Maattarikantojen luonne-erot

keskustelua roduista ja risteytyksistä

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Suvianne

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja Suvianne » 28 Marras 2009, 07:07

Minusta on hienoa, että hautova emo nokkasee!? Olenkohan outo.
Jokainen on alussa nokkinu minua kun on hautonu. Yksi sai ihan verenkin valumaan kun yritin laskea tipuset.
Minusta se vain kertoo emonvaistoista!

Käykää nyt ihmeessä kertomassa muistakin Maatiaisista, kiinnostaa kovasti!

Muusa

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja Muusa » 28 Marras 2009, 11:22

En mäkään kanoja sen kummemmin kesyttele, mullekin riittää että ne eivät pelkää hoitajaansa. Mutta ne kesyyntyy silti :smt003 ihan samoin kuin Rusina joudun varomaan etten astele tipunvarpaille ja jos hetken on paikallaan niin joku nuorikko tai tipu varmasti lentää olkapäälle tai käsivarrelle. Eikä ole eroa onko konehaudottuja vai emohaudottuja, molemmat on yhtä kesyjä että kyllä se on luonteessa. Tosi monet meiltä kanoja hakeneet onkin kehuneet että meiltä saa ihan ihanan kesyjä kanoja. Vastaavasti vähän harmillisesti on tyrnäväläisissä jotkut kukot olleet sitten vihaisia. Meillä ei itsellä ole yhtään kiukkupussikukkoa ollut mutta muutamalta muulta ihmiseltä olen kuullut. Nämä muutamat tietämäni äkäpussikukot on vielä kaikki eri sukuhaaroista eli ei ole minkään tietyn kukon/kanan periyttämä ominaisuus.
Tyrnäväläisetkin pysyvät hyvin pihassa, tosin kun meillä ei ole hirmu iso tontti niin välillä käyvät kylässä naapurissakin. Ne ovat siitä jänniä että kun meillä on tuossa tien toisella puolella yksi hevoslaidun, niin ylittävät tien ja menevät hevosten kanssa laiduntamaan jos hevoset ovat tien toisella puolella. Jos taas hevoset ovat jollain muulla laidunlohkolla eivät kanatkaan ole tunkemassa tielle. Ne selvästi ajattelevat että kun hevosilla on lupa olla tien toisella puolella saavat ne itsekin mennä sinne! Vaikka useammankin kerran olen ne käynyt sieltä kyöräämässä kotiin, tielläkulkijoitten suureksi riemuksi :smt005
Munivan kanan alta saa meilläkin useimmilta yksilöiltä tyhjentää pesän eivätkä nokkaise, jotkut ovat tarkempia munimisrauhastaan. Hautovan kanan alta nyt en ole yrittänytkään kaivella munia...

dumblonde

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja dumblonde » 28 Marras 2009, 11:33

Suvianne kirjoitti:Se ei kaipaa ihmisseuraa joten pysyy poissa portailta kun kerran ajaa pois ja oppii kaikkeen hälinään, joten ei tarvitse pelätä, että se säikähtäisi ja karkaisi.
Meillä oli alhot kesän tuossa pihan toisella puolella kun rakensin niille "kesäkanalan" ja tarhan sinne, päivisin olivat yleensä ihan vapaana. Minäkään en tykkää että kanat tulevat ihan talon eteen sotkemaan, ja onneksi suunnilleen oppivatkin että akka alkaa hyppiä, huutaa ja huitoa haravalla ilmaan :smt003 jos tullaan pidemmälle kuin pihan puoliväliin. Piti kyllä useamman kerran muistuttaa rajasta ennenkuin alkoi mennä perille, ja välillä kukko yritti vaivihkaa hiippailla kanalauman kanssa talon eteen kun huomasi että ketään ei näy.

Mullakaan alhot eivät ole sylikesyjä, en ole niitä sellaisiksi halunnut enkä jaksanutkaan opettaa (sitä varten mulla on nyt orpingtoneja, ne on luonnostaan paljon rauhallisempia ja kesyjä). Eivät kylläkään ole arkoja ja tulevat nokkimaan kenkiä ja juoksevat vastaan jos kävelen herkkukattilan kanssa talliin. Mutta ihan selkeästi ovat erilaisia kuin esim. juurikin orpit. Paljon vilkkaampia ja aktiivisempia, eivätkä niinkään halua hakea kontaktia ihmiseltä vaikka uteliaita ovatkin.

Olen kuitenkin huomannut että ainakin ainakin omilla alhoilla tuo kesyys on ihan siitä riippuvainen kuinka paljon siellä kanalassa olet. Nykyinen tipusatsi on melko kesyä porukkaa kun siellä on tullut nyt enempi istuttua. Jos olet kyykyssä niin tiput käppäilevät ihan sujuvati jalkojen alta, antavat silittää ja tulevat tekemään tuttavuutta. Jos joku vanhempi kana kurmottaa tipuja silloin kun olen kanalassa niin tiput juoksee lähelle hakemaan turvaa. Pari kanatipua on niinkin kesyjä että antavat ihan sujuvasti nostella ja ovat täysin rauhallisena sylissä. Nyt noiden tipujen kanssa saa kokoajan varoa ettei astu jonkun päälle kun eivät kovin paljon jaksa väistää minua :smt001

Suvianne

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja Suvianne » 28 Marras 2009, 16:15

No kuulostavat kyllä iohanilta kesyinä ja vähemmän kesyinä!!

Helpompi nuo kanaset on opettaa tavoille kuin meiän Sallakoira!!

kukkokiekuu

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja kukkokiekuu » 28 Marras 2009, 16:59

Yks alhokana tuli kans ylimääräisenä, on oikein eloisa pakkaus,ei niin arka kuin savitaipale.Mukavan värinen, kuin teerikana.Hautomisesta en vielä tiedä, ei ainakaan vielä viime kesänä yrittänyt.

Suvianne

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja Suvianne » 28 Marras 2009, 19:22

Minullakin oli sellanen!! Oi että ne on ihania! Meillä veljen kissa söi sen :smt013

Ehtoo-onni

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja Ehtoo-onni » 03 Joulu 2009, 08:18

Minun tyrnäväläiset ovat eloisia ja touhukkaita. Ovat kesyyntyneet niin, että lentävät olkapäälle ja pyörivät jaloissa. Viidestä kukosta kaksi on tullut vihaiseksi. Yksi kanoista on tosi herkkä nokkimaan muita. Saattaa runsaan metrinkin päästä "hyökätä" toisia komentamaan. Muut ovat ärtyisiä vain puurotarjoilun ajan tai yleensäkin ruoan ääressä. Tuntuu, että silloin pitäisi jokaisella olla oma kuppi. Poutapilveä, ainoaa valkoista kanaa, syrjivät kaikki. Se ei ole koskaan oikein osannut pitää puoliaan. Pärjää parvessa, kun on tilaa väistää.
Lyhyellä puolen vuoden kokemuksella en osaa sanoa, että onko parveni käytös normaalia kanoille tai tyypillistä tälle kannalle.

Moilanen

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja Moilanen » 03 Joulu 2009, 09:17

Minulla kun kokemusta ainoastaan noista alhoista. Pihakanoina erinomaisia, pieni reviiri, utelias, oppivainen ja vilkas, seurallinen ja varovainen.
Ei tarvitse kuin pihaan tulee vieras ihminen, kanat, jotka muuten touhuilevat läheisyydessäni, häipyvät heti piiloihinsa.
Alholainen muuten puolustaa pesäänsä, on sitten muninta tai hautominen, erityisesti hautominen. Ei se nokkaisu kova ole mutta tuntuu. Mielenkiintoista on seurailla tuota päivärytmiä; aikaisin aamulla ulos, sitten monta tuntia ruuan hakua ja muuta touhuamista. Puolenpäivän jälkeen n tunnin lepo jossain maanpinnan yäpuolella, esim puiden alaoksat, mattoteline jne.
Oppivaisuudesta olen kertoillutkin, mutta esim kyyhkyjen ruokinta-aikaan kun vihellän kyyhkyille, kanat tulevat oitis paikalle "jyväjämien" toivossa.
Mielenkiintoista on myöskin se asia, että meidän pääkukkojen, Moilanen ja II, parvi on jakautunut siten, että Moilasella on kaksi lempirouvaa ja II:lla yksi. Muut nukkuvat sitten mikä missäkin.
Lentoky alhoilla on melkoinen, parinkymmenen metrin lentopyrähdys aivan mahdollinen.
Sitten tuo herkkyys ulkoiseen vaaraan; Moilanen kun kurahtaa haukan ilmestyessä ilmatilaan, koko katras häipyy ilmasuojaan ja vikkelästi.
Munintarutiinit on melko helppo ohjailla laidunkaudella keinomunien avulla.
Tuo pakoetäisyys, vai sanoisinko intimiteettiraja on kutakuinkin sama kuin kyyhkyillä, n 20cm. Huoltotöitä kanalassa tehdessäni kyllä vähän saa varoa, ettei kenenkään jaloille tallo.

suikku

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja suikku » 10 Maalis 2010, 15:25

Entäs Horniolaisten luonne? Olen sitä jo muuallakin kysellyt ja saanut vastauksiakin, mutta laitoin nyt tähänkin ketjuun utelun, jos joku innostuisi vastaamaan. Olen saanut jo niin monta mielipidettä aroista, kiukkuisista ja karkuun lentelevistä horniolasista, että kohta vaihdan haavekanani...

Avatar
HiltaHelikopteri
kukkoilija
Viestit: 4209
Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
Paikkakunta: Vantaa

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja HiltaHelikopteri » 10 Maalis 2010, 21:27

Mulla oli pari horniolaiskanaa hoidossa, kun odottelivat kyytiä uuteen kotiin. Nämä kanat tulivat isohkosta parvesta, jossa niitä ei oltu ns. käsitelty. Aluksi olivat arkoja, mutta eipä niiltä kauan kesyyntymiseen mennyt, kun madoilla hemmottelin. Muutaman päivän päästä ne sai ottaa syliin ja kannella ulos/sisälle aivan yhtä hyvin kuin meillä kotona kuoriutuneetkin horniolaiset.
Tonja, p: 046 666 5106 sp: tonjaätnettipistefi

suikku

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja suikku » 10 Maalis 2010, 21:39

No, niin vähän arvelinkin..eli kaikkihan on kaikesta kiinni. Jos on pidelty, niin pideltäviä etc.

herttahelmeri

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja herttahelmeri » 11 Maalis 2010, 13:26

suikku kirjoitti:Entäs Horniolaisten luonne? Olen sitä jo muuallakin kysellyt ja saanut vastauksiakin, mutta laitoin nyt tähänkin ketjuun utelun, jos joku innostuisi vastaamaan. Olen saanut jo niin monta mielipidettä aroista, kiukkuisista ja karkuun lentelevistä horniolasista, että kohta vaihdan haavekanani...
Horniolaiset olivat oikein mukavia ja rohkeita eikö niiden käsittelemisessä ollut ongelmia.

Minua alkoi nyppiä se tietty alkukantaisuus (oikeasti tosi hyvä asia!) minkä vuoksi lintujen lisääminen parveen ja useamman kukon pitäminen yhtäaikaa oli hankalaa. Näinhän se kuuluukin olla jos oikeasti ajatellaan luonnonmukaisia oloja ja lajin säilyvyttä/leviämistä. Ruoasta ja omasta reviiristä ollaan tarkkoja, ajetaan vieraat yksilöt pois alueelta ja aikuistuneet kukot ajetaan uusille alueille jatkamaan sukua omiin ryhmiinsä. Nämä asiat eivät ole ongelma vakiintuneen parven sisällä ja ellei ole tarvetta useamman kukon pitämiseen. Minulla tilat on niin pienet että kaikkien on tultava toimeen samassa tilassa.
Ulkona liikkuessa horniolaiset levittäytyivät hetkessä pihalta metsään ja alkoivat munia pensaiden alle. Illalla eivät sitten aina ihan hevillä olleet löydettävissä. Hyvän lentotaidon omaavina eivät ihan perusaidoissa tahtoneet pysyä. Tämäkin ominaisuus näkyy varmaan muillakin maatiaisilla eikä ole sekään ongelma ellei satu asumaan tien reunassa kuten minä.

suikku

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja suikku » 11 Maalis 2010, 14:08

Hmmm. Asutaan tien reunassa kyllä. Ajattelin pitää vain vahdittuna ulkona kun on myös viljelyksiä ym. Ja isäntä joka kyllä minut nirtsii, jos kanat ovat tehneet pahojaan (ainakin niin että hän huomaa) :smt003 No, vielä ehtii miettiä, kun ei ole mitään rakennustakaan vielä.

Mimmi

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja Mimmi » 14 Maalis 2010, 15:07

Mulla on vain alhoista kokemusta ja kovasti tutulta kuulostaa muidenkin alhokommentit. Ovat rauhallisia, uteliaita, helppo pitää vapaana (pysyvät pienellä alueella), tottuvat hyvin rutiineihin (oppivaisia?) jne. Mä en kans kesytä sylikesyks sen tietoisemmin, mutta sen verran on yksilöissä eroja, että toiset tulee itse polvelle, jotkut eivät säpsähdä sylittelystä tai silittelystä, mutta toiset menevät kättä karkuun. Tulevat kyllä kaikki iloisena ja uteliaana (herkkujen toivossa?) vastaan ja tosiaan saa varoa, mihin astuu! Joskus hankalaa, kun on vaik joku vesiautomaatti käsissä, eikä meinaa nähdä jalkoihinsa, niin jo joku kirkuu, että varpaat jäi alle!

Rokeista on pakko kommentoida, että vaikka rauhallisia käytökseltään muuten ovatkin, niin voi hyvänen aika millaisia draamakuningattaria ne ovat, kun ottaa kiinni! Siis ne saa kyllä kiinni käsin (siis ilman haavia tms.), mutta siitä alkaa aivan julmettu kirkuminen! :smt005

gallia

Re: Maattarikantojen luonne-erot

Viesti Kirjoittaja gallia » 14 Maalis 2010, 15:37

Meilläkin alhot odottaa rivissä kynnyksellä, kun kanalaan menee. Saa tarkkaan katsoa mihin astuu, mut ei ne mitään sylikanoja ole. Sekulikanalassa suurin osa antaa syliin ottaa ihan tosta vaan, vanhat häkkikana-hy-linetkin.

Vastaa Viestiin