Käyttäjien esittelyjä vuodelta -11

esittele itsesi/lue ohjeet tiedotteesta

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Vastaa Viestiin
kruttu

Kruttu eli Kerttu esittäytyy

Viesti Kirjoittaja kruttu » 01 Joulu 2011, 13:24

Heippa!

Olen täällä jonkin aikaa lueskellut ja opiskellut ja haaveillut. Kanoja on tulossa lähiaikoina, tänään hoituu sähkötyöt vanhassa navetassa eikä sen jälkeen paljoa järjestelyä olekaan että saadaan talvikäyttöinen kanala! Maatiaisia tulossa, kiuruvetisiä, kukon kera.

Olen kolmekymppinen gradua etänä puurtava rintamamiestaloon kesällä muuttanut tyyppi. Kotoa löytyy paimensukuinen lapinkoira, kreikanmaakilpikonnia ja kaksi akvaariota. Myös mieshenkilö ja pieni kiukkuikäinen lapsukainen asuttavat tätä taloa.

Mahtava palsta!

6.3.12:
kruttu kirjoitti:No nyt on kanoja! Menihän siinä pari kuukautta, mutta sentään kokonaisvaltaisesti tilanne otettu haltuun niin, että sisällä on munia hautomakoneessa, ulkona nuori kana, vähän vanhempi kana ja kukko eli aika lailla kaikki ikäpolvet siivekkäitä edustettuina :).

rontti78

Rontti78 esittäytyy

Viesti Kirjoittaja rontti78 » 03 Joulu 2011, 00:23

Minusta tuli vähän niin kuin vahingossa "kanaharrastaja". Tyttöni kummitäti kysyi kesällä saako tytölle antaa synttärilahjaksi kukon ja kanan. Sit meille ilmaantu Silkki kukko ja kääpiökotsi kananen... ei aikaakaan kun hän soittaa että olis pari ylimääräistä kääpiömixiä :smt001 no meillehän ne tuli... ja hyvin nuori mix kukonpoika asettui silkin alaisuuteen. Sitten parveen löyttäyty kolme hybridi tyttöä (joista jo yksi kanojen taivaassa)ovat jo ns. jatkoajalla.

Olen kyllä ihastunut porukkaan ja joka päivä voin taata että saan makeat naurut heidän kustannuksellaan :smt003 . yksikin päivä porukka hyppäs takakonttiin kun aloin nostaa rehusäkkiä ja se vähänrepesi :smt043 .

perheeseen kuuluu 10v tyttö ja 2v poika, myös 2 kissaa kipinä ja velho, poni wellington ja lv "älypää" tamma tessa, seropikoira elmeri. Kukaan näistä ei ole ärmäilly siipiveikoille. Silkkikukko on huolehtinu ettei kissan pennut opi maistelee heitä :smt045. elmeristä on kiva juosta parven läpi. porukkahan leviää kuin jokiseneväät. mutta kun koira pistää istuun on "tehotytöt" jo nyppimässä häntäkarvoista :smt002 . kaviojalkojakin ovat tarhassa käynee moikkaa mutta heti kun kopsukat tulis tekee tuttavuutta on parvi jo toisella puolen aitaa...

joka päivä opin uutta... ja kysymällä neuvoa opin lisää :smt003

yksi kysymys ois heti jos joku osaa neuvoa. mullaporukka pääsee vapaasti ulos mökistään häkkiin.. (kääpiömixit lentää välillä häkin ylikin, joka 2,5m korkea :smt040
kysymys koskee hybridejä... oli keli mikä tahansa, ja nyt kun ollut pikku pakkasiakin... niiden heltat on kuivunu ja kutistunu. pakotanko sisätiloihin ja teen niille oman tilan mökkiin, vai annanko kulkea kuin tähänkin asti... pakkasesta varmaan johtunee...

mut tällainen pesue... :smt055

Avatar
kochin-fani
kochin
Viestit: 824
Liittynyt: 08 Joulu 2011, 19:52

kochin-fani esittäytyy...

Viesti Kirjoittaja kochin-fani » 10 Joulu 2011, 15:30

:smt024
Olen uusi käyttäjä minäkin, siis kochin-fani. Nimimerkki tuli yksinkertaisesti siitä, että maatiainen ja kochin ovat lempparikanarotuni. Maatiaisfani ei olisi mielestäni ollut yhtä kivalta kuulostava kuin Kochin-fani ja siispä valitsin sen.
Kanaharrastukseni on alkanut jo n. 2-vuotiaana mummon kanalassa. Ensimmäinen oma kanani oli musta maatiainen Saara. Mummoni sanoi minulle jotain sen tyyppistä että "Voit saada tuon kanan omaksesi jos haluat...", tietysti halusin. En muista kuka nimen Saaralle antoi mutta minun kanani se oli silti. Joskus mummon mennessä ruokkimaan kanoja hän sanoi aina: "Nyt menen kotkottimia katsomaan", että en tietäisi hänen menevän katsomaan kanoja, ettei minua pukiessa olisi mennyt liikaa aikaa. Mutta kas vain, (sanoi kasvain ja kasvoi vain :smt003 ) kuulemma ymmärsin kuitenkin, ja olin tietysti vastannut: "Minäkin haluan lähteä kotkottimia katsomaan!"
Kun Saara sai kerran kaksi poikasta, mustan ja vaalean, olin 4 vuotta. Muistan kun mummoni antoi minun ja pikkusiskoni pidellä tipuja kädellä. Vaalean poikasen kissa popsi suihinsa kun kolmikko oli ulkona. Ajan myötä musta tipu kasvoi ja sille alkoi tulla valkeita täpliä, sitten siskoni otti kanan omakseen ja antoi sille nimeksi Täplä.
Harrastukseen tuli päiväkoti-iässä taukoa, 8-vuotiaana kun kanahaukka oli vienyt Saaran, ja vanhat kanat Lempi, Helmi ja siskoni kana Lurppa (lerputtava harja) olivat kuolleet vanhuuteen, meille oli ostettu 10 nuorikkoa kanalaan. 4 niistä oli kukkoja, yksi sai nimekseen Turo ja muut myytiin pois. Tässä joukossa tulivat myös Aino, Mymmeli, Myy ja Rohmu. Muut 2 kanaa, Emma ja Velmu ovat kuolleet. Täplän tappoi naapurin koira.
Turosta tuli ilkeä ja se piti lopettaa. Itkin silloin, mutta tilalle tuli uusi kukko Turkka. Muu kanajengi pysyi samana. Kun omia tipuja ei tullut, mummoni toi minulle kerran yllätyksen. Se oli Asta, joka hautoi. Asta sai 6 poikasta mutta yksi menehtyi. Viidestä muusta vain yksi oli kana :smt009 Se sai nimekseen Roosa. Niistä poikasista valittiin uusi kukko ja se oli Volmari. Muut kolme kukkoa + Turkka tapettiin (Turkalla oli nokka vinossa ja kannukset väärät). Siitä lähtien kanalaumaan on kuulunut: Volmari, Roosa, Aino, Mymmeli, Myy, Rohmu ja Asta.
Nytkin käyn vähintään kerran viikossa mummolassa kanoja hoitamassa. Olen 11-vuotias, olin miettinyt että onkohan olemassa kanafoorumeita ja sitten löysin tämän paikan. Vaikka täällä suurin osa taitaakin olla jo aikuisia harrastajia, niin ajattelin vain että olenhan minäkin harrastaja. Kai tänne saa liittyä joukkoon, sillä nämä ovat siipikarja-aiheiset keskustelusivut harrastajille. Toivottavasti saan olla täällä ikäni puolesta :smt006

Nuuhqu

Kananoviisi Pirkanmaalta tervehtää

Viesti Kirjoittaja Nuuhqu » 27 Joulu 2011, 14:23

Lapista kotoisin oleva, pirkanmaalaiselle sukutilalle nuoreksiemännäksi ajautunut Nuuhqu tervehtii Munanettiläisiä, moi!

Nykyisellään pelto- ja metsätilana toimivalla kotitilallamme ei 90-luvulla lähteneen lypsykarjan ja 2000-luvun vaihteessa vihreämmille laitumille muuttaneen suomenhevosen jälkeen ole kissoja kummempia eläimiä asustellut, mutta allekirjoittaneella on muutama kaino haave (lue: päähänpinttymä) asianlaidan korjaamiseksi. Minun puolestani täällä voisi tulevina vuosina laiduntaa suomenhevonen tai pari, muutamia lampaita ja soma ja tuottelias kanalauma. (Perinnerodut kiinnostavat erityisesti, toim. huom.) Nykyiseen, joskin vanhaan, navettaan saisi kevyesti remontoitua tilat kaikille edellämainituille. Talli on jopa yhä olemassa, nykyisin vain täynnä polttopuuta.

Myyränpyynnissä meillä toimivat tällä hetkellä kaksi ehtaa maalaiskissaa Kemijokivarresta, joilla tosin ei ole reviirinpuolustamisesta pienintäkään hajua. Jos joku tällä tontilla puuhun ajetaan, niin yleensä kylänkissojen toimesta jompikumpi meidän kissoista. Koiran suhteen on jo jonkin aikaa seurattu sopivien kasvattajien sivustoja sillä silmällä, kunhan nyt vain olisi ajankäytöllisesti sopiva sauma uuden laumanjäsenen kouluttamiseen ja kotiuttamiseen.

...Eli toteutettavien perinnepihasuunnitelmien kärkeen ovat tällä hetkellä, pikku hiljaa kuluneen syksyn aikana, nousseet kanat. Niitä ei ole tilalla ollut ainakaan viimeiseen 30 vuoteen, joten eiköhän olisi jo korkea aika? Tietoa ja käytännönapua siis lähdin tänne Munanettiin etsimään (eräällä toisella foorumilla kirjoittelevat ystävälliset kanalliset vinkkasivat osoitteen!), itsellä kun ei lapsuuden/nuoruuden sukulaisissa vietettyjä maalaiskesiä kummempaa kokemusta kanoista ole. Intoa ja oppimishalua löytyy sitäkin enemmän. Kirjoittelemisiin!
Viimeksi muokannut Nuuhqu, 03 Tammi 2012, 11:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Mansikki

Täällä Mansikki Porvoosta

Viesti Kirjoittaja Mansikki » 29 Joulu 2011, 19:45

Hei kaikki!

Muutimme maalle Porvooseen kolmisen vuotta sitten. Ostimme vanhan maatilan päärakennuksen, ja sen mukana tuli pikkuisen (savista!) peltoa, rantasauna ja piharakennus. Ja monesta unelmasta tuli totta: kissat saivat kaverikseen koiran, minä sain paikan perunoille, porkkanoille, pavuille, pinaatille ja vaikka mille, ja mies sai leivinuunin ja tilaa levykokoelmalleen ja mustille laatikoilleen.

Ja keväällä rakennettiin kanala, ja nyt siinä asuu kymmenen kääpiö-kochinia (8 kanaa ja 2 kukkoa)! - Miksiköhän ajatus omasta kanalasta kiehtoo niin monia? Olisiko yksi syy teolliset suurkanalat, joiden tuotteita monenkaan ei tee mieli ostaa? Ehkä kanat myös tuovat pihapiiriin jonkinlaista 'menneiden aikojen' tunnelmaa? Ja kanojen puuhia on vain niin hauskaa ja rentouttavaa tarkkailla.

Olisi kiinnostavaa, jos kertoisitte, miksi kanat ovat tärkeitä juuri teille?

Terveisin,
Mansikki

Vastaa Viestiin