Maatiaisen vaatimattomuudesta

keskustelua roduista ja risteytyksistä

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Vastaa Viestiin
hanna

Maatiaisen vaatimattomuudesta

Viesti Kirjoittaja hanna »

Heip,

Lueskelin taas MTT:n sivuja ja paljonkin näitä keskusteluja. Jos maatiaisen pitäisi selvitä lähes täysin kotimaisella viljalla, niin kuinka moni hoitaa maatiaisiaan näin? Voiko ravinto vaikuttaa esim. ilmiasuun? Te, kenellä on niitä vanhoja kanakirjoja, niin löytyykö niistä ohjetta kalkin tarjontaan, epäilen jotenkin, että 1900-l alussa tuskin joka torppaan oli mahdollista hankkia pussia jalostekalkkia? Eli täyttyisikö kalkintarve ilman nykyisiä teollisia rehuja ja kalkkeja juuri sen vaatimattomuuden (eli aineenvaihdunnan ja ravinnonkäytön tehokkuuden) ansiosta?

Odottelen kovasti että kanat alkaisivat hautomaan, ja olen miettinyt, että eikö sen kaikessa vaatimattomuudessaan pitäisi kyetä huolehtimaan poikasistaan myös viileässä kanalassa. Joku taisi tuolla tipu puolella jotain tästä mainitakin. Ajattelin, että jos hautovat, niin hautovat ja tiput saa kuoriutua ja tippua rauhassa pesästä, kana varmaan jää tipuineen sitten lattialle, kun pesästä lähtevät?

Minä varustelin ensimmäisen kanalani vähän turhankin tehokkaalla patterilla ja siellä oli lauhalla kelillä lähes 20c lämmintä. Nyt uudessa isommassa kanalassa lämpötila on 5 asteen tuntumassa. Aloittelijana ajattelin tietenkin ensin, että kanoille ei saa tulla kylmä. Tuo talvinen Suklaan tarina sai miettimään asiaa toiselta kantilta. Kylmänkestävyys varmaan on jalostettavissa pois, jos kanoja pidetään turhan lämpimässä?

Tätä mietittyäni olen varsin pahoillani nyt tästä sisälläpidosta, koska varmasti parhaimman ravinnon löytäisivät jo maasta. Tosin meillä ulkoillaan katetussa tarhassa, mutta tuskin se tarjoaa evästä kovin pitkään.

Säilyttäjänä toivonkin pystyväni ylläpitämään juuri niitä ominaisuuksia, joiden takia maatiaisiin päädyin. En vaan heti alkuun ymmärtänyt (enkä vieläkään täysin), miten toimia.

Kanojen pitkäikäisyys myös kiinnostaa, eli minkä ikäisiä kanoja teillä muilla on? Vai menevätkö vaihtoon usein? Minä ajattelin antaa näiden elää niin pitkään kuin elävät, nyt vanhin lienee noin nelivuotias. Kukkoa on varmaan vaihdettava, kun on pieni parvi kyseessä. Kuinkahan kukkoja vaihdettiin 100 vuotta sitten?
Kärttyämmä

Re: Maatiaisen vaatimattomuudesta

Viesti Kirjoittaja Kärttyämmä »

Muuhun en ota kantaa, mutta 20-60-luvuilta on oman suvun perimätietoa sen verran, että talon mukuloiden yksi kesätyö oli sukeltaa päivittäin ämpäri tai pari näkinkenkiä läheisistä vesistöistä. Ne oli kanojen lisäkalkki, eli kuivana murskattiin kanoille.

Muuten pitääkin käydä vilkuilemasta tuolta kanaoppaasta vuodelta 1912 :)
Maattari
lindell
Viestit: 1724
Liittynyt: 18 Elo 2009, 22:23
Paikkakunta: Iitti

Re: Maatiaisen vaatimattomuudesta

Viesti Kirjoittaja Maattari »

Minusta näitä asioita on aina mielenkiintoista pohtia ja vaihtaa ajatuksia siitä miten maatiaisia pidetään.
Maatiainen selviää hyvin talven yli pelkällä viljalla, varsinkin jos on luonnonvalolla jolloin ei myöskään muni. Muninta alkaa keväällä valon lisääntyessä mutta jää hyvin vähäiseksi pelkällä viljalla lisääntyen roimasti kun pääsevät ulkoilemaan vapaasti ja löytävät itse proteiininsa. Meillä ruokitaan pelkällä viljalla niin kauan kun ulkoilevat pihalla vapaasti. Koska kuitenkin haluan talvellakin munia talvisin saavat lisäksi pellavansiementä, hamppua, sinimailasheinää,kefiiriä sekä teurasjätteitä. Sulkasadon jälkeen valon määräää lisätään 12 tuntiin. Näin munivat kohtuu hyvin talvellakin. Kalkkia on tarjolla aina. Itse vierastan kovasti ajatusta etttä maatiaisia ruokitaan kuten hybridejä teollisella munitusrehulla.
Meillä ei ole vanhoja kanoja, vanhimmat ovat kolme vuotiaita jolloin menevät poistoon kun muninta laskee.
Meillä maatiaiset eivät valosta huolimatta haudo talvella, näiden vuosien aikana ainoastaan kaksi kanaa on hautonut talvella. Minusta se on erittäin hyvä ominaisuus. Alottavat haudonnan keväällä. Kanoista yksi viidestä hautoo, sekin on minusta hyvä ominaisuus, enkä panisi pahakseni jos harvempi hautoisi, periaatteessa riittäisi hyvin että yksi kymmenestä hautoo. Kuitenkin maatiaisen tulisi itse huolehtia lisääntymisestään.Tiput pärjäävät hyvin viileässä kanalassa emon kanssa, lämpölamppua ei tarvitse. Minä verkotan pesän kuoriutumisen ajaksi ettei muut kanat änge sinne munimaan. Kun munista suurin osa on kuoriutunut, noin vuorokauden sisällä, poistan verkon ja kana päättää itse koska jättää pesään. En anna ruokaa pesään. Jos tipu tippuu pesästä kesken kuorinnan emo menee joko tipun perään ja muut tiput ja kuoriutumassa olevat kylmettyvät tai sitten emo jää pesään ja tippunut tipu kuolee kylmyyteen, siksikin kannatan psän verkotusta.
Ennen vanhaa varmaan vaihtelivat naapurin kanssa kukkoja silloin tällöin muutaman vuoden välein. Näin ainakin naapurin mummo kertoi tehneensä.
Kanoja voi pitää niin monella eri tavalla, itse menen koko ajan helpompaan ja yksinkertaisempaan ja tuntuu että kanat voivat aina vain paremmin ja munintakin on parempaa. Tiput syövät samaa ruokaa kanojen kanssa alusta asti, en keittele mitään munia niille, en tee kanoille apetta/puuroja, jonkun kaalinpään saavat silloin tällöin talvella. Poikaskalkkia mulla ei ole ikinä ollut.
Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.

The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
paulaliina

Re: Maatiaisen vaatimattomuudesta

Viesti Kirjoittaja paulaliina »

Arvelisin maatiaiskanojen selviävän pelkällä viljalla/ruoanjätteillä, kunhan pääsevät vapaasti kesällä ulkoilemaan ja hakemaan ravintoa itse. Todennäköisesti eivät ennen talvella munineetkaan. Ja siihen vaikuttaa ravinnon lisäksi tietysti valon vähyys. Kanat eivät varmaan olisi pitkäikäisiä, jos ovat suljettuna kanalaan eivätkä saisi ihmiseltä kalkkia ja valkuaislisää! Näin tuumailen.
Aberkios

Re: Maatiaisen vaatimattomuudesta

Viesti Kirjoittaja Aberkios »

hanna kirjoitti: Te, kenellä on niitä vanhoja kanakirjoja, niin löytyykö niistä ohjetta kalkin tarjontaan, epäilen jotenkin, että 1900-l alussa tuskin joka torppaan oli mahdollista hankkia pussia jalostekalkkia? Eli täyttyisikö kalkintarve ilman nykyisiä teollisia rehuja ja kalkkeja juuri sen vaatimattomuuden (eli aineenvaihdunnan ja ravinnonkäytön tehokkuuden) ansiosta?
Kyllä minun mummoni ainakin usein kertoi naapurin emännästä, joka vuosisadan alussa oli käynyt joka viikko kylän kaupassa, mutta ei koskaan ostanut mitään muuta kuin "munan koviketta" (simpukankuorimurskaa) ja suolaa. Kun kauppias sitten meni varastoon näitä hakemaan, niin sillä aikaa eukko täydensi ostoskassiaan kaupassa. Talossa oli kuulemma ostotavaraa siinä kuin muissakin taloissa, ja kompostissa runsaasti luumunkiviä. Näitä hän ei kuitenkaan koskaan ostanut. :smt017
Vastaa Viestiin