Mutta minulla olis kysymys:
Meillä on nyt nuo joulupaistikalkkinat tuolla riikkilässä, ja näillä näkymin jäävätkin sinne ensi jouluun saakka
, on ne niin ihania. Meillä on pronssi-musta-villikalkkupariskunta, joka on kesäkuussa kuoriutunut.
Eilen menin aamuruokinnalle, ja minulla oli vähän kiirus. Akkakalkku oli maassa kököttämässä ja katsoin että sepä mahtaa kylpeä kun pehkussa oli isoja koloja kauttaaltaan.
Tänään menin sitten ajan kanssa sinne ja nakkelin aamuleivät pehkuun, niin tämä akka vaan makoilee. Se ei tavallisesti anna itseensä koskea, mutta nyt sitä liikuttelin ja nostin syliin (painoi muuten ihan älyttömästi !) ja ensin näytti että sillä ei toimi toinen jalka. Se pihisi ja puhisi kummallisesti ja minä ajattelin että kuolemaa kai se tekee!!
Laskin sen sitten taas maahan, ja siihen se jäi, ja ukkokalkku tuli pörheänä siihen viereen, töpsähti ja kiipesi akan selkään. Minä hätyytin sen pois, kun eikai sitä sairasta... No se kiipesi uudelleen ja annoin sen polkea kanaansa. Tämäpä se paransikin akkakalkun, ja toimituksen jälkeen se pörhenteli sulkansa ja lensi katonrajaan orrelle niinkuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään. Päättelin, että se on OK.
Onko tämä näille tavallista touhua ?
En tiedä kyllä, me ollaan epäilty Kyllikin mieltymyksen ihmisiin (etenkin miehiin) johtuvan sen nuoruudesta vailla kalkkuseuraa, mut tiedä sitten. Sen ukkoa kyllä ottaa tosissaan päähän kun rouva juoksee pitikin pihaa mun miehen perässä tyrkyttämässä itteään mutta Hermannin saapastellessa paikalle nousee usein ylös. Kyllä se kuitenkin välillä antaa Herkun polkea, mutta ilmeisesti pitäisi ihmisiä houkuttelevampina. Muutenkin se kesällä aina kulkee pitkin pihaa tarkkailemassa meidän touhuja muista linnuista erossa, se raasu luulee kai olevansa ihminen enemmän kuin kalkkuna.
Munia oon lykkinyt hautomakoneeseen jo jonkun aikaa ja aina vaan tyhjää täynnä 
