sokeutuva/huononäköinen 4v. kana

[K-K]

Hei,
Meidän hattutehtailijarouva (Piikkiönkantaa oleva kana) alkoi menettää näköään syksyllä/alkutalvesta. Ikä tosiaan ei kai viittaisi marekiin? Mitään muutosta silmän muodossa ei myöskään mielestäni ole havaittavissa.
Hieman (aavistuksen) harmahtavaa tuntuisi olevan väriltään silmät. Kaihi? Mitä muita epöilyjä voisi olla? Syövät munitusta ja kauraa sekä ajoittain mitä kotoa jää (ei säännöllisesti kotiruokaa, ennemminkin harvinaista). Puuroja joskus keittelen, ohraa annan ja joskus talvella marjoja pakkasesta sulatettuna jne. Tietenkin mieheltä piilossa, kun se ne mustikat on poiminut kovalla työllä, eikä varmaan arvosta niiden päätymistä kanoille .
Kaksi pesuetta on kana hoitanut maailmalle, kun ei ole suostunut pesästä nousta.
Voiko olla jokin vitamiinin puutos? Madotetaan vain kerran vuodessa flubenolilla, muuten epäilisin niitä myrkkyjä, mutta ei kai noin harva?

Kellään kokemusta?

Lisätään vielä, että aika nopeasti eteni näön menetys ja nyt ei varmaan näe kunnolla mitään. Tehtiin ylimääräisiä portaita sun muita, että pääsee ylös. Huomasin näön huonontuneen, kun alkoi nokkimaan ilmaa, kun kädestä syötti. Kesti siis kohdentaa se nokka oikeaan kohtaan.

[Nuki]

Mä en osaa sokeutumisen syytä arvailla, mutta itselläni yksi sokea mummokana porskutti pari vuotta ihan tyytyväisenä sokeanakin. Kana kannattaa eristää häkkiin, joka ei ole liian iso muttei ihan pienikään. Mun sokko majaili about 1 neliön yksiössä. Ruoka- ja juomakipot jonnekin reunalle eikä paikkaa kannata vaihdella kun kana ne oppii.
Mä esittelin kipot kanalle läiskyttelemällä vettä ja rahistelemalla jyviä, nopsaan se oppi. Kaikki yksilöt ei välttämättä sopeudu, jos kana laihtuu se kannattaa lopettaa. Moni varmaan suosittelisi sokean linnun armahtamista samoin tein, mutta mä idealistina kananhalaajana halusin antaa vanhalle orpille mahiksen. Kesäksi Essu-mummo muutti pihahäkkiin ja oppi sielläkin sujuvasti kippojen paikat. Se lihoi viimeisenä vuotenaan aika palleroksi ja tykkäsi etsiytyä aurinkoon lekottelemaan. Kyllä se sokeakin kana saattaa jyvän löytää!

[K-K]

Kiva kuulla, että on pärjännyt hyvin sokeanakin.
Eristää en laumaeläintä tohdi. Muutamia nokkasuja on ajoittain saanut helttaan (harjaan), mutta ei vähään aikaan, kun näyttää ihan puhtaalta. Vielä pärjää joukossa ja löytää astiat oikein hyvin. Syömisestä on tosiaan tullut iso juttu, eli stressiä/sijaistoimintaa, kun ei pysty vapaasti liikkumaan.
Meillä siis 6 kanaa ja kukko n. 15m2 tilassa (entinen kahden "karsinan" lampola), jossa karsinan aitoja ja niiden päällä ruokintapaikat + juomapaikat. Maahan ei siis tarvitse mennä, kuin kuopsuttelemaan. Tämä kana ei siellä enää käy. Elää paljon siis orsilla ja tasoilla, joita on tehty (mm. Pesille). Jos vaan kaikki pysyy tällä tasolla, niin saa ensi kesään elellä näin. Jos pärjää ulkona, eikä jää kesäksi sisään, niin sitten katsotaan se kesä vielä. Sillä on jotain valonäköä ja toivoisin ulkona sen näkevän edes hieman.
Kamala noista on luopua, mutta pitää tarkkaila kuinka kauan on elämä elämisen arvoista eli positiivisia asioita vaakakupissa enemmin.

[Nuki]

No mullakin itse asiassa oli Essulla kaveri, se ehti jokusen viikon elellä yksin kun tuli Pumpula-broileri. Pumpula oli niin alistuva että kääpiökanatkin sitä hätyytteli, joten siitä tuli Essun kämppis. Niillä oli itse asiassa hyvin liikuttava suhde, Pumpula jollain lailla tuntui ymmärtävän Essun olevan hieman rajoitteinen ja suhtautui siihen hyvin lempeästi. Nukkuivat kylki kyljessä ja Pumpula kotkotteli hiljaa Essun oikealle paikalle kun toin jotain herkkuja.
On se luopuminen aina ikävää, Essukin piti viime kesänä lopettaa mycon takia
Tsemppiä sun kanaselle!

[K-K]

Meilläkin itseasiassa on aika kiinteä suhde sokeutuvan kanalla ja hänen viime kesäisellä tyttärellään. Tytär on siis edellen paljon emonsa kanssa ja täten on seuranakin.