Meillä oli hassu tapaus eilen. Mieheni meni kanalaan kun tulimme töistä, ja silkkien karsinassa oli tyhjässä irtokarkkirasiassa ollut aamuruokana vedessä uitettua leipää. Yksi silkkitipu (vasta kahden nykin kokoinen) oli jäänyt jumiin kumoon menneen rasian alle, ja oi kyyhöttänyt siellä ties kuinka kauan. Mieheni toi reppanan sisälle, koska tipu oli tietysti aivan märkä, ja kuivattelimme sitä tyhjässä akvaariossa lampun alla tuntikausia. Se siitä kyllä selvisi ihan normaaliksi.
Muut kanat olisivat kyllä päässeet rasian alta pois, sehän painaa n. 50 grammaa ainoastaan. Mutta tämä silkki ei edes yrittänyt. Onneksi rasia on läpinäkyvä niin ei pimeässä tarvinnut olla. miksi tämä ei älynnyt tulla rasian alta pois? Sen ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin nousta seisomaan ja tulla rasian alta ulos.
Monissa muissakin tilanteissa olen huomannut silkkikanojen hieman yksinkertaisemman ajatusmaailman. Ne eivät esimerkiksi älyä mennä oven edestä pois, kun oven avaa niitä kohti, vaan laahautuvat oven mukana sen taakse. Sitten joskus orrella ne astuvat toisella jalalla toisen päälle, ja katsovat hölmistyneenä kun eivät pääse eteen eivätkä taaksepäin. Sitten meinaavat pudota kokonaan. Niiden katse on myös usein vähän pöllähtänyt. Onkos muilla samanlaisia huomioita vai onko minun yksilöni jotenkin vajaita
En sanois ihan heti että vaan silkit onnistuu oleen pöljiä... Meillä nimittäin on useemman kerran ollu joku nurinpäin kääntyneen muovisaavin alla, eikä ykskään niistä silkki. Siks en enää laitakaan ruokaa sellasiin kippoihin mitkä on kevyitä kaataa ja joitten alle kana mahtuu. Sillon kun MINÄ ITE olin vielä niin hölmö että hepposiin muovisaaveihin ruokia laitoin niin löyty muutaman kerran kananen sen kipon alta, luoja ties kuinka kauan oli ollut, ja vielä etelän kuuman auringon porottaessa... Ilmeisesti olen ehtinyt paikalle juuri ja juuri ajoissa aina kun ei kukaan ole tollasesta kuollut. Mutta en enää kyllä riskeeraakaan.
Mullakin on jääny tipuja kippojen alle eikä yksikään oo ollu silkki...oon muuten kyllä usein miettiny silkkien touhuja katellessa että ; koneet käy mutta ketään ei oo ohjaamossa.Mutta jos on lusikalla annettu,ei voi kauhalla vaatia oikeesti taitaa se silkkien näennäinen tyhmyys johtua siitä että tukka roikkuu silmillä ettei ne raukat näe kunnolla.kukoillahan se tupsukka ei niin pahasti peitä näkökenttää.
Gizzmo kirjoitti:Mullakin on jääny tipuja kippojen alle eikä yksikään oo ollu silkki...oon muuten kyllä usein miettiny silkkien touhuja katellessa että ; koneet käy mutta ketään ei oo ohjaamossa.Mutta jos on lusikalla annettu,ei voi kauhalla vaatia oikeesti taitaa se silkkien näennäinen tyhmyys johtua siitä että tukka roikkuu silmillä ettei ne raukat näe kunnolla.kukoillahan se tupsukka ei niin pahasti peitä näkökenttää.
Silkeistä en tiiä, mutta mulla oli viime kesänä se joku valkoinen huntutaijotain, niin sillähän roikku tukka silmillä!!
Ja käyttäyty kyllä just miten täällä on kuvattu.
Minusta se johtu ihan siitä tukasta!!
Täällä on muutaman kerran ihan maattaritipu jäänyt karkkirasian alle.
Eivät edes yritä sieltä pois vaan kyyristelevät paikoillaan rasian alla.
Vaihdoinkin kaikki astiat sen kokoisiksi, ettei sinne tipu mahdu alle. Isommat astiat sitten sellaisiksi, etteivät saa niitä kaadettua.
Nykyään nämä tipuset ovat jo niin isoja, ettei ole huolta. Eivät enään mahdu kuin ämpärin alle ja niitä kanalassa ei ole.
En nyt menisi ihan kirkossa kuuluttamaan että silkki on tyhmä kana, ehkä se johtuu siitä
että ne ovat hiukan arempia kuin esim.maatiaiset.Jonkinlainen aloitekyvyttömyys on silkeille myöskin ominaista.
Luulen että turkilla, tai höyhenillä on jotain tekemistä asian kanssa.Noin epätavallinen ja peittävä höyhenpeite vaikeuttaa näkemistä, ja ehkä myöskin tuntoaistiin voi vaikuttaa heikentämällä sitä.
Voisi verrata vähän esim.villakoiraan, joka on jalostettu silmälläpitäen ihmisen kauneuskäsitystä, ei eläimen.
Ethän vaan sano villistä tyhmäksi??
Meidän villis on ollut koiristani kaikkein älykkäin ja viisain ja oppivaisin, ja on ollut monta koiraa täälläkin.
Dobberi joka on "palvelus" koira.. Niin ei voi verrata samana päivänäkään.
Tuossa silkissä itse pidän suurena juttuna sitä silmiä peittävää höyhentä.
Meidän valkoinen hollantilainen oli ihan hömelö johtuen siitä.
Pidin ihan selvänä, että se johtui tukasta.
Silkistä ei kyllä ole omaa kokemusta
Eikös villakoirat ole alunperin kehittetty metsästystarkoitukseen? Turkin muotoontrimmaus tuli sitten myöhemmin kaupanpäälle. Meidän villakoira oli aikoinaan viisaampi kuin moni muu rotu on ollut jälkeenpäin. Silkit eivät minusta vaikuta tyhmiltä. Lentokyvyttömyys ja pieni elinpiiri ei ehkä vaan avarra kovin niiden maailmaa. Ovat kuitenkin ihan normaalin topakoita muiden kanojen seassa, eivät vaan pääse esim. oven edestä pyrähtämällä. Mutta kyllä meillä väistyvät oven edestä vauhdikkaasti juosten, tuntuu, ettei semmoinen ovella siirrettävä kana ole ihan ok. Tai sitten se on risteytetty leonberginkoiraan jonka yli voi huoletta vetää imurilla ja joka ei viitsi siirtyä ovelta kuin työntämällä tai pihatieltä kuin lumikolalla. Siis jos sattuu sille tuulelle.
Kyllä villakoira on alunperin metsästyskoira. Ja vieläpä vedestä noutava (muistaakseni) ja karvakohdat rintaan ja nivelten kohdalle jätettiin suojaamaan niitä kohtia kylmältä eli leikkausellakin oli tarkoitus.
Ihmisen kauneuskäsityksen mukaisesti jalostetuksi koiraksi luokittelisin nykyisen bulldogin joka ei enää alkuperäisen tehtäväänsä pystyisi, eli pysäyttämään härkää.
Ja moni muukin rotu joka on alunperin jalostettu tiettyyn työhön ei enää siihen kykenisi.
Hups menipäs nyt OT.
Kyllä kuulostaa tuo silkkien (ja muidenkin kanojen) älykkyys hauskalta "Laahautuvat oven mukana sen taakse..." melkein aloin ääneen nauramaan! Ja kun meillekin tulee keväällä silkkikanoja ja -kukko niin pääsee näkemään tätä touhua livenä... Ja jos kerta tyhjää pesää hautovat niin sinnehän on sitten helppo tuikata munat alle
Mun on vissiin pakko hommata silkki, haluan tuntea sellaista sielujen yhteyttä Kuinkas paljon nää tarvitsee talvella lämpöä?
Villakoiralla on edelleen monista muista roduista poiketen saalistusvietti yhä tallella. Itse ainakin rinnastan suoraan villiksen ns. "koviin" koiriin. Ja haluaisin ison villakoiran, mutta tässä, kun ei perhe tue, niin saa tyytyä katselemaan vain muiden ihastuksia.
Meidän pk toopet sitten on olleet yksiä aaseja, hyvällä tavalla Uskomattoman ihania perhekoiria.
Ilmeisesti olen ehtinyt paikalle juuri ja juuri ajoissa aina kun ei kukaan ole tollasesta kuollut. Mutta en enää kyllä riskeeraakaan.
menipäs nyt OT.
Mun on vissiin pakko hommata silkki, haluan tuntea sellaista sielujen yhteyttä