Tarinoita, satuja ja sattumuksia kanojen elämästä

yleistä jutustelua

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Vastaa Viestiin
Avatar
Aleksandra
kalkkuna
Viestit: 1159
Liittynyt: 22 Kesä 2011, 21:30
Paikkakunta: Vihti

Tarinoita, satuja ja sattumuksia kanojen elämästä

Viesti Kirjoittaja Aleksandra »

Tähän ketjuun olisi hauska saada munanettiläisiltä tarinan muotoon kirjoitettuja tapahtumia kanojen elämästä. Lyhyitä tai pitkiä kertomuksia. Sellaisia tarinoita ja sattumuksia, joita olisi mukavaa lukea vaikkapa sadepäivän iloksi. Mä aloitan, melkoisen pitkällä sepustuksella. :smt001

Tämä tarina on tosi. Kirjoitin tapauksen sadun muotoon vuonna 2016 erään ystäväni - myöskin meitä kanaihmisiä - piristykseksi, kun hän oli vakavasti sairas. Ystäväni on sittemmin onneksi parantunut. Jos M satut käymään täällä Muniksessa ja huomaat tämän, terkkuja! :smt006

Mutta itse tarinaan.

KUKKO, JOKA EI HALUNNUT MENNÄ OJAN YLI

Olipa kerran kukko nimeltä Alvin. Sitä kutsuttiin myös nimellä Jack Sparrow, koska se oli siro, korea ja vähän hömelö. Viime kesänä, eräänä helteisenä myöhäisiltapäivänä, Alvin ja kolme kanarouvaansa vaeltelivat vapaana niityllä ja lähtivät ihan uuteen suuntaan. Ne painelivat kanatarhan vierestä hups vain ojan yli ihanalle, varjoisalle peltotielle. Siellä ne viihtyivät aina siihen saakka, kunnes aurinko alkoi laskea. Kanat totesivat: ”Kas, alkaa olla iltapalan aika, nukuttaakin jo.” Ne hyppäsivät takaisin ojan yli tarhan nurkalle, kiersivät kulman ympäri ja sisälle tarhaan. Alvin oli uppoutunut etsimään sammakoita ja kastematoja. Äkkiä se huomasi, että kanat ovat jo tarhassa kapuamassa tikkaita ylös sisälle. Alvinille tuli kiire. Se lähti kohti tarhaa. Mutta edessä olikin oja! Aivan liian iso oja, että siitä MITENKÄÄN voisi mennä yli. ”Mistä sitä voi tietää, mitä siellä ojanpohjan varjoissa lymyää!” sanoi Alvin. Menin sen luo ja kutsuin ja maanittelin kukkoa. ”En voi tulla”, sanoi Alvin. ”Se on Suuri ja Vaarallinen oja.” Se venytteli kaulaansa, mutta ei halunnut tulla ojan yli. Sanoin sille: ”Tulisit nyt, pääsithän sinä sinne mennessäsikin ojan yli.” ”Mutta silloin kun en huomannut sitä, se ei ollut vaarallinen!” sanoi Alvin ja otti mukavan asennon ja pani silmät puolittain kiinni. ”Jään tähän nukkumaan, koska aurinko laskee enkä pääse kotiin.” se sanoi.

Päätin sitten, että lähden vähäksi aikaa pois. Kyllä yksinäisyys ja laskeva aurinko saisivat kukon rohkaistumaan ja kanojensa viereen nukkumaan. Kävin kaikessa rauhassa muualla, oikein viivyttelin. Kun palasin takaisin, kukko oli täsmälleen samassa paikassa ja samassa asennossa kuin aiemminkin. Piti keksiä toinen ratkaisu. Arvostaan tarkka Alvin ei ollut niitä kukkoja jotka suostuvat kanniskeltaviksi. Niinpä houkuttelin sitä suurella herkulla, vehnäleivällä. Sekään ei saanut sitä yrittämään ojan yli! Ei jäänyt muuta neuvoa kuin etsiä uusi reitti kotiin. Menin ojan yli Alvinin luo ja sanoin sille: ”Nyt lähdetään kävelylle. Pääset tutustumaan ihan uusiin paikkoihin.” Lähdin kävelemään, kukkoa kutsuen, peltotietä eteenpäin, kanalasta poispäin. Alvin ilahtui suunnattomasti. Se lähti päättäväisenä seuraamaan minua. Kävelimme kauniissa kesäillassa, minä edellä ja kukko perässä. Aina vain kauemmaksi kanalasta. Kiersimme mäen ja teimme mutkan jonka jälkeen käännyimme pihatielle. Sieltä kaarsimme peräkanaa jälleen kohti kanalaa. Yhtäkkiä Alvin näki tutun tarhan: ”Voi ihmettä, pääseekö täältäkin kotiin!” se sanoi. Ja venytti kukonaskeliaan, kiiruhti, juoksi, kunnes ohitti minut vauhdilla. Se paineli suoraan tarhaan, juoksi tikkaat ylös ja meni pikavauhtia kanojensa viereen orrelle nukkumaan.

Ja tiedättekö mitä: seuraavana päivänä se meni jälleen rouviensa kanssa - ihan vahingossa ja huomaamattaan - ojan yli samalle varjoisalle peltotielle. Kun tuli kotiinlähdön aika, Alvinpa otti johdon ja ohjasi kanasensa edellisenä iltana oppimaansa pitkää reittiä kotiin. Ei tarvinnut mennä ojan yli! Eipä se sitten niin hömelö kukko ollutkaan!
Avatar
mimmu
sussex
Viestit: 598
Liittynyt: 06 Touko 2007, 12:59
Paikkakunta: Etelä-Savo/Sulkava

Re: Tarinoita, satuja ja sattumuksia kanojen elämästä

Viesti Kirjoittaja mimmu »

Kiitos kertomuksesta :smt006 todellakin mukava päivän piristys

Vaikka sanonta kuuluu vanhojen tietämyksien mukaan että kanalla on lyhyt muisti, niin tässäkin tapauksessa kukolla oli hyvä muisti :smt038

Täytyypä pistää mietintämyssyn päähän ja koota joku tarina jossain välissä.
mummo ja kanaset :biggrin:
kukkopoika
bankiva
Viestit: 368
Liittynyt: 05 Touko 2012, 19:52

Re: Tarinoita, satuja ja sattumuksia kanojen elämästä

Viesti Kirjoittaja kukkopoika »

Kerrompa lapsuudesta tarinan ja se menee 60-luvulle,olin silloin joku kymmenen vanha.On jäänyt mieleen kun löysin kanan pesän.
Siihen aikaan viljat seivästettiin, kuivattiin seipäällä ja syksyllä puitiin puimakoneella.Niin oli meilläkin viljat puitu syyskuun loppupuolella navetan päädyssä ja pehkut puhallettu navetan vintille
Kanat olivat valkeita leghornia ja meillä irrallaan navetan luona.
Siihen aikaan meillä lapsilla oli tapana hyppiä ja peuhata heinissä.Sinne tuli naapuristakin kavereita.Se oli sen ajan pallomeri.Silloin syksyllä menin yksin navetan vintille uusien pehkujen päälle ja löytyi kanan piilopesä.Siinä oli puhtaita,hohtavan valkeita munia,en muista minkä verran mutta oli niitä alun toistakymmentä.Minä niitä käsissä katselin,pyörittelin ja haistelinkin :smt003

Sellainen henkilökohtainen elämys ja kokemus syksyn arkisena päivänä, joka on jäänyt mieleen.
Vastaa Viestiin