Maattarikantojen luonne-erot

[malla]

Ilmajokisia taas pakko kehua . Haluavat ehdottomasti reippailla näin lokakuullakin jos keli suinkin sallii, ja palaavat säntillisesti sisälle iltapäivän hämärtyessä. Emojen perässä painelevat tiputkaan eivät tunnu kylmää kaihtavan, tänäänkin riitti kukoilla vahtimista ruusupuskien liepeillä. Pienet kai luontaisesti kaihtavat avonaisia paikkoja.
Sopuisia ovat, etten sanoisi järkeviä. Tänään toin Pinkalta - - kauniin kanasen ja kanatipusen, jotka solahtivat parveen ilman sen isompia välienselvittelyjä. Oisko sitten osasyynä pomokanana itseään pitävän Kulleron sulkasato... eipä semmosen risupers... öö risupepun passaa pahemmin isotella.

[Kalle]

No täytyypä tähän juttuun kantaa omakin korteni kekoon. Suvianne se aika hyvin kuvaili alhoja; samantyyppisiin päätelmiin olen minäkin tullut.
Alhot ovat mitä parhaita vapaiksi pihakanoiksi, ovat joskus niinkin vapaita, etten aina tiedä missä luuraavat, eivät koskaan mitenkään kaukana mutta piilossa kuitenkin. Alhot muuten reagoivat tosi herkästi varisten ja harakoiden varoitushuutoihin; haukka yleensä aiheuttaja, joskus kissa.
Alhot kyllä kävelevät Camel-bootsit jaloissaan, siis omia polkujaan. (oli aikoinaan Camel-bootsien mainos).
Ei ole tuo alho mikään sylikana, kaikkeen kyllä tottuva ja oppiva. Niistä luonne-eroista parven sisällä on melkoisen helppo hoksata sellaiset yksilöt, jotka eivät ole tavallisia "rivikanoja"; näitä persoonia riittää meidänkin, hieman toistakymmentä päätä käsittävässä laumassa. Tyypillinen esimerkki; kun tavallisella puheäänellä kysäisen; olisikohan päivämaissien aika? Sieltä jostain kuuluu heti Kiukun rääkäisy ja kotkotus, Tupun pitää saada maissinsa jalkojeni viereen saunan terassille...jne.
Alhon piirteenä on eräänlainen villilinnun ominaisuus, vähän samanlainen kuin meidän kyyhkyissäkin; eivät oikeastaan ole kesyjä, elelevät ihmisen yhteydessä, koska siitä on hyötyä. Muuten viimemainittu seikka lienee alhon kohdalla eräänlainen viehätyspointti.

[Suvianne]

Jep!! Kallea komppaan hyvä lisäys Alhoihin!!
Varsinkin tuo oppiminen varoitusääniin!
Meillä reagoivat myös koirien haukkuun.
Jännästi vielä oppineet, että pentu voi räksyttää turhia, mutta jos vanhus ragoi, niin silloin pitää olla varuillaan

[Pikkukana]

Minulla ei ole aloittelevana kana-harrastajana kokemusta kuin omista Horniolaisistani. Kanat tulivat meille aikuisina, eikä niitä oltu sylitelty edellisessä paikassa. En oikeastaan odottanutkaan kamalan kesyä porukkaa, koska Hornettejen esittelystä olen lukenut etteivät ole kesyimmästä päästä, koska "alkuemot" ovat alun perin olleet keskenään eristyksissä tilalla. Melko arkoja olivat aluksi, tietenkin myös muuttostressin vuoksi. Melko pian jo söivät kädestä, mutta kiinni eivät anna päivänvalossa. Parven keskenkin on selkeitä luonne-eroja, kaksi kanoista on selvästi kesympiä ja rohkeampia, kun taas yksi kana on kaikista arin. Luulen, että kesyyntyvät talven aikana lisää, koska joutuvat katselemaan minua muutaman neliön kanalassamme Pienen lapsen äitinä myös aika on ollut kortilla, joten en ole pystynyt tuntikausia istuskelemaan kanoja kesyttämässä. Siihen nähden olen jo tuloksiin ihan tyytyväinen.

Parvi on ollut rohkea liikkumaan ulkona. Pidimme niitä vajaan kaksi viikkoa suljetussa ulkotarhassa, jonka jälkeen tarhan ovi oli päivät auki. Palasivat aina illan tullen tarhaansa odottelemaan ruokaa. Jonkin verran munia oli kesällä tarhan viereisen kuusen alla, mutta muuten munivat tarhassa olleisiin pesiin. Nyt kanat asustelevat vasta valmistuneessa talvimökissään, josta on käynti tarhaan.

Meillä on noin hehtaarin tontti, ja pääosin pysyttelevät vapaana ollessaan tontin rajojen sisäpuolella. Naapuritaloja ei ole lähellä, ja tielle eivät ole menneet. Lähinnä tontin viereisellä joutomaalla käyvät marjastamassa tai muuten tonkimassa. Muuten pyörivät pihassamme, eivätkä ole esim. tulleet kuistille tai kasvimaalle. Pari kertaa huomasin ne kukkapenkissä, mutta hätyyttelyn jälkeen muistivat pysytellä alapihalla. Saunan kuistin olivat tosin käyneet pskomassa sadekelillä. Kuka sitä nyt sateessa olisi, kun kuistikin on... Ensi kesäksi saunan muuten lasitetulle kuistille tuleekin suljettava ovi (ihan jo pikkulintujen vuoksi, joita saa päivittäin olla pelastamassa kun eivät löydä kuistilta takaisin ulos vaan törmäilevät laseihin). Tarhassa oli siis suoja, mutta jostain syystä viihtyivät saunan kuistilla paremmin.

[suikku]

Olin tuolla ketjun alussa kysellyt Horniolaisista ja saanut pari vastaustakin. Nyt mulla on ollut niitä vuoden verran ja olen kyllä niihin vallan ihastunut (ja isäntäkin on). Pysyvät pihassa noin niinkuin suurinpiirtein. Ovat uteliaita, kesyhköjä, pari pirullista yksilöä kyllä löytyy. Eivät tuhonnet kasvimaata eivätkä kukkapenkkejä. Vapaana ollessaan maastoutuvat puskiin ja vain pieni kukerrus kuuluu. Väliin tietty kunnon kieuntaa naapurien iloksi. Päivällä niitä ei tosiaan saa helposti kiinni. Kivoja kanasia nuo Hornetit!!!!

[malla]

Väliin tietty kunnon kieuntaa naapurien iloksi.

Kovia poikia kiekumaan ovat ilmajokiskukotkin. Aamusta alkaen ja kaiken päivää. Itseäni se ei haittaa, päinvastoin tuo pihaan mukavasti eloa. Hauska seurata kiekumisen eroja. Jollakin päättyy ihme KÖHäisyyn, Trubaduuri taas venyttää erityisen komeasti kaikuvan loppunousun. (Mahtaakin kuulua kauas.) Yksi naapuri kehui, miten kieunta elävöittää maalaismaisemaa. Lähitalon emäntä taas vihjaisi että aika rasittavaa kuultavaa, poikakin kuulemma ihmetellyt miten noin pienestä elukasta lähtee niin kova ääni, verrattuna esim. meidän hevosiin.

[Pikkukana]

Väliin tietty kunnon kieuntaa naapurien iloksi.

Meillä ei ole näköyhteyttä lähinaapuriin, matkaa on noin 600m. Olisi ehkä ollut kohteliasta ilmoittaa kanojen saapumisesta etukäteen, mutta eipä sitä itsekään tajunnut millainen ääni kukosta lähtee! Ei mennyt vuorokauttakaan kun naapurin perhe tuli uteliaana katsomaan uusia asukkaita ! Myös lähellä mökkeilevä perhe oli ihmetellyt, että ihan kuin kukon kieuntaa olisi aamulla kuulunut, mutta kenellä täällä muka kanoja on? Siinä vaiheessa sana oli jo kiirinyt ja joku osasi valistaa että meillähän niitä!