Keinoemona
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
Keinoemona
Meillä kävi tänään hassusti!
Kanalasta löytyi kääpiökana Pirpana ja sillä yksi juuri kuoritunut tipu, kun aamupäivällä rantauduimme maalle eläimiä ruokkimaan. Pirpana on hautonut salapesässään sitkeästi käsien ulottumattomissa munintakopin alla jo hyvän tovin ja yksi tipu siis sieltä tuli sitten.
Olin siirtämässä kanaa ja tipua marsuhäkkiin jättejen tieltä, kun olivat aika äreinä Pirpanalle ja tipulle ja siinä kävikin niin, että kun otin tipun syliini ja pyydystin emoa, niin sepä otti ja läksi kanalasta kuin varpunen suoraan ulos ja pitkällä lennolla päätyi liiterin katolle! Yritimme aikamme kanaa houkutella tipun huudolla alas, mutta kana pysyi sitkeästi katolla. Sitten koitimme haavilla, joka ei tuottanut tulosta, joten siirryimme palloihin. Koitimme siis hätistää kanaa koko perheen voimin palloja heitellen alas ja lopulta yksi pallo osuikin sen verran lähelle, että kana lähti lentoon, mutta että se olisi tullut maahan, niin sepä pyrähti vielä korkeammalle sähkölangalle! Siellä se vaan istuksi ja tipu huusi surkeana maassa häkissään. Pelko tipun paleltumisesta oli sen verran suuri, että syliinhän se raasu piti ottaa ja siihen loppui tietyti myös hätähuuto ja kana pysyi langalla.
Lopulta meillä oli jo niin kova kiire kaupunkiin ja minulla töihin, että oli aivan pakko päättää, että jätetäänkö tipu paleltumaan yksin kuoliaaksi emoaan odottamaan, vai että otetaanko se mukaan ja jätetään kana langalle. Ja varmaan arvaatte, että kumpaan päätökseen kallistuttiin...
Täällä se tipu sitten on mukanamme kaupungissa ja sai hellää hoitoa pikkupojilta ja isännältä sen aikaa, kun olin töissä. Tulin juuri ja tipu oli nostettu laatikossaan pesuhuoneeseen nukkumaan. Siellä on onneksi lattialämmitys ja saunaakin olivat miehet pitäneet päällä hetken. Tipu oli ensin kuulemma huutanut surkeana, mutta valojen sammuttua oli hiljetynyt nukkumaan. Mieheni oli jopa tilkinnyt huolehtivasti oven alaosan pyyhkeellä, että eteisestä ei kajastaisi valoa. Voi kuinka liikuttavan suloisia hoitajia olivat pojat ja mies olleet.
Siellä se pikku söpöliini oli vetäytyneenä villakaulaliinan hapsujen suojaan nukkumaan, kun äsken kurkistin. Pikkupojat olivat syöttäneet sitä ahkerasti koko illan ja juonutkin tipu oli aivan itse. Joten eiköhän se huomiseen hyvin taas pärjää ja aamulla herätään ajoissa ruokintahommiin. Huomenna otetaan tipu tietysti maalle taas mukaan ja toivotaan, että emo on palannut maan pinnalle ja hyväksyy vielä tipun. JOS emo vaan antaa kiinni millään!
Tipusta tuli nimeltään Lehtonen, pomoni mukaan (olen "siipibaarissa" töissä, jossa tarjolla on mm. tulisia kanansiipiä!)
Kanalasta löytyi kääpiökana Pirpana ja sillä yksi juuri kuoritunut tipu, kun aamupäivällä rantauduimme maalle eläimiä ruokkimaan. Pirpana on hautonut salapesässään sitkeästi käsien ulottumattomissa munintakopin alla jo hyvän tovin ja yksi tipu siis sieltä tuli sitten.
Olin siirtämässä kanaa ja tipua marsuhäkkiin jättejen tieltä, kun olivat aika äreinä Pirpanalle ja tipulle ja siinä kävikin niin, että kun otin tipun syliini ja pyydystin emoa, niin sepä otti ja läksi kanalasta kuin varpunen suoraan ulos ja pitkällä lennolla päätyi liiterin katolle! Yritimme aikamme kanaa houkutella tipun huudolla alas, mutta kana pysyi sitkeästi katolla. Sitten koitimme haavilla, joka ei tuottanut tulosta, joten siirryimme palloihin. Koitimme siis hätistää kanaa koko perheen voimin palloja heitellen alas ja lopulta yksi pallo osuikin sen verran lähelle, että kana lähti lentoon, mutta että se olisi tullut maahan, niin sepä pyrähti vielä korkeammalle sähkölangalle! Siellä se vaan istuksi ja tipu huusi surkeana maassa häkissään. Pelko tipun paleltumisesta oli sen verran suuri, että syliinhän se raasu piti ottaa ja siihen loppui tietyti myös hätähuuto ja kana pysyi langalla.
Lopulta meillä oli jo niin kova kiire kaupunkiin ja minulla töihin, että oli aivan pakko päättää, että jätetäänkö tipu paleltumaan yksin kuoliaaksi emoaan odottamaan, vai että otetaanko se mukaan ja jätetään kana langalle. Ja varmaan arvaatte, että kumpaan päätökseen kallistuttiin...
Täällä se tipu sitten on mukanamme kaupungissa ja sai hellää hoitoa pikkupojilta ja isännältä sen aikaa, kun olin töissä. Tulin juuri ja tipu oli nostettu laatikossaan pesuhuoneeseen nukkumaan. Siellä on onneksi lattialämmitys ja saunaakin olivat miehet pitäneet päällä hetken. Tipu oli ensin kuulemma huutanut surkeana, mutta valojen sammuttua oli hiljetynyt nukkumaan. Mieheni oli jopa tilkinnyt huolehtivasti oven alaosan pyyhkeellä, että eteisestä ei kajastaisi valoa. Voi kuinka liikuttavan suloisia hoitajia olivat pojat ja mies olleet.
Siellä se pikku söpöliini oli vetäytyneenä villakaulaliinan hapsujen suojaan nukkumaan, kun äsken kurkistin. Pikkupojat olivat syöttäneet sitä ahkerasti koko illan ja juonutkin tipu oli aivan itse. Joten eiköhän se huomiseen hyvin taas pärjää ja aamulla herätään ajoissa ruokintahommiin. Huomenna otetaan tipu tietysti maalle taas mukaan ja toivotaan, että emo on palannut maan pinnalle ja hyväksyy vielä tipun. JOS emo vaan antaa kiinni millään!
Tipusta tuli nimeltään Lehtonen, pomoni mukaan (olen "siipibaarissa" töissä, jossa tarjolla on mm. tulisia kanansiipiä!)
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4443
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Juuri heräsimme ja Lehtonen oli hyvässä vedossa saunalla ja söi itse reippaasti juuri kananmunaa ja kaurahiutaleita.
Tuossa se hiljakseen visertelee laatikossaan keittiön työtasolla lampun alla ja näyttää hyväkuntoiselta pallerolta.
Emokana on ollut pienestä asti melkoinen lentomestari ja olen sitä sanonutkin aina varpuseksi. Se lentää pyrähtää tosi keterästi.
Salapesässä ei tuntunut muita poikasia, eikä munia. Mielestäni siellä jossain kohtaa häämötti pari munaa, mutta toista en kopeloimalla löytänyt.
Tuossa se hiljakseen visertelee laatikossaan keittiön työtasolla lampun alla ja näyttää hyväkuntoiselta pallerolta.
Emokana on ollut pienestä asti melkoinen lentomestari ja olen sitä sanonutkin aina varpuseksi. Se lentää pyrähtää tosi keterästi.
Salapesässä ei tuntunut muita poikasia, eikä munia. Mielestäni siellä jossain kohtaa häämötti pari munaa, mutta toista en kopeloimalla löytänyt.
Emokana löytyi eilen maasta kanalan liepeiltä ja lähestyimme sitä varovasti yrittäen johdatta se kanalaan, mutta Pirpana otti siivet alleen ja lensi jälleen katolle!
Siellä se kökötti koko päivän ja jäi yöksi räystään alle.
Voi voi...yritämme vielä tänään, sitten kana ei varmaan tipua enää hyväksy
Miksiköhän kana onkin niin arka, että pelko voittaa emonvaiston
Kunpa tänään onnistuisimme ja kana tipuineen päätyisi onnellisesti takaisin yhteen.
Mutta mukavaa on, että kana on säilynyt hengissä seikkailustaan ainakin tähän asti, eikä ole peto vienyt!
Siellä se kökötti koko päivän ja jäi yöksi räystään alle.
Voi voi...yritämme vielä tänään, sitten kana ei varmaan tipua enää hyväksy
Miksiköhän kana onkin niin arka, että pelko voittaa emonvaiston
Kunpa tänään onnistuisimme ja kana tipuineen päätyisi onnellisesti takaisin yhteen.
Mutta mukavaa on, että kana on säilynyt hengissä seikkailustaan ainakin tähän asti, eikä ole peto vienyt!
Tipu oli koko elisenkin päivän pitkiä aikoja ihan riikinkukkojen tarhan katolla aika lähellä emoa (n.3-4m), mutta vaikka se kuinka piipitti, niin emo ei tehnyt yhtään mitään, että olisi edes alemmas tullut.
Emolle on aina oltu kilttejä ja koskaan sitä ei ole mielestäni kukaan edes säikyttänyt. Sen arkuus on aivan omituinen juttu. Pienenä se oli pesueen pienin, josta kääpiökukot ja muut kanat matkasivat Hakalaan ja Pirpana jäi meille sen takia, että oli todellakin niin pieni ja surkea... Olisiko se vaan niin pelokas, kun tietää olevansa pienempi muita kanoja. Parvessa on kyllä ihan muiden mukana ja kuopsuttaa ja kylpee siinä, missä muutkin. Ihmistä vaan arastelee.
Emolle on aina oltu kilttejä ja koskaan sitä ei ole mielestäni kukaan edes säikyttänyt. Sen arkuus on aivan omituinen juttu. Pienenä se oli pesueen pienin, josta kääpiökukot ja muut kanat matkasivat Hakalaan ja Pirpana jäi meille sen takia, että oli todellakin niin pieni ja surkea... Olisiko se vaan niin pelokas, kun tietää olevansa pienempi muita kanoja. Parvessa on kyllä ihan muiden mukana ja kuopsuttaa ja kylpee siinä, missä muutkin. Ihmistä vaan arastelee.
Voi kurja jos on tuollainen reppana se emo. Meillä on kissa joka asuu nyt tyttäreni kanssa, aivan samanlainen tapaus. Pentueen pienin, säälittävin ja rumin Sellainen arkajalka ressukka joka pelkäsi omaa varjoaan ja hepulikohtauksen saadessaan, juoksi päin seiniä . Ihana kissa se on vaikka onkin niin arka ja hiukan omituinen . Eräs eläinlääkäri sanoi kerran että eläimissäkin on ns, höppäniä joita ihmisistä puhuttaessa sanotaan kehitysvammaisiksi. Kissallamme on kyllä onnellinen elämä, huolimatta siitä ettei uskalla mennä ulos ja olla tyypillinen kissa.
Ehkä sun kanasesi ei vain ole vielä valmis äidiksi? Pelottavaa hoitaa tipua kun ei tiedä mikä mörkö voi tulla..
Ehkä sun kanasesi ei vain ole vielä valmis äidiksi? Pelottavaa hoitaa tipua kun ei tiedä mikä mörkö voi tulla..
Kyllä se emo joku höppänä on, mua alkaa jo hermostuttaan sen sinkoilu!!
Mun yritin kanalaa mah-dol-li-sim-man varovaisesti lähestyä, kanan ollessa taas tarhan läheisyydessä, niin en montaa metriä talon rapuilta päässyt, kun kana otti ja lensi taas kuuseen. Sieltä se lähti hirveällä kaakatuskarjunnalla kohti liiteriä, kun heitin kanalasta tyhjän säkin ulos siivotessani siellä. Se on kyllä hermoheikoin kana ikinä!
Sitten, kun törmäsin siihen vahingossa traktorikatoksessa, niin se pyrähti pääni yli kohti metsää ja nyt en tiedä yhtään missä se on...
Tipu huuteli aikansa ulkona, mutta siellä on taas niin kylmä, että palelee raasu ja pakko oli suojaan ottaa.
Voi kurja, että onkin hölmö tilanne tällainen. Tipu vailla äitiä ja äiti aivan pulassa
Tässä kuitenkin pirteä Lehtonen:
Mun yritin kanalaa mah-dol-li-sim-man varovaisesti lähestyä, kanan ollessa taas tarhan läheisyydessä, niin en montaa metriä talon rapuilta päässyt, kun kana otti ja lensi taas kuuseen. Sieltä se lähti hirveällä kaakatuskarjunnalla kohti liiteriä, kun heitin kanalasta tyhjän säkin ulos siivotessani siellä. Se on kyllä hermoheikoin kana ikinä!
Sitten, kun törmäsin siihen vahingossa traktorikatoksessa, niin se pyrähti pääni yli kohti metsää ja nyt en tiedä yhtään missä se on...
Tipu huuteli aikansa ulkona, mutta siellä on taas niin kylmä, että palelee raasu ja pakko oli suojaan ottaa.
Voi kurja, että onkin hölmö tilanne tällainen. Tipu vailla äitiä ja äiti aivan pulassa
Tässä kuitenkin pirteä Lehtonen:
HiP HeI ja Jippii!!!!!!
Tämän päivän saalis :
Sain kuin sainkin johdateltu Pirpanan kanojen ulkotarhaan oveluudella niin, että muutkaan eivät ehtineet siinä onneksi karkailemaan pitkin pihaa. Siitä hätistin rauhassa kanat kanalaan, laitoin ikkunan kiinni ja menin haavin kanssa edellisistä yrityksistä viisastuneena kiinni ottamaan kanaa. kana huusi kuin syötävä, mutta kun sain sen häkkiin tipun kanssa, niin se keskittyi vaan syämään kovaan nälkäänsä ruokaa ja päästi samalla hiukan vahingossa tipun siipiensä suojaan. Muutaman kerran kana nokki tipua, mutta ei kovasti, vaan ohimennen.
Äsken Pirpana klukluteli tipulleen ja tipu tuli heti syömään emonsa kanssa.
Voi että, mutta kyllä nyt ollaan onnellisia (paitsi vanhempaa poikaa hiemn surettaa, kun tipu ei olekaan enää hänen vastuullaan...vaikka selitin kyllä, etä oman äidin suojissa on tipulla niin hyvä olla )
Toivottavasti loppukin on yhtä onnellinen ja kana hyväksyy tipun kunnolla ja hoitaa sen hellästi.
Tämän päivän saalis :
Sain kuin sainkin johdateltu Pirpanan kanojen ulkotarhaan oveluudella niin, että muutkaan eivät ehtineet siinä onneksi karkailemaan pitkin pihaa. Siitä hätistin rauhassa kanat kanalaan, laitoin ikkunan kiinni ja menin haavin kanssa edellisistä yrityksistä viisastuneena kiinni ottamaan kanaa. kana huusi kuin syötävä, mutta kun sain sen häkkiin tipun kanssa, niin se keskittyi vaan syämään kovaan nälkäänsä ruokaa ja päästi samalla hiukan vahingossa tipun siipiensä suojaan. Muutaman kerran kana nokki tipua, mutta ei kovasti, vaan ohimennen.
Äsken Pirpana klukluteli tipulleen ja tipu tuli heti syömään emonsa kanssa.
Voi että, mutta kyllä nyt ollaan onnellisia (paitsi vanhempaa poikaa hiemn surettaa, kun tipu ei olekaan enää hänen vastuullaan...vaikka selitin kyllä, etä oman äidin suojissa on tipulla niin hyvä olla )
Toivottavasti loppukin on yhtä onnellinen ja kana hyväksyy tipun kunnolla ja hoitaa sen hellästi.