Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
Mulla on kyllä muuten hyvä muisti, se on vaan lyhyt ja tuppaa pätkimään 
kunnia siis Mimmille tyrnisten risteyttämismahdollisuuksien selvittämisestä.
Mimmi kirjoitti:laitoin kysymyksiä MTT:n Tiina Tuoviselle ja sain tällaisia vastauksia (sinisellä):
- Onko säilytysohjelman tarkoitus jatkossakin säilyttää kaikki säilytettävät kannat erillään?
V: Tämä on kaksitasoinen kysymys. Ensinnäkin, jos aiomme säilyttää monimuotoisuutta, täytyy meidän pitää kannat erillään, jolloin erilaisissa ympäristöolosuhteissa luonnonvalinnan seurauksena syntyy hiukan toisistaan poikkeavia kanapopulaatioita. Tämä johtuu siitä, että geneettisessä ajautuminessa tapahtuu erilaisten kelpoisuuden kannalta neutraalien mutaatioiden valikoitumista ja se nopeuttaa eriytyneiden populaatioiden välisten erojen syntyä.
Toisaalta, jos tämä alkupopulaatio on hyvin pieni, voimistuu geneettinen ajautuminen, joka populaation ollessa pysyvästi pieni aiheuttaa sen, että valinta ei kykene uusimaan alleeleja (saman geenin vaihtoehtoisia muotoja) riittävän nopeasti. Tällöin todennäköisyys sille, että populaation yksilöiden geeneihin ilmaantuu myös haitallisia alleeleja, kasvaa.
- Onko mahdollista, että geeni- ym. tutkimuksen avulla virallisesti
yhdistettäisiin tietyt kanakannat (esim. pienet kannat liitettäisin suurempaan, josta pieni kanta on lähtöisin) terveen geenipohjan
lisäämiseksi?
V: Maatiaiskanojen alkuperää selvitti Heli Koskivainio 1990-luvun alussa. Tutkimuksen alussa näytti siltä, että erillisiä kantoja oli useita, mutta kun mentiin riittävän kauaksi taaksepäin ajassa havaittiin, että puolet silloin tutkituista kanakannoista voitiin jäljittää kahteen taloon. Tarja Niemelä jatkoi linjojen määrittelyä edelleen ja uusiakin kantoja ilmaantui hänen tutkimuksensa aikana (mm. Jan Hoogesterin Iittiläinen). Kaksi yhdistämistä on tapahtunut; jämijärveläinen kanakanta on yhdistetty Jussilan kantaan ja rantsilalainen kiuruvetiseen.
MTT:llä oli vv. 1998-2000 käynnissä AVIANDIV-projekti, jolla pyrittiin selvittämään Eurooppalaisten kanarotujen perinnöllistä monimuotoisuutta. Tavoitteena oli tuoda esiin harvinaisten kanakantojen perinnöllisistä ominaisuuksista esiin ne, joita voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää jalostuksessa; so. sopeutuminen ilmastoon, tautienkestävyys ja ravinnon hyväksikäyttö. DNA-tutkimusten avulla todettiin, että maatiaiskanakannat ovat perinnöllisesti monimuotoisempia ja lähempänä villikanaa kuin pitkälle jalostetut kaupalliset rodut. Suomea edusti 'suomalainen maatiaiskana' yleensä, ei mikään erityinen linja.
Vaikka DNA-tutkimukset käyttäen PCR-menetelmää ovatkin nykyään rutiinia ja siksi edullisia, täytyy niillekin löytää maksaja. DNA-näyte voidaan nykyään ottaa vaikka höyhenestä. Kokonaan toinen asia sitten on, saadaanko kaikki säilyttäjät motivoiduiksi lähettämään höyhennäytteitä meille. Jostakin täytyy löytää rahaa näytteenottajan palkkaankin.
Hanke, johon tämä selvitys sopisi on 'Suomen kansallisen kotieläingeenivaraohjelman toimeenpano'; johtavana tutkijana FT Juha Kantanen MTT:ltä. Projekti jatkuu vuoden 2010 loppuun saakka.
- Esimerkiksi kysymys koskee Tyrnävän kantaa (vrt. Piikkiöläinen) sekä ehkäpä Alho ja Savitaipale (ns. Seiskarin kanta)..
V: Tyrnäväläisellä kannalla on tätä nykyä vain yksi säilyttäjä, jolla kuitenkin on useampi kukko, joten tätä kantaa ei kannata sen
pienuuden vuoksi ainakaan sulauttaa. Vrt. vastaus yllä. Alhon ja savitaipaleen kannan suhteen ei ole mitään järkeä ryhtyä tälläiseen toimenpiteeseen; Alhon kanta on säilyttänyt asemansa, ja vaikka Savitaipaleen kanan suosio on laskenut, ei se kuitenkaan ole vielä kriittisesti uhanalainen
-Jos tällaista tutkimusta ja virallista ohjeistusta ei ole tulossa, on olemassa vaara, että kanaharrastajat itse kannan terveyden ja geenipohjan laajuuden nimissä risteyttävät maatiaiskantoja ilman sen suurempaa tietotaitoa..
V: Täytyypä kirjoittaa asiasta seuraavaan tiedotteeseen.