kanssa pitäis muistaa, että ennen kuin ruvetaan jalostamaan, pitää ensin olla riittävä kanta jota säilytetään. Että on mistä ottaa sitä mitä nyt kukakin haluaa jalostaa. Lihakkuutta, maitoisuutta, munintaa, tuottavuutta, rehunkäyttökykyä, mikä nyt minkäkin eläimen kohdalla kyseeseen tuleekaan.)
Viimeksi muokannut Maatikko, 20 Tammi 2012, 07:47. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Iloisten Munatalo

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Iloisten Munatalo »

Osuit asian ytimeen, Maattari! :smt023 No myönnän, että munitus rehua meilläkin on osana ruokalistalla ja talvella varsinkin olosuhteiden pakosta tuoreruoka laitetaan esille mutta itse sen joutuvat pehkusta nokkimaan ja pilkkomaan. Lämpöä pidetään yllä kestopehkulla ja pikku patterilla lisäksi, jottei kosteus pääse nousemaan liian korkeaksi. Sanotaanko, että välttääkseni vilustumisia kosteudesta ja liian kylmästä. :smt047 Tällä taas vältetään lääkitsemistä, jota ei ole onneksi tarvinnut edes aloittaakaan ja siihenkin suhtaudun varauksella. Mahdolliset haavat tietty hoidetaan, mutta vakavammista kuureista harkitaan tarkoin sen kannattavuutta.
Hautomakonetta meillä ei ole eikä näillä näkymin ole tulossakaan, sen verran innokkaita näyttäisivät olevan kanaemot hautomisen suhteen itsekin :smt045 Ja kuten jo edellisessä viestissäni sanoin toisessa topicissa, niin suosin luonnon omaa karsintaa ja en jää niiden perään itkemään, koska semmoiseen menetykseen on aina olemassa jokin syy, jos olosuhteet muuten ovat kohdallaan. Vain vahvat selviävät jo luonnonlain mukaankin. Lajikäyttäytymistä tulisi kunnoittaaa, mitä tulee nokkimisjärjestyksen muodostumiseen eikä puuttua jokaiseen pieneenkin "kahaukseen" parvessa. Silloin jos aletaan vainoamaan ja vahingoittamaan toistuvasti on asia erikseen, mutta pitäen mielessä että onko siihenkin vainoon jokin hyvä syy :smt018
Sisäsiittoisuudesta olen ajatellut vasta-alkajan ajatusmaailmalla, että jos kanayhteisö on niin herkästi sisäsiittoisuuteen taipuvaista, että kukkoa tulee vaihtaa joka toinen tai kolmas vuosi, niin miten ihmeessä nämä vanhat kannat ovat selvinneet tähän asti terveinä? Jos olen oikein ymmärtänyt niin monta kantaahan ovat olleet jossakin "unohduksissa" vuosikaudet perämettässä ja siltikin lisääntyneet, säilyttäneet lajille ominaiset tapansa ja muotonsa. Pysyneet terveinä ja selviytyneet tähän päivään. Tuskimpa kukkojen vaihtoa on kovin ahkeraan harjoitettu entisaikoina. Ainoa mitä tulee tuollaisessa tapauksessa mieleen että parvesta on poistettu joko omistajan toimesta tai sitten luonto on karsinut heikot yksilöt pois ja vain elinkelpoiset ja vahvat ovat selvinneet ja jatkaneet sukua..... :smt035
Viimeksi muokannut Iloisten Munatalo, 20 Tammi 2012, 08:33. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
kochin-fani

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja kochin-fani »

Maattari puhuu asiaa! Esimerkiksi, eihän yksikään kana voi olla "alkukantainen" jos se saa kaiken valmiina :smt018 Jos kana hautoo poikaset ja se ei ole koskaan vaikka etsinyt itse ruokaa, niin eihän se sitä osaa poikasilleenkaan opettaa. Jos tämä kierre jatkuisi loputtomiin, kohta jäljellä olisivatkin vain ne jotka elävät pelkällä tarjotulla ruoalla, lämmöllä jne. Meille tuskin tulee koskaan hautomakonetta enkä sellaista haluaisikaan. Kanalassamme asuu 4 hautomakoneesta tullutta kanaa, joilla ei näytä olevan haudontavaistoa lainkaan! Eikös yliliiallinen maatiaisten (ja muidenkin rotujen) konehaudonta kadota itse kanojen haudontahalukkuuden melkein kokonaan...? :oops: Itse tahdon antaa kanojemme hautoa silloin kuin tykkäävät, mutta itse olen siis ehdottomasti maatiaiskantojen ja erityisesti niiden luontaisten piirteiden säilyttämisen kannalla! :smt023
Maatikko

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Maatikko »

kochin-fani kirjoitti:Eikös yliliiallinen maatiaisten (ja muidenkin rotujen) konehaudonta kadota itse kanojen haudontahalukkuuden melkein kokonaan...?
Tuskin konehaudonta sinänsä. Kone tuskin säteilyttää kanan geenit siten että hautomahalukkuuden geeni katoaa :smt002 Kyllä konehaudottu kana hautoo ja hoitaa poikaset siinä missä kanan altakin tullut (tästä mulla ja varmaan monella muullakin maatiaisten säilyttäjällä on omakohtaistakin kokemusta). Eiköhän kyse ole pikemminkin siitä, että hautomahalukkuudesta on tuotantorotujen kohdalla haluttu eroon, jolloin hautomahaluisia kanoja ei tietenkään ole käytetty siitokseen. Näin voi helposti tulla vaikutelma, että haudontavietti on kadonnut sen takia että kanat on lisätty koneella.
Maattari
lindell
Viestit: 1724
Liittynyt: 18 Elo 2009, 22:23
Paikkakunta: Iitti

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Maattari »

Voihan vitsi, mulla oli paljon pitempi sepustus kuin tuo aloitus, jossa selostin juurta jaksain omaa kananpitoani mutta se näyttää hävinneen :smt009 :smt009 :smt009. Toivottavasti poika löytää sen jostain koneen syövereistä, en millään jaksaisi aloittaa uudestaan.
Konehaudontaa en minäkään vastusta, puoltaa varmasti paikkansa esim juuri hyvin uhanalaisen kannan säilyttämisessä. Mutta hautomavietin säilyttäminen ja että eläin lisääntyy itse on minusta arvokas ominaisuus jota kannattaa vaalia.
Rehunsyötöstä sen verran että onhan se munitusrehu+ kaura helpoin tapa ruokkia ja ei mitenkään tuomittavaa, ei se säilyttäminen saa siitä olla kiinni, itsekin ruokin ensimmäisen kesän rehulla ennen kuin uskalsin jättää sen pois. Jos olisi tarjolla kotimaista soijatonta rehua varmaan harkitsisin sen käyttöä jossain määrin koska joskus tulee tilanteita jolloin tuo puuron keitto tuntuu kovin hankalalta.
Hyvistä emoista sen verran että meillä emo päättää itse poikasten hoitamisesta, koska mennään ulos enkä itse siihen juuri puutu.Tiput kuoriutuvat ja elävät parvessa, en eristä. Lämpölamppua ei ole, mutta omistan toki sellaisen, jos vaikka emo kuolee niin saa tiput pidettyä lämpimänä, mutta muuten se ei ole käytössä. Se joka ei pysy mamman perässä karsiutuu/lopetetaan. Emot jotka tyrivät haudonnan tai poikasten hoidon kaksi kertaa peräkkäin karsisin, toistaiseksi tähän ei ole ollut tarvetta.
Kukkoja olen pitänyt 1/3-4 kanaa, tällä hetkellä 3 kukkoa ja 9 kanaa. Omasta mielestä kukkoja pitää olla useampi.
Lääkitsemisestä: itse olen antanut antibioottikuurin kahdelle kanalle joille tuli munintaelintulehdus. Ne on merkattu, jos uusii karsin kyllä. Loiset häädän jos niitä näkyy mutta en madota rutiinisti.
Viimeksi muokannut Maattari, 20 Tammi 2012, 10:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.

The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
Rusina

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Rusina »

Asiaa kirjoitatte :smt045.
Olen myös tullut siihen tulokseen, ettei paapominen maatiaiskanakantaa paranna. Tipuista osa karsiutuu, marek ym. vievät osan nuorista jne. Se on sitä luonnonvalintaa. Meidän isohko maatiaisparvi (neljäsosa kukkoja) saa tänä keväänä jäädä yhdeksi porukaksi, jossa saavat itse päättää kuka polkee ja ketä. Heikoimmat kukot jäävät arvatenkin vähemmälle, joten tietynlainen karsinta tulee luonnostaan. Uskallan tehdä tämmöisen ratkaisun, koska meidän parvi on jo alkujaan erisukuisista yksilöistä koostuva ja kukot tulevat toimeen keskenään. Ehkä konehaudontakin jää tänä vuonna vähemmälle, kun ilmajokinen kanta on jo sen verran runsaslukuinen, ettei sitä ole pakko saada nopeasti määrällisesti lisättyä.
Sukusiitos muuten vahvistaa sekä hyviä, että huonoja puolia... yhdessä luonnonvalinnan kanssa se voi toimia aivan hyvin.

Maattari - sun juttu on täällä: http://www.munanetti.net/viewtopic.php?f=11&t=14158
Viimeksi muokannut Rusina, 20 Tammi 2012, 10:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Iloisten Munatalo

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Iloisten Munatalo »

Maattari kirjoitti:Tein tästä oman ketjun tuosta Talbotin aloittamasta ketjusta inspiraatiota saaneena ja koska itse olen asiaa kovasti pohtinut ja samaisesta aiheesta oli alternativilla mielenkiintoinen mutta aika lyhyt keskustelu.
Maatiaiskana on lyhyesti alunperin kestävä, poikasensa itse hoitava vähällä pärjäävä ja itse ruokansa etsivä kana.Säilyvätkö nämä ominaisuudet jos kanalle tarjotaan munitusrehua, pidetään lämpimässä kanalassa, tehohoidetaan lääkkeillä ja haudotaan vuodesta toiseen koneella ja huonokuntoisia tipuja hoidetaan kaikin keinoin eläviksi , myydään eteenpäin ja seuraava säilyttäjä jatkaa säilyttämistä näillä monesti heikoilla yksilöillä ? Onka tällä tavalla säilytetty kana sama kuin alkuperäinen maatiaiskana?

Aloitan sitten omasta kananpidostani :
Asumus: navetassa tällä hetkellä 9 kanaa ja 3 kukkoa 8 neliön häkissä jossa kutteri kuivikkeena, ei kestopehkua. Ulkoilua vapaasti (keväällä katetussa tarhassa) lumettomana aikana koska eivät mene enää ulos jos maassa on lunta. Ovi suljetaan talveksi kun eivät enää suostu menemään ulos. Lämpötila pidetään talvella plussan puolella, maksimissaan 5 astetta. Talvella lisävaloa kun kaikki ovat pitäneet sulkasadon, nostetaan 1/2 tuntia viikossa kunnes valoisaa 12 tuntia. (Tätä olen miettinyt kovasti että pitäisikö mennä ihan luonnonvalolla mutta koska kuitenkin haluan munia olen päätynyt tähän)
Ruokinta: kaura, ohra ja lajittelujäte, hampun- ja pellavansiemeniä sekä aamulla puuroa jossa perunaa, juureksia,hernettä, heraa ja piimää.Monivtamiiniliuosta puuron sekaan talvella. Talvella sinimailasheinää ja kaalinpäitä. Kaura ja ohra automaatissa vapaasti, lajittelujäte pehkuun viskottuna iltapäivällä. Päivittäin sopivat ruoantähteet. Kalkki, sora ja vesi. Kesäällä syövät aamupuuron mutta eivät juuri muuta kun löytävät ulkoa ruokansa, tarjolla kuitenkin automaatissa ruokaa. Ruokinta perustuu pitkälti 80- vuotiaan naapurini ohjeisiin, jolla kanoja ollut "aina".
Lisääntyminen: kanan alla, saavat hautoa kun haluavat, en estä, ja tiput kuoriutuvat ja kasvavat parvessa. Emo hoitaa ja päättää koska viedään ulos. Se joka ei pysy emon perässä karsiutuu/lopetetaan.Tiput saavat ensimmäisinä päivinä keitettyä kananmuna, 3-4 viikkoa heittelen pehkuun puurohiutaleita, nopeasti oppivat syömään kokoviljaa ja emohan tarjoaa sitä mitä tarjolla on. Heikkokuntoisia en tehohoida eikä toistaiseksi ole ollut esim kokkidioosia mutta jos tulisi lääkitsisin kyllä.Pyrin luonnon karsintaan mutta en anna sairaiden kitua vaan lopetan. Kukkoja pidän 1kukko/3-4 kanaa jotta geenipooli olisi laaja. Siitosmunina useimmiten yhtenä päivänä munitut munat jotta tiput olisivat mahdollisen monen yksilön jälkikasvua. Kukkoja vaihdan kerran vuodessa. Jos emo tyrii kaksi haudontaa tai tipujen hoidon kaksi kertaa karsin, mutta toistaiseksi tähän ei ole ollut tarvetta.
Muninta: munivat hyvin, keskinäärin 5-6 munaa viikossa silloin kun eivät haudo, hoida tipuja tai pidä sulkasatoa.

Tässä siis oma tapani pitää kanoja, toivon keskustelua ja juttua muiden kananpidosta, koska sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa pitää ei ole mutta mitkä ovat teidän periaatteenne?
Oliko se tämä?
Maattari
lindell
Viestit: 1724
Liittynyt: 18 Elo 2009, 22:23
Paikkakunta: Iitti

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Maattari »

Apua mitä se siellä tekee :smt005 No hyvä kun löytyi.
Mulla onkin sitten ongelma johon toivon kannanottoa: viime kesänä siitosmunista haudotuista tipuista jäi yksi kukko joka on todella pienikokoinen mutta teve ja pirteä sekä kaikin puolin kukon oloinen, mitä teen tälle? Alunperin oli aikous jättää siitoskukoksi mutta tuo koko??? Se on hädin tuskin isompi kuin kana, ikää reilu 5kk, toivossa on että kasvaisi vielä vähän.
Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.

The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
Iloisten Munatalo

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Iloisten Munatalo »

Vähän kuin meidän Lahjakin .... odottelen sen kasvupyrähdystä, on pienempi ( ja nuorempi) kuin muut mutta kuoriutui myöskin tosi pienestä munasta ....
Maattari
lindell
Viestit: 1724
Liittynyt: 18 Elo 2009, 22:23
Paikkakunta: Iitti

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Maattari »

Tää pikkuinen kukko polkee kanoja kun vaan pääsee ja sillä näkyy olevan oma kanakin

Muokattu kirjoitusvirhettä
Viimeksi muokannut Maattari, 20 Tammi 2012, 12:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.

The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
Suwitsu

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Suwitsu »

Mulla on ollut yksi huomattavasti pienempi kukko kuin muut, säilyttäjältä kyllä tullut mutta uskoisin, että ko. säilyttäjä ei ole paljon ajatusta suonut esim. sisäsiittoisuudelle. Kukko oli hyvä polkemaan, kohteli kanoja hyvin ja oli ihmiselle kiltti mutta päästin sen aika pian päiviltä, se ei jotenkin vaan näyttänyt säilyttämisen arvoiselta. Nykyiset kukot jotka meillä on ovat lähes puolet suurempia.

Minä haudon tipuja koneella mutta kanat saavat myös itse hautoa. Jos tipussa ilmenee jotain vikaa, lopetan sen välittömästi, en jää seuraamaan tilannetta. Meillä lämpötila laskee talvisin kovilla pakkasilla lähelle nollaa, tätä pidän oikeastaan vaan hyvänä asiana.
Heidigee

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Heidigee »

Ei kai se koko, vaan elinvoima. Maatiaisrotujen vaatimattomuus perustuu varmasti myös sille, että ne ovat usein pienempiä kuin tehorotujen edustajat. Pieniä, sitkeitä sissejä. Jos kukko on viriili ja fiksu, niin itse en missään nimessä karsisi sitä vain pienen kokonsa vuoksi. Jotta maatiaisemme pysyisivät pienehköinä, tarvitaan myös pieniä sukunsa jatkajia.
Suwitsu

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Suwitsu »

Jos epäilen kukon olevan sisäsiittoinen ja sen takia pieni en sitä aio pitää sukuaan jatkamassa. Piikkiöläisiä on kuitenkin sen verran että löytyy muitakin kuin sisäsiittoisia. Minkä ihmeen takia olisi syytä säilyttää selvästi toisista poikkeavan kokoinen?
Rusina

Re: Maatiaisten säilyttämisestä

Viesti Kirjoittaja Rusina »

Samaa mieltä heidigeen kanssa. Pelkkä koko ei ole ehkä hyvä karsintaperuste, varsinkin jos parvessa on useita kukkoja. Jos kukko on muita heikompi, niin ei sille useamman kukon sakissa tule montaa jälkeläistäkään. Jos taas jälkeläisiä tulee, se on elinvoimansa todistanut :smt002.
Sisäsiittoisuudesta johtuvan pienen koon ei pitäisi periytyä, jos kumppanit ovat erisukuisia.

Suwitsun kanssa olen samoilla linjoilla lämmön kanssa, meillä pitää kestopehkun ja "lammaslämmön" riittää, sähköön turvaudutaan vain hätätilassa. Karaistuneisuuden pitäisi ehdottomasti olla yksi maatiaiskanan ominaisuuksista. Pelkkä luonnonvalo olisi myös säilytyksen tavoitteiden kannalta hyvä asia, mutta käytännössä kanat eivät silloin munisi ennen kevättä :smt012. Joten sähkövaloa heillä on. Eipä ole tullut vilkaistua määritteleekö eläinsuojelulaki kanoille pakollisen valon määrän, vai onko siellä määritelty vain pisin sallittu valoisa aika (kesällä pimennysverhot? :smt004).
Vastaa Viestiin