Kiinteistökaupan sudenkuopat

munivaisiin kuulumattomat jutut tänne

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Vastaa Viestiin
Aberkios
chabo
Viestit: 176
Liittynyt: 28 Heinä 2010, 13:21

Kiinteistökaupan sudenkuopat

Viesti Kirjoittaja Aberkios » 22 Touko 2015, 13:27

Moni munislainenkin on harrastuksen innoittamana ostanut maapaikan, rintamamiestalon tms., jotta voisi hankkia eläimiä, harrastaa pienimuotoista viljelyä jne. Moni todennäköisesti suunnittelee näin tekevänsä, ja vielä useampi haaveilee. Kiinteistökaupoissa on kuitenkin monia mahdollisuuksia karahtaa kivelle. Jotkin näistä, kuten homeongelma, on yleisesti tiedossa. On kuitenkin monia muita huomioon otettavia asioita. Ne vain tahtovat tässä huumassa jäädä vähemmälle huomiolle, tai unohtua kokonaan. Tässä käsittelen näitä kysymyksiä.

Home
Homeen mahdollisuus tutkitaan 1. silmämääräisesti eli tutkitaan näkyykö homekasvustoja. Joissakin tapauksissa rakenteita voidaan joutua avaamaan, jotta asia voidaan todeta. 2. haistamalla. Homeilla on tunnusomainen haju, jonka voimakkuus riippuu siitä, onko home voimakkaassa kasvussa vai jopa tyystin lepovaiheessa. Selkeimmin tunnistettava on sädesienen haju, ns. "maakellarin haju". Sädesieni on tosin bakteeri, ei home. 3. Huoneilman tutkiminen. Voidaan suorittaa ainoastaan maan ollessa jäässä ja lumen peittämä, sillä ulkoa tulevien homeitiöitten määrä ja niiden nopea kasvu vääristää tutkimustulosta. 4. Pintojen sively- ja kontaktinäytteet sekä näytteet rakenteista. 5. Homekoiran avulla suoritettu tutkimus. Tämän etuja ovat; ongelmakohdat saadaan määritettyä tarkasti, eikä tutkimuksen ajankohta ole sidottu vuodenaikaan.

Asbesti

Tavataan vieläkin vanhoissa rakennuksissa. Varmimmin sitä löytyy saunoista, vesi- ja lämpöjohtojen eristeistä, uunien ja kaminoitten eristyksistä jne. Jos asbestin tunnistaminen tuottaa ongelmia, on hyvä ottaa kiinteistökäynnille mukaan joku asiantuntija.

Talousvesi

Jos kiinteistöllä on oma kaivo, on syytä kysyä myyjältä kaivoveden tutkimustuloksia. Monesti kiinteistön esittelytekstissä mainitaan, että kaivossa on "hyvä vesi", tai "tontllla on lähdekaivo, josta ei vesi lopu" . Vettä ei ole kuitenkaan pitkiin aikoihin, joissakin tapauksissa ei koskaan, tutkittu! Näitten lähdekaivojen ja rengas- ja kiviarkkukaivojen kyseessä ollessa kannattaa tutkia myös kaivon ympäristö, sen siisteys ja valumavesien kaivoon pääsyn mahdollisuus.

Porakaivojen käyttöarvoa alentavat korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet. Näistä aiheutuu ruoste-, haju- ja terveyshaittoja. Käyttörajoituksia, tai jopa käyttökiellon, voivat puolestaan aiheuttaa vedessä esiintyvä arseeni, tai korkea fluoridipitoisuus. Myös radonpitoisuus on syytä huomioida.

Jätevedenkäsittely

Jätevedenkäsittelyn saattaminen säädösten mukaiselle tasolle voi tulla kalliiksi. Toisaalta haja-asutusalueellakin voi löytyä kiinteistöjä, joissa kaikki jätevesi kerätään umpisäiliöön. Tällöinkin on syytä varautua hyvin korkeisiin kustannuksiin.

Rakennuskannan laillisuuskysymykset

On syytä tarkistaa, että kaikilla rakennuslupaa vaativilla rakennuksilla on rakennuslupa. Ja ilmoitusvelvollisista ilmoitukset tehty. Myös lopputarkastuksen suorittamisesta pitää löytyä dokumentti.

Joissakin tapauksissa kohdetta myydään erityisesti hevosharrastajille. Kohteen esittelykuvissakin näkyy pari kolme hevosta, vaikka tilan pinta-ala saattaa olla jopa alle hehtaarin. Joissakin kunnissa hehtaarin tontilla saa pitää vain yhtä hevosta tai kahta ponia. Näiden kuntakohtaisten rajoitusten määrä on lisääntymässä. Etenkin vesistöjen ja/tai avo-ojien läheisyydessä sijaitsevien ulkoilutusalueiden pohjamateriaaleille ja vesien johtamiselle on asetettu erityismääräyksiä. Joissakin tapauksissa syy kiinteistön myymiselle onkin se, että näin suurten eläinmäärien pitämiselle ei ole lupia. Mutta tätähän myyjä tai välittäjä ei ostajalle kerro!

Tiet ja rasitukset

Yksityistiet voivat aiheuttaa yllättän suuria kustannuksia. Tyhjenevien tilojen aikana voi joutua tilanteeseen, jossa joutuu yksin huolehtimaan jopa kilometrien pituisen tien kunnossapidosta ja aurauttamisesta. Halvimmillaankin syntyy usein merkittäviä menoja tiemaksuista ja hoitokustannuksista.

Vanhoilla kiinteistöillä yksityis- ja kylätiet kulkevat talojen pihojen halki niin, että tien toisella puolella sijaitsee päärakennus, ja muut rakennukset ovat tien toisella puolella. Tai niin, että tie kulkee talon takana ihan makuuhuoneen ikkunan alta. Joskus tien päässä on yksinäinen vanha asumaton tönö. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Liikenne voi kasvaa uuden asutuksen myötä. Voi myös olla, että tien nykyinen leveys on pienempi kuin mihin rasite antaa oikeuden. Tie voi siis levetä ja liikennemäärät kasvaa.

Yhteisten talousvesikaivojen tai lähteitten sijaitseminen naapurin maalla on myös riskibisnes. Kaikki menee hyvin jos on mennäkseen, mutta mutta...

Ympäristömelu, pöly ja haju.

On syytä selvittää harrastaako naapuri moottorisaha"taidetta", tai onko naapurikiinteistöllä moottoriajoneuvoja ammatikseen tai harrastuksekseen korjaava henkilö. Tai crossimopoja tai mikroautoja harrastavia. Tai tontillaan ammuskelevia asehulluja. Onko lähistöllä louhintaa tai murskausasemia (jatkuvatoimisia tai osavuotisia), ampumarata, kaatopaikka, lietealtaita, sikala, kompostointilaitos jne. Myös kasvihuoneitten jatkuva valosaaste voi häiritä merkittävästi. Ainakin aiheesta tehtyjen ohjelmien perusteella arvioituna. Myös voimalinjojen läheisyys tuntuu monia haittaavan. Etelämpänä voi olla olemassa tiehankkeita, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi. Etenkin jos omia peltoja halkoo moottoritie tai radan oikaisu.

Erityistekijät

On syytä selvittää, onko myyjällä naapurien kanssa keskeneräisiä asioita, kuten raja-, vesi-, tie-, aita-, melu-, tai muita riitoja. Tai kiistoja esim. puiden kaatamisesta tai kaatamattomuudesta, koirien haukkumisesta, moporallista tai rannan ruoppaamisesta jne. Onko naapurustossa laidunnettavia nautoja tai hevosia. Näiden karkumatkat saavat aikaan pahaa tuhoa kasvimaille, kasvihuoneille ja kukkaistutuksille. Myös pihan halki hiittiä ottava ravihevonen voi pelästyttää ihan kunnolla.

On vankka totuus, että nämä riidat "periytyvät" usein uusille asukkaille. Kaupungeissa hengenvaarallisesti käyttäytyvillä on usein diagnoosi, mutta maaseudun "rauhassa" riidat joskus eskaloituvat ihan normikansalaistenkin välillä. Myös aseitten yleisyys on huomioonotettava asia.

Nämä kaikki asiat eivät kaikkia ostajia lainkaan häiritse. Häiriötkin on myöhemmin helpompi hyväksyä, kun ostopäätös on tehty asiat tiedostaen.

haahkaherra
mille fleur
Viestit: 267
Liittynyt: 11 Joulu 2012, 16:33

Re: Kiinteistökaupan sudenkuopat

Viesti Kirjoittaja haahkaherra » 12 Loka 2017, 00:32

Tämä yllä oleva teksti on syytä lukea useaan otteeseen ja miettiä suodatellenkin asiaa. Maltti on valtti :smt038 ja erityisesti nuoret ettette tee elämänne suurimpia virheitä ja menetä yöunianne huonojen päätösten myötä! :smt021

pikkupi
mille fleur
Viestit: 273
Liittynyt: 18 Syys 2011, 14:39
Paikkakunta: Pirkanmaa

Re: Kiinteistökaupan sudenkuopat

Viesti Kirjoittaja pikkupi » 07 Tammi 2018, 18:45

Haahkaherra@

Asiaa kirjoitit. Luin vasta nyt ja kahteen kertaan. Varmasti tuollaisia neuvoja sitää lukea ja asioita tutkia jos aikoo "maaseudun rauhaan ja idylliin" muuttaa. Varsinkin mielestäni täytyy tarkkaan miettiä ja ajatella ja vielä toisenkin kerran, että millä siellä sitten elää. Jos vaikka sen pirtin ja jokusen hehtaarin alan maata olisikin saanut hankittua parhaassa tapauksessa edullisesti ja ilman isoja velkoja.
Ansiotyöt ovat tarpeeseen. Lottovoiton koroilla tietenkin voi elää tai muilla sijoituksilla jos niitä nyt sattuu olemaan. Mutta harvalla on.
Useinkaan ei ole kauppaa, pankkia, postia, neuvolaa, koulua ym. kuin kymmenen tai kymmenien kilometrien päässä. Tie voi olla mutkaista, kapeaa huonoa.
Muistan eräänkin nuorenparin, joka onnellisena toi kaksi hevosta maalle, hankki kanoja ja teki kasvimaan. Puhuivat omavaraisesta elämästä. Naapurit veivät puita, heiniä hevosille ja tekivät lumityöt. (olin käynyt siellä katsomassa, ja tein kylätoimikunnalle esityksen) Seuraavana syksynä muuttivat pois, lapsi oli tulossa ja kasvimaa kasvoi juolavehnää. Hevoset olivat kunnossa, kun olivat olleet naapurin maalla ja osin hoidossakin laitumella.
Mutta onnellinen loppu. Kului lähes 10 vuotta ja sama perhe alkoi kunnostaa tuota kerran jättämäänsä taloa. Olivat opiskelleet, saaneet työtä ja lapsia. Käyvät ja asuvat siellä kesällä, haaveilevat sitten joskus muuttavansa vakituisesti. Hevosia ei ole, eikä tule.

Avatar
tipsi
riikinkukko
Viestit: 1080
Liittynyt: 30 Touko 2007, 06:02
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Kiinteistökaupan sudenkuopat

Viesti Kirjoittaja tipsi » 12 Helmi 2018, 18:01

Mielenkiintoinen aihe, etenkin kun ostimme vajaa vuosi sitten 4ha tontin, jolla on purkukuntoisia rakennuksia sekä pari säilytettävää. Olen haaveillut maallemuutosta jo yli 20 vuotta, joten on pakko jo alkaa haaveita toteuttamaan. Luulen, että itselläni on aika realistiset kuvitelmat maalla asumisesta ja kasvimaajutuista yms. Yllätyksenä on oikeastaan tullut se, että rakentaminen on todella kallista, etenkin kun emme itse siihen juuri osallistu. Joka tapauksessa projektia tulee riittämään varmaan loppuelämäksi :smt003
Sen verran nopeasti esim pöpelikkö kasvaa ja rakennuksissa riittää remontointia ja ylläpitoa ja on sitten puutarhaa, eläimiä ja kaikkea! Onneksi tontti mme on lähellä kaupunkia, joten hyvät palvelut ovat lähellä.
Neljä ankkaa (Martti, Lyyli, Hilma ja runneri Mini). Kokovuotinen ankanpitolupa taajamassa. Maallemuuttoprojekti aluillaan.

Taisku
kukko
Viestit: 111
Liittynyt: 23 Maalis 2015, 13:43
Paikkakunta: Kangasala

Re: Kiinteistökaupan sudenkuopat

Viesti Kirjoittaja Taisku » 15 Helmi 2018, 20:23

Mielenkiintoinen aihe ja aloituksessa hyviä & tärkeitä pointteja kirjattuna.

'Ihan maalla' -asumista kohta kymmenen vuotta täynnä. Kymmenen antoisaa, opettavaista ja kuitenkin mukavaa vuotta. Tämä on sopinut meille hyvin.

Maalle muuttoa edelsi melkein kymmenen vuotta asumista omakotitaajamassa, vanhan mummonmökin remontointia ja laajennusta. Tämä oli lastemme syntymäkoti. Yllättävät läheisten menetykset pistivät meidät miettimään elämän tarkoitusta ja haaveiden toteuttamisen mahdollisuuksia. Isoin ja suurin yhteinen haave oli maallemuutto. Onnekkaiden sattumien kautta löysimme pienen tilan ja vaarinpirtin kesäpaikaksemme. Muuttaisimme sinne 'sitten joskus''. Aikataulu nopeutui kuitenkin yllättäen ja muutto tuli mahdolliseksi, kun eräänä kesäiltana silloisen kotimme portille ilmestyi pariskunta, joka oli kiinnostunut talostamme ja halukas ostamaan sen. Tuosta ensi tapaamisesta reilun kuukauden kuluttua olimme muuttaneet tuonne maalle 'vaarinpirttiin'. Porakaivo oli porautettu, ulkosauna ja pirtin makuuhuoneet remontoitu asumiskuntoon. Pirttiin ei tullut vettä, eikä sieltä mennyt vesi ulos kuin kantamalla. Vesivessa meillä oli käytössä pihaan ostamassamma kontissa, jossa oli myös kuivassa ja lämpimässä säilytyksessä osa huonekaluista ja pikkuirtaimesta. Ja pirtin lämmitys hoitui uusimillamme kahdella varaavalla takalla ja keittiön puuhellalla.

Nyt on pirtti remontoitu ja laajennettukin. Edelleenkin lämmitämme pääosin puulla, pakkastalven menekki noin 20 kuutiota. Keittiöremontti on tehty, edelleen ja vieläkin ruuanlaitto tehdään talon alkuperäisellä puuhellalla, Keittiössä on varaus kaasuliedelle, joka tulee sitten joskus.

Sähkökatkoihin opittiin varautumaan heti alkuvuosina. Niitä oli talviaikaan usein ja ne olivat pitkiä. Nyt osataan jo sääennusteiden mukaan varata juoma- ja pesuvesiä muutaman päivän varalle. Lämpöä tulee tulisijoista, valoa autonakuista ja ledivaloketjuista.

Valaistuksen tarve ulkona on ilmeinen noin puolen vuoden ajan. Pihalla on just niin valoisaa, kuin siellä on valaisimia. Otsalamppuja on joka perheenjäsenelle ja muutamalle kaverillekin.

Koulu- ja työmatkat. Muuttaessamme 8- ja 10-vuotiaiden poikien suuri suru oli, kun koulumatkaa ei voinutkaan enää pyöräillä. Kaksi eri taksia haki pojat kouluihin, joihin toiseen oli matkaa kahdeksan kilometriä ja toiseen 18 km. Sijaitsivat siis eri suunnissakin. Pienen kyläkoulun rehtori oli enemmän kuin onnellinen yhdestä uudesta oppilaasta. Meidän vanhempien työmatkat yrittäjinä työkohteisiin olivat 20-50 km suuntaansa eli vei jo vähän aikaa ja polttoainekustannuksetkin kasvoivat selkeästi.

Sorapintaisen kylätien kunto oli kelirikon aikaan alkuvuosina välillä kovinkin haasteellinen. Matkaa noin kuusi km asfalttitielle. Olen käynyt hakemassa pojat kotiin omalla autolla tuosta kylätien varrelta, kun koulutaksin kuljettaja on kieltäytynyt ajamaan meille kotiin asti. Onneksi tie korjattiin pahimmilta kohdin.

Naapurien elinkeinonharjoittamisen vuoksi alkuvuosina koirat pääsivät pari kertaa karkaamaan pelloille lietepaskispiehtarointiin. Kyllä tuon sitten nopeasti oppi ennakoimaan ja varmistamaan, että eivät enää karkaile.

Sydämentykytyksiä on aiheutunut kerrattain, kun naapurin suomipollet olivat iltapimeällä lähteneet omatoimilenkille ja päätyneet meidän pihaan. Oli hassu tunne, kun yhtäkkiä tuvan ikkunan takaa kuului ouito kumina (kavioista) ja ikkunan takana näkyi kaksi 'ihankuin hevosen piirtoa ja otsatukat'. Siisherranenaika, nehän on hevosen päät!

Täällä luonto alkaa kirjaimellisesti kotiovelta. Terassin kaiteella voi istua pikkuhaukka, ilveksen jäljet suihkivat viime talvena kanalan kulmalta. Ja todennäköisesti ilves on vienyt kaksi kissaamme. Viime kesänä kauris-mamma asettui pihapiiriimme kahden vasansa kanssa. Hieman haasteellinen tilanne neljän metsästysrotuisen koiran kanssa. Toissa lauantai-iltana rusakko istui alarappusella, kun päästin terrierin vielä iltapisulle. Keväällä teeripari kujertaa ja pesii kotiportailta noin 50 metrin päässä olevassa koivikossa. Syksyllä voi linnustaa muutaman minuutin kävelymatkan päässä; kyyhky- ja sorsapassit saa lähipelloille. Ja jänismetsälle lähdetään liki aina kävellen/hiihtäen/lumikenkäille omasta pihasta. Sieni- ja marjamaastoihin pääsee niin ikään kävellen tai vaikkapa polkupyörällä.

Pojat ovat kasvaneet ja aikuistuneet. Alkuun tehtiin ihan tietoinen päätös, että kuljetamme poikia kavereille ja tarvittaessa haetaan kavereita meille, koska tuolloin lähimmät kaveria asuivat kuuden kilometrin päässä. Pojille maalla asuminen on mahdollistanut monenlaista tekemistä ja puuhastelua. Riihi on meillä 'miesten taivas', sieltä löytyy työkaluja ja tarviketta monenlaiseen puuhaan, niin nikkarointiin kuin erilaisten kulkuvälineiden roplaamiseen; pikkumönkijästä ja moposta on jo siirrytty moottorikelkkoihin ja autoihin. Ihan parasta on, kun välillä riihellä on isompikin porukka tekemässä kaverin autoon remppaa esim katsastusta varten ja riiheltä tulee soitto, että voidaanko tulla keittämään kahvit? Ja on muuten ollut alusta asti täällä ihan mahtavaa, että eri-ikäisiä veljeksiä eri sisarussarjoista touhuaa porukalla. Nuorimmatkin on huolittu ja huomioitu mukaan, kun ovat olleet kuljetuksista riippuvaisia ja kun vanhimmilla on jo ollut jonkinmoiset ajoluvat.

Ja mahdollistihan tämä maalla-asuminen useamman erirotuisen metsästyskoiran hankinnan, kanalan perustamisen ja muutaman lihakanin kasvattamisen omiin tarpeisiin. Omenapuita on istutettu, samoin marjapensaita. Omput pitää suojata ainakin vielä toistaiseksi tukevin verkoin sorkkajaloilta, himoitaan samaa satoa.

Varmaankin tässä muutaman vuoden sisään asustamme tässä miehen kanssa kahdestaan erilaisten kotieläinten kera, kun pojat muuttavat maailmalle. Tonttia piisaa heille talonrakennukseen, jos niin päättävät ja haluavat. Aika näyttää. Mutta olemme olleet onnellisia, että uskalsimme tehdä päätöksen ja toteuttaa maalle muuton.
Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. - Muumipappa -

Avatar
Aleksandra
faverolle
Viestit: 728
Liittynyt: 22 Kesä 2011, 21:30
Paikkakunta: Vihti

Re: Kiinteistökaupan sudenkuopat

Viesti Kirjoittaja Aleksandra » 10 Maalis 2018, 16:15

Kauhean tärkeitä asioita tässä ketjussa, mietittäväksi jokaiselle maalla asumisesta haaveileville. Mun mielestä, kaiken konkreettisen huomioonotettavan lisäksi, on olennaista tuntea itsensä hyvin, ennen kuin lähtee tällaiseen projektiin. Pitää tietää mitä oikeasti haluaa ja olla mielellään kokenutkin edes jonkun verran syrjäseudulla olemista, eikä vain siihen idylliseen kesäaikaan vaan myös pimeimpään vuodenaikaan. (Joo, otsalamput ovat ihan ehdottomat! :smt023 ). Taiskun onnellisessa elämäntarinasssa on varmasti itsetuntemus ollut kaiken hyvän lähtökohta.

Pitää olla tekeväinen luonne ja nauttia myös ulkotöistä, melkein säällä kuin säällä, koska niitä riittää ihan ympäri vuoden. Sen oikean työn päälle, millä elantonsa hankkii. Eikä ole ollenkaan pahitteeksi viihtyä hyvin itsensä ja omien ajatustensa kanssa. (Just tänään tein halkopinoja. Mies teki muita ulkotöitä tahollaan. Talitintit vain lauloivat ja oli ihan huippumukava päivä. Kun sai vain tehdä käsillään ja olla ajatuksissaan.)

Mulla on nyt 15 vuotta takana maalla asumista. Yllätyksiä on tullut aika vähän, mutta - vaikka olenkin kaupunkilainen alunperin - olen aiemminkin viettänyt maalla paljon aikaa. Käsitykset olivat melko realistiset. Hyvää tuuriakin on ollut. Esim. porakaivomme vesi osoittautui erinomaiseksi, irtokoiria näkee ehkä vain kerran vuodessa, ja naapurit joka suunnalla ovat ihania ihmisiä. Ja se on hyvin tärkeää, vaikka naapurit ovat suhteellisen kaukana. Autetaan puolin ja toisin jos jotain yllättävää sattuu.

Tämä on itselleni mieluisin tapa elää. Harmittaa jo nyt, ettei ehkä sitten vanhana täällä enää pärjää vaan jossain vaiheessa voi olla pakko muuttaa ihmisten ilmoille. Vaan siihen on onneksi vielä aikaa. :smt001
Alhoja elämän ilona.

Vastaa Viestiin